keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Linja-autossa olisi tunnelmaa

Varoitus! Tämä kirjoitus sisältää taas politiikkaa, koska Iltasanomat ja STT uutisoivat tänään seuraavaa.

"Kynnys teki tutkintapyynnön Tampereen joukkoliikenteestä
25.06.2008 11:08


Kynnys ry pyytänyt poliisia tutkimaan Tampereen joukkoliikenteen linjauksen olla kuljettamatta sähköpyörätuoleja busseissa. Sähköpyörätuoleja ei enää oteta kyytiin, koska niiden käyttäjien turvallisuutta ei voida taata.

Vammaisjärjestö Kynnyksen mukaan sähköpyörätuolin käyttäjien matkustuskielto on syrjintää ja ihmisoikeusrikos.

Kaupunki perustelee uutta käytäntöä sillä, että invaramppi ei välttämättä kestä tuolin painoa eikä sitä saa kiinni lastenvaunutilan kiinnitysvöihin. Tavallisia pyörätuoleja kuljetetaan edelleen.

Liikennelaitoksen toimitusjohtaja Matti Rainio huomauttaa, että linjaus on tilaajaorganisaation, mutta myös liikennelaitos on osallistunut keskusteluihin.

- Sähköpyörätuolin käyttäjiä on vähän. Olemme kuitenkin valmiita keskustelemaan asiasta.

Kynnyksen puheenjohtajan Jukka Kumpuvuoren mukaan ongelmana on, että aikataulut eivät salli edes pientä pysähdystä, jotta kuljettaja voisi auttaa pyörätuolin autoon.

STT"

Näin siis tehdään Mansessa. Vuosia sitten Tampereen kaupunki yritti saada vammaiset luopumaan osasta VPL:n mukaisista kuljetuspalvelumatkoistaan sillä perusteella, että matalalattiabussien käyttö tuli mahdolliseksi myös sähköpyörätuolia ja manuaalipyörätuolia käyttäville liikuntavammaisille. Silloinkin Kynnys ry ärähti, ja aiheesta.

Olen ymmärtänyt niin, että Suomessa on vapaa liikkumis- ja matkustusoikeus ainakin silloin, kun henkilö maksaa itse oman bussimatkansa, tai matkaan ei käytetä kunnan eikä Kelan varoja. Nyt Tampereella tätä oikeutta nuijitaan suohon ja vammaiset ajetaan pois terveiden silmistä. Toivottavasti Tampereella nyt noudatettava käytäntö ei leviä muihin kuntiin. Pahoin pelkään, että näin käy, sillä hölmöily vaan on aivan liian usein suorastaan epidemisesti tarttuva tauti.

Kuljetuspalvelumatkat ovat hyvin rajallinen ja monelle vammaiselle aivan riittämätön ja väärinjärjestetty "etuus", väärinjärjestetty siksi, että virkistykseen ja asiointiin on käytettävissä ainoastaan 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, eikä jossakin kuukaudessa käyttämättä jääneitä matkoja voi siirtää seuraavalle kuukaudelle. Käytän "etuudessa" aivan tarkoituksella lainausmerkkejä, koska vaikeavammaiselle taksi on ainoa mahdollisuus liikkua ainakin talvisaikaan tai kaatosateella. Kyllähän sitä bussilla kulkisi, ja sen 2,80 € maksaisi (vilkuttaa Sallalle), jos se olisi mahdollista. Nyt tarpeet tulee mitoittaa vähien käytössä olevien taksimatkojen mukaan, eikä vammainen voi kulkea tarpeidensa mukaan. Ymmärrän, että kuljetuspalvelut ovat sosiaalimäärärahojen suurin menoerä, eikä noita käytettävissä olevia taksimatkoja voi oikein lisätä. Mutta, että joku linja-autofirma sitten kieltäytyy kuljettamasta itse oman matkansa maksavaa sähköpyörätuolin käyttäjää. EI HELEKKUNA!!!!

But I love my Frankie. (Ei, En ole vaihtanut miestä. Frank on aina uskollinen sähköpyörätuolini.)

Sekin ketuttaa, ettei YLE ole noteerannut tätä uutista millään tavalla.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Isälleni

Tänään on surullisten muistojen päivä, koska isäni kuolemasta on tänään kulunut kahdeksan vuotta. Muistelen häntä kunnioittaen ja suurta kiitollisuutta tuntien siitä kaikesta, mitä minulla on. Tiedän monien jakavan tämän kunnioituksen mm. Jyväskylän kihlakunnan poliisilaitoksella, missä Arto Hokkanen oli hyvin arvostettu poliisi ja esimies. Minä olen hyvin ylpeä ollessani hänen tyttärensä. Tässä isälle ruusu.

PS Saatan sittenkin lähteä ehdolle ja vahtimaan, ettei meidän rahoja ainakaan hupuloida.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto

Eve, tuo hallitsijakollegani ylioppilaskunta-ajoilta, otti ja kommentoi edellistä blogikirjoitustani. Kiitos.

Hyvin olevien asioiden listaan voisi siis lisätä osoitetun arvostuksen silloin joskus ja nyt. On hienoa, jos/kun saa jätettyä hyvän muistijäljen tai edes hailakan aavistuksen siitä, että jostakin teosta olisi tai olisi ollut jollekin jotakin apua.

Kunnallisvaalit, jotka tarjoavat oivan mahdollisuuden politikointiin, ovat tulossa. Käytän siis tilaisuutta hyväkseni. Minuakin on taas kysytty, ja julkinen yhteisten asioiden hoitaminen, jota siis myös politiikaksi kutsutaan, olisi kai se tehokkain vaihtoehto. Politiikka vaan edellyttää paitsi omilla housuilla ja omin persuuksin tuleen istumista myös RAHAA, eikä minulla sitä ole. Sitäpaitsi kolmissa kunnallisvaaleissa olen ollut ehdokkaana tulematta koskaan valituksi, ja kun se äänimääränikin on aina laskenut, niin en taida olla edes hyvä ehdokas. Kuitenkin siis olisi tiettyä velvollisuutta. Lainaanhan minä tässä kirjoituksessa rakasta isääni, jota kunnioitan enemmän kuin ketään.

Mitä sitten toivon uuden Jyväskylän kunnanvaltuustossa ajettavan ja mitä itse ajaisin, jos olisin ehdokkaana vaaleissa ja tulisin valituksi?

* Tahdon tiedotuksen kuntalaisia koskevista asioista avoimemmaksi ja ajankohtaisemmaksi.
* Tahdon, että kaikki seniorit, lapsiperheet ja vammaiset saavat tarvitessaan tarvitsemaansa apua, koska hoivan alimitoittaminen on minun mielestäni melkein rikollista.
* Tahdon, että uudessa kunnassa noudatetaan vammaispalvelulakia, eikä tehdä lainvastaisia kunnan omia soveltamisohjeita.
* Tahdon esteettömän Jyväskylän
* Tahdon kunnan tekevän yhteistyötä yritysten kanssa esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelujen tuottamisessa. Voisiko yliopisto rahoittaa konserttitaloa tai jäähallia? Yhteistyö yritysten kanssa koskisi myös erityisliikuntaa.
* Tahdon, että koulujen ilmanlaatua parannetaan.

No, minä en ole ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto (tai sitten se liikkuisi pyörätuolilla. :))

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Kesä korkeimmillaan

Kun Salla ja Kaja listasivat blogeissaan asioita, sain kimmokkeen tehdä oman listani asioista, jotka ovat hyvin. Valitus siis pois tästäkin blogista.

