Nimeä ja mittareita

Pidetäänpäs nyt gradun ristiäiset, kun Eve kysyi tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissaan graduni nimeä. Graduni otsikko on Kela määrää - Selvitys kuntoutujan asemasta kuntoutuskeskuksen stakeholderina.

Graduni tutkimuksellinen painopiste on vähitellen siirtymässä verkkosivujen analysoimisesta autoetnografisen havainnoinnin suuntaan. Tällä viikolla olen tehnyt itsestäni toimintakykymittauksen, jonka tulokset tarkastutin omalla, minua yli 20 vuotta hoitaneella, jumpparillani. Odotan pääseväni vertaamaan FIM-mittaukseni tuloksia Pääskynpesässä minusta tehdyn FIM-mittauksen tuloksiin. Laitoskuntoutuksen standardissaan Kela edellyttää FIM-toimintakykymittausta. Sen verran siitä mittauksesta tiedän, että Pääskynpesässä saamani FIM-pisteet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin itse mittauksessa saamani pisteet. Toimintakykyni on siis myös ollut huonompi Pääskynpesässä kuin kotona.

Toisaalta tuo ei ole mitenkään ihmeellistä, koska kuntoutuskeskuksessa FIM-toimintakykymittaus tehdään kuntoutuskeskusolosuhteissa, jotka poikkeavat huomattavasti kotiolosuhteista. Toinen syy mittaustulosten poikkeavuuteen on tietysti se, että kuntoutuskeskuksessa mittauksen tekee hoitaja, joka tuntee kuntoutujan suhteellisen lyhyeltä ajalta. Koska olosuhteet ovat erilaiset, ja kuntoutujan ja hoitajan tuntemus saattaa olla hyvinkin "ohutta", ei kuntoutuskeskuksessa tehtyä FIM-toimintakykymittausta voida mielestäni pitää välttämättä kovinkