torstai 24. heinäkuuta 2008

Tyhjä reissu kirpputorille ja mietteitä Iskelmäfinlandiasta

Tänään juhlistin nimipäivääni käymällä kirpputorilla. Alun perin oli tarkoitus käydä vain sillälailla pikaisesti, mutta aika vierähti aina sulkemisaikaan saakka. Kun vielä sähkäristä tyhjenivät akut liian aikaisin, piti tilata invataksikuljetus kotiin päin. Tarkoitukseni siis oli ostaa itselle nimipäivälahja. Tarkoitus olikin sitten parempi kuin teko, kun en saanut telineestä irti sitä haluamaani öljymaalausta, ja kadotin yhden pikkumaljakon. Henkilökuntaa kirpputoreilla ei juuri liiku. Ehkä minä huomenna käyn ostamassa sen taulun.

Olli Lindholmin voittamasta Iskelmäfinlandiasta olen iloinen. Jos Maarit olisi voittanut, en olisi tykännyt. Minusta Maarit ääntää laulun sanat rumasti. Onneksi on kuitenkin eri makuja. Taidekasvatuksen emeritusprofessori Lauri Olavi Routilaa lainatakseni: "Makuasioista ei voi kiistellä, mutta väitellä kyllä voidaan."

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Vaivojen valitusta

Tänään on nimipäivä Johannalla. Onnea oikein kovastikin paljon.

Jo aikaisemmin mainitsemani terveysongelma ei ota parantuakseen. Se syö kyllä naista aika rankasti, kun ei ole kunnossa. Toiottavasti vaiva tokenee joskus. Kun en saunaan pääse, niin auttaisikohan viina ja terva? Lisäksi jomottaa hammasta, jotta sillä lailla.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Kansanmusiikkia ja matkaikävää

Onnea Sallalle naapuriin ja Sareille lähelle ja kauas.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat sellainen tapahtuma, jossa haluaisin olla mukana. "Kiitos" kuitenkin Suomen poikittaisten rautatieyhteyksien, Kaustiselle ei pääse junalla. Koska matkustaminen linja-autolla on pyörätuolin ja opaskoiran kanssa on mahdotonta, en ole päässyt Kaustiselle enää moneen vuoteen. Joten tuo radio jää ainoaksi mahdollisuudeksi, eikä niiden lähetysten kuuntelemisesta tule kuin kiusatuksi. Koska juuri, kun tulee jotakin johon "livenä" uppoutuisi haltioituen, lähetys siirtyy johonkin toiseen esitykseen tai tylsään haastatteluun. Kuuntelen siis nyt kotona lähetystä Kaustiselta, enkä ole siellä tänäkään kesänä. Minä olin silloin joskus vannoutunut Soittosalissa istuja, koska siellä ne oikeat kansan pelimannit soittavat sydämellään lähes tauotta, eikä soittosali ole suurten yleisömäärien tila. Koskahan sinne pääsisi uudestaan.

Tänä kesänä muukin matkailu on jäänyt melko vähäiseksi lukuunottamatta kaupunkimatkoja Jyväskylään. Ensi vuonna nekin jäävät sitten pois. Matkakärpänen järsii urakalla ja se saa varmaan kohta ruokamyrkytyksen. Haluaisin nähdä ja tehdä jotakin uutta! Onneksi toukokuussa olin sentään Ilomantsissa, joka oli tosi kaukana.

Taisi mennä valitukseksi nyt tämä viesti.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Sekalaista

Onnittelut Riikalle nimipäivän johdosta!

Pidinpäs itselle antamani lupauksen siivoamalla tämän työpöydän.

Johanna lähetti kivan kommentin eiliseen kirjoitukseen. Kiitos norsun ostamisen ajatuksesta. Se ajatuskin lämmitti tosi paljon. :D Hyvä ystävä tietää, miten ilahduttaa toista ja se toinen tietää ystävän olleen ajatuksessa tosissaan. Aikomasi norsun asemesta voit ostaa norsun vaikka tuonne virtuaalimetsääni www.wwf.fi/sademetsa/index.php.

Vointini ei ole aivan paras mahdollinen, vaan minulla on vähäinen, mutta kiusallinen, terveysongelma. Ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin. Kyseessä ei ole myöskään siivouspuuskaan johtanut mielenhäiriö!

torstai 17. heinäkuuta 2008

Oma pöytä pitäisi siivota

Vierailin äsken ihanassa blogissa eli Mustikkamäessä, jonka merkitsin heti tuohon viereiseen blogiluetteloon. Jos olette vähänkin sisustus- tai tilpehöörifriikkejä, niin ihastutte itsekin. Luin muuten jostakin, että joku (mies?)sanoi sisustuslehtiä naisten viihdelukemistoiksi. Voipa tuossa olla perääkin.

Mustikkamäkivierailusta iski ihan pieni kateus ja ärsytys tätä omaa kaameassa sotkussa olevaa työpöytää (ja työhuonetta) kohtaan, koska tämä on täynnä kirjoja, CD-levyjä, kyniä, gradumateriaalia, postia ja aivan silkkaa roskaa. Pitää siis siivota ja ainakin ainakin järjestää kaikki tyhjänpäiväinen pois silmistä, että nuo norsut ja aivan erityisen kaunis piianpeili pääsisivät oikeuksiinsa.

Oikeastaan tarvitsisin säädettävän työpöydän jo ihan ergonomian vuoksikin, mutta tämä minun nykyinen pyörätuolini, tai oikeastaan sen käsinojat, ovat korkeudeltaan hankalat. Ne tekevät suoranaisia tuhoja työpöydän säädettävyysmahdollisuuksille. Lomien mentyä ja ennen opiskelujen alkua pitää siis ottaa yhteyttä apuvälineistä vastaavaan ihmiseen, jospa pelkkien käsinojien vaihtaminen auttaii jotain.

Huomenna minä siivoan tämän työpöydän. Teen sen vasta huomenna, koska nyt menen katsomaan Antiikkia Antiikkia. Miten siinä saksankirjassa lukikaan: "'Morgen, morgen, nur nicht heute', sagen immer faule Leute."? :)

Tein kukkatestin. Tässä tulos.


I am a
Violet


What Flower
Are You?


maanantai 14. heinäkuuta 2008

Pieniä mansikanpunaisia iloja

Heinäkuu on hiljaiseloa näköjään myös rullatuolin norsulla, jos joku on ihmetellyt blogin hiljaisuutta. Mitään ihmeellistä tai maata kaatavaa ei kuulu.

Tänään söimme ensimmäiset itse parvekkeella kasvattamamme mansikat. Ostomansikoissa olemme syöneet jo kauan. Hyvä, että voin taas syödä mansikoita. Kesässä on tärkeintä pienet ilot.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Runon ja suven päivä

Tänään vietetään runon ja suven päivää ja liputetaan Eino Leinon kunniaksi. Passaahan sitä Leinon Einolle liputtaakin, koska kukaan ei ole kirjoittanut Suomen kesästä yhtä intohimoisesti. Vai mitä sanotte tästä?

MINÄ METSÄN POLKUJA KULJEN

Minä metsän polkuja kuljen
kesäillalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll´ lehdossa vaaran alla
oli outoa äskettäin,
niin vienoa ihmeellistä
all´lehvien vihreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu!

(Eino Leino, Maaliskuun lauluja 1896)

Jotenkin kummasti tämä alkoi soimaan päässäni siellä Ilomantsilaisella suolla. En kuitenkaan viitsinyt tätä alkaa lausua saati laulaa.

Minä en osaa runoja kirjoittaa, kun en osaa kirjoittaa oikein muutakaan. Tämä blogi on minun ainoa kirjoittamisharrastukseni ja hiukan kadehdin niitä, jotka osaavat luoda kirjoittamalla. Eilen YLE-Teeman Juice-illassa Juice Leskinen sanoi Länsi-Suomalaisten osaavan sen, mitä sanoa ja Itä-Suomalaisten osaavan sen, miten sanoa. Minä olen Keski-Suomesta joten en sitten osaakaan kirjoittaa. Minä osaan sentään lukea ja olen joskus runoja lausunut. Nytpä olisikin mainio tilaisuus lähettää terveisiä Kajaanin runoviikoille ystävälleni Kilulle. Mutta Kilu ei lue tätä blogia. Joten en lähetä hänelle terveisiä. Siitäs sai hattuunsa lipan. No joo, en nyt kiusaa teitä muita.