* Elämä itse on hyvin.
* Olen tällä hetkellä perusterve vammainen.
* Minulla on ihana mies.
* Saan ja voin opiskella ja nyt viettää lomaakin.
* Korvaamattomaksi osoittautunut opaskoira Noppa ja lemmikkikissat Ossi ja Ilo.
* kun annoit sä myös pari ystävää ja ne hyvää, en pyydä mä enempää. Eino Leino
* NYT ON KESÄ JA VALOISAA

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Juhannus

Jos nyt saisi tämän juhannuskirjoituksen tehdyksi, kun olen sen jo kaksi kertaa aloittanut, mutta jättänyt julkaisematta.

Kimmokkeen tähän lopulliseen tekstiin antoivat Noppa ja Ossi omalla erittäin hellällä puskemistuokiollaan. Ne paijasivat toisiaan pitkään ja olivat ihan Aaii. Joten osataan sitä meilläkin lajien välistä ystävyyttä, eikä vain orifamelassa. Noppa on siis koira ja Ossi on kissa. Harmi, että koskaan silloin kamera ei ole käsillä, kun sitä tarvittaisiin.

Jos olisin neito, niin tyynyni alla olisi kielo, metsätähti, lemmikki, vanamo, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi ja metsämansikan kukka. En tiedä, kukkivatko ne edes samaan aikaan, mutta kaikkia näitä kasvoi kesämökillämme silloin lapsuuteni kesinä.



Hyvää juhannusta juuri sinulle

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Esteettömyysyhdistyksen blogi ja Blogging Against disabilism

Tänään löysin Esteettömyysyhdistyksen uuden blogin. Se onkin tervetullut keskustelukanava lähinnä Joensuussa toimivalle yhdistykselle, koska Joensuu on kaukana Pohjois-Karjalassa, eikä heidän kokouksiinsa kovin helposti pääse täältä Jyväskylästä. Toivottavasti blogissa käsitellään myös esteetöntä tiedottamista.

Virallinen vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän päivä 1.5. pääsi tältä vuodelta livahtamaan ohi. Syrjintää voi ja sitä pitää vastustaa joka päivä ja siksi myös tänään 14.6. on erinomainen päivä vastustaa syrjintää.

Blogging Against Disablism Day, May 1st 2008

Tämä englanninkielinen blogi löytyi Esteettömyysyhdistyksen blogin kautta. Siksi olen myöhässä.

Heitän haasteen ensi vuodelle ja haastan ainakin Kajan ja Senjan (ja kaikki muutkin blogini lukijat viettämään vapun päivää 2009 bloggaamalla syrjimättömyyden puolesta blogging Against disabilism.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Pallo pyörii ja jalat vievät ihmistä eteenpäin

Näinä päivinä lehdissä on kirjoituksia nk. jalkapalloleskistä. Kaipa tuo mies sitten kuuluu siihen joukkoon, kun minusta on tullut se meidän perheen penkkiurheilija. Unelmafinaali olisi Hollanti - Portugali, vaikka usein käykin, että minun kannattamani joukkueet häviävät ottelunsa. Täytyy tunnustaa, että en tiedä mitään jalkapallon pelillisistä hienouksista.

Olen rakastunut jalkapalloon. Minusta on mahtavaa kuunnella jalkapalloyleisön äänekästä kannustusta, selostajien hehkutuksia ja kommentaattoreiden asiantuntemusta. Jalkapallo on vapaampaa ja akustisesti ilmavampaa kuin jääkiekko. Nautin jalkapallon katsomisesta. Voi, miten upeasti jalkapalloilijat pystyvätkään kuljettamaan palloa pitkiä matkoja esteettisesti yhtäaikaa irrallaan ja kiinteästi. Se on helppoa, kun sen osaa. Vaikka toisaalta minusta jo tavallinen kävelykin on joskus hienoa katsottavaa. ;) Se on arjen balettia.

Tänä vuonna kuntoutus ei onneksi häiritse penkkiurheilua. Ihanaa!

Kaikille, ja etenkin Kajalle, hyvää kesälomaa!

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Sadepäivää ja metsän istutusta

Sataa ja on synkkää kuin syksyllä. Vaan eipä silti minä mikään helleihminen ole. Kuitenkin on tylsää pitää täyttä valaistusta päällä, jotta kesällä näkisi. Hei, aurinko, heti esiin, sinut on nähty!

Kävin äsken istuttamassa omaan virtuaalisademetsääni
http://www.wwf.fi/sademetsa/index.php?id=3063 pari puuta. Jos kuukausittain istuttaa tai sijoittaa aina jotakin, se ei tule kalliiksi, mutta ennen pitkää saa aikaankin jotakin. Saa tuonne muutkin istutella tai lisätä eläimiä. Miksipä et itse lähtisi oman metsäsi omistajaksi? Sitäpaitsi se todistettavasti piristää mieltä.

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Mitä yhteistä on autolla ja insuliinikynällä?

Lehtimäen insuliinisurmasta on tänään annettu tuomio 6 vuotta vankeutta törkeästä kuolemantuomiosta, törkeästä pahoinpitelystä ja LIEVÄSTÄ LUVATTOMASTA KÄYTTÖÖNOTOSTA. Siis jos käytät toisen insuliinikynää tappaaksesi vammaisen, sinä ainoastaan otat insuliinikynän käyttöösi ilman lupaa!!!! "Sorry, mä vaan lainaan tätä hieman ja käyn ihan äkkiä listimässä yhen vammasen." Autovarkaus on myös luvaton käyttöönotto.

Lehtimäellä tapettiin IHMINEN, jolla oli CP-vamma, ja tässä oli törkeätä hänen elämänsä häpäisy ja OIKEUSMURHA!

Viimeistään nyt on vammaisilta viety ihmisarvo. Olen tyhmyydessäni nähtävästi luullut meillä sellaisen olevan. Me vammaiset olemme siis haittaeläimiä, ja jään odottamaan, milloin vammaisten terveydenhoito ja kuntoutus siirtyvät sosiaali- ja terveysministeriöltä maa- ja metsätalousministeriöön. Oikeasti minua oksettaa, itkettää, raivostuttaa ja kauhistuttaa.

Suokoon hyvä, armollinen ja kaikkivaltias Jumala, että Kristilliset Invalidit ry:n leiriläiset ovat turvassa Lehtimäen opistolla. Kaikki me näköjään tarvitsemme enkeleitä.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Hiukan toisenlaisia kuntoutusmietteitä

Kun tänään selasin Pääskynpesässä oloaikanani kerääntynyttä postia, kirjeiden joukossa oli Suomen Lähetysseuralta tullut raportti Botswanasta Thuson luterilaisen kuntoutuskeskuksen toiminnasta yhteisöpohjaisessa kuntoutuksessa. Olen muutaman vuoden ajan tukenut tuota toimintaa. Näin itse vasta kuntoutuksesta palanneena tunnen olevani vammaisena etuoikeutettu, kun voin taloudellisesti mahdollistaa kuntoutuksen toteutumista jossakin aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja kuntoutuksen lähtökohdissa, kuin mihin itse olen jo varhaislapsuudestani saakka saanut tottua.

Ilomantsissa niinkuin muuallakaan kuntoutuskeskusten henkilökunnan ei tarvitse kylämatkoilla kuntouttaa ja asennekasvattaa kokonaisia kyläyhteisöjä. Suomessa kuntoutuskeskukset pystyvät keskittymään meille lakisääteiseen lääkinnälliseen kuntoutukseen hyvällä välineistöllä eikä niiden tehtäviin kuulu taistelu vammaisten oikeudesta käydä koulua tai ammattikoulutuksen antaminen. Lääkinnällisen kuntoutuksen ja puheterapian lisäksi Thuson luterilainen kuntoutuskeskus huolehtii myös edellä mainitsemistani tehtävistä. Suomalaisilla vammaisilla ja suomalaisilla kuntoutuskeskuksilla on käytössään modernia apuvälinetekniikkaa ja monipuoliset viestintämahdollisuudet internetsivuineen. Botswanassa, Thuson luterilaisessa kuntoutuskeskuksessa, terapiavälineet rakennetaan pihapuihin ja markkinointiviestintä tarkoittaa kuntoutuskeskuksen henkilökunnan tekemiä kylämatkoja.