Tässä pöydällä lukemista odottavat Juhani Lindholmin uudelleen suomentamat Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stålin tarinat. Olen myös aikonut lukea Waltarin Sinuhe Egyptiläisen sekä Agatha Christien Kuolema Niilillä dekkarin, jonka elokuvaversion perusteella muistankin murhaajan. Saa nähdä, riittääkö rauhoitettu aika ja viitseliäisyys.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Pyykinpesua ja ocicatin oivalluksia

Voiko sitä arkisempaa ja tylsempää lauantain ajanviettotapaa olla kuin pyykinpesu? Joka tapauksessa, siinä kaikki, mitä olen tänään saanut aikaan. Eivätkä pyykkikorit siltikään vajentuneet juuri yhtään. Kun kyseessä on sentään vain kahden aikuisen pyykit, niin lapsiperheissä pyykkitilanne on tietysti moninkertainen. Joten ei pidä valittaa. Kuka sitäpaitsi käskee ottamaan motoksi 'päivän pusero ehkä kahden'. No, ei nyt ihan, mutta melkein. Siis sotkeminen kuormittaa ympäristöä.

Olenko jo moneenkin kertaan todennut, että Ilo on melkein liian viisas kissa. Ei nimittäin mene enää kauaa, kun se keksii ulko-ovemme avautuvan ihan normaalisti pelkästä kahvasta. Sitten se onkin menoa, eikä nokitusta. Se nimittäin katsoi ulko-ovea jo ihan sillä silmällä, että kohta syttyy lamppu, ja kun minä kielsin Iloa hyppimästä ovea vasten, niin se päästi sellaisen kuttuilevan käkätysvääkäisyn.

torstai 3. heinäkuuta 2008

Luetun pohdintaa

Sain luettua Leena Lehtolaisen kirjan "Luonas en ollutkaan", jonka olin saanut joululahjaksi. Joka säästää saadessaan, sillä on ottaa tarvitessaan. Ei vain ole tullut aikaisemmin luetuksi, vaikka aikaa on varsinkin nyt kesällä ollutkin runsaasti. Romaani oli erittäin hyvä ja yllätyksellinenkin.

Olen lueskellut myös kunnallisvaaliehdokkaan opasta ja olen joutumassa pikkuhiljaa paniikkiin. Mistä minä, jolla ei ole paljoakaan ystäviä tai edes tuttavia, sen vaalitiimin kokoan? Olisi aivan liian läpinäkyvää ja teennäistä ottaa puolituttuihin yhteyttä, että näissä vaalitouhuissa, kun ei muuten oikein... Ei oikein istu eikä nappaa. Keski-ikäistyttyäni minusta on tullut melkein erakko. Olen tottunut pitämään yksin viihtymisen kykyä hyveenä. Kun olen viihtynyt mainiosti yksin, en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Siten en ole kaivannut seuraa enkä hakeutunut ihmisten pariin. mutta ehkä se yksin viihtyminen ei sitten olekaan ollut hyvä tai ainakaan kaikissa asioissa. Tietenkään tätä ei ole hyvä julkiseen blogiin edes kirjoittaa, koska eihän sitä voi olla uskottava ehdokas ilman verkostoja. Tämän tiedän jo PR:n ammatillisella selkäytimellä.

Pulmansa kullakin, sanoi Pohjanpoika, kun oravannahkaa pajatsoon hakkas.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Heinäkuu toi uusia haasteita

Nyt se on sitten tehty! Allekirjoitin tänään kunnallisvaalien ehdokassitoumuksen. Tosin olen vasta ehdokkaana ehdokkaaksi kokoomuksessa. Eli minun pitää vielä odottaa, mahdunko mukaan. Hyviä ehdokkaita kuulemma tulee ovista ja ikkunoista, mutta enää se ei ole minusta kiinni.

Nyt pitäisi sitten alkaa kerätä tukiryhmää täältä tulevan uuden Jyväskylän alueelta. Kaikki siis jyväskyläläiset, maalaiskuntalaiset ja korpilahtelaiset ystävät (paitsi Eve ja Salla), jos olen teistä äänestämisen arvoinen ehdokas, niin olisin kiitollinen tuestanne.

Sellainen virallinen ehdokasblogi tulee joskus. Jolloin tämä norsu rullatuolissa jää ehkä hieman tauolle jatkuakseen taas vaalien jälkeen.