En väheksy suomalaista kuntoutusta ja esimerkiksi Pääskynpesää. Kuntoutus on aina suuri lahja niinkuin elämäkin. Minun toimintatasollani ja puhumattakaan tästä iästä kuntoutuksella saavutettavat tulokset eivät ehkä ole niin dramaattisia kuin botswanalaisten kuntoutuksessa. Kuntoutukseen pääseminen ei siellä ole itsestäänselvyys, niinkuin se minun mielestäni on Kelan tiukentuneesta päätöslinjasta huolimatta meillä. Thusossa kuntoutuksella autetaan ja opetetaan vauvoja imemään, tai puheen selkiytyminen ja lukemaan oppiminen avaa kokonaan uusia maailmoja. Tämän sanon mitenkään suokokemustani väheksymättä!!! Minä olen ollut ainakin jonkilaisen kuntoutuksen piirissä koko ikäni ja minua on jauhettu kuntoutusmyllyssä jo yli 46 vuotta. Minun kuntoutuksessani merkittävät tulokset on saavutettu jo kauan aikaa sitten. Joten nyt kuntoutuksessani keskitytään vain kuntoa ja voimia ylläpitävään kuntoutukseen. Sekin on tärkeätä, koska ilman sitä invalidisoituisin melko totaalisestikin.

Mitä yhteistä on Pääskynpesällä ja Thusolla? Henkilökunnan korkea sitoutumisaste työhönsä ja ammattiylpeys. Sitä kai voidaan kutsua myös työn rakkaudeksi.



Linkki Thusoon: www.mission.fi/ajankohtaista/uutiset/?x7382=109566

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Kotivalo


Kiitokseksi Pääskynpesälle oheinen kukka

Kotona siis ollaan taas omalla tietokoneella, oman työpöydän ääressä ja omassa työhuoneessa, joka siis on Karin kanssa yhteinen. Noppa ei kyllä saanut mitään erityisen suuria labradorinnoutajalle tyypillisiä pöhköysvöyhötyskohtauksia. Kissat nukkuvat saunassa. Joten kaipa asiat ovat elukoiden mielestä kuten pitääkin.

Itsellä vähän omituinen olo. Sieluni taitaa olla vielä matkalla jossakin. Toivottavasti se tulee joskus kotiin ja sellaisena, että sen omakseen tunnistaa.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Huomenna kotimatka tuo mukanaan paluun arkisten tekemisten pariin

Huomenna kotimatka tuo mukanaan paluun arkisten tekemisten pariin. Edessä on paperitöitä ja parvekkeen laitto kesäkuntoon grilleineen ja parvekekasveineen sekä teoriassa jokapäiväinen puolituntinen gradun seurassa. (Sinuhe Wallinheimo on graduihanteeni.) Kampaajalla pitää käydä ja ratkaista tuenko yhä lakkoilevia pieneläinhoitajia viemällä Ilon rokotettavaksi toiselle eläinlääkäriasemalle, vai odotanko lakon loppumista.

Onneksi kuntoutusjaksoni on ollut vain kaksi viikkoa. Joten koti ei siten tunnu ihan vieraalta. Tosin ehdin jo kertaalleen autuaasti unohtaa Ilon 2-vuotispäivän. Äiskä pyytää siis Ilolta anteeksi. Ehkä olen lemmikkien suhteen tasapuolinen. Joulukuussa unohtui Ossin syntymäpäivä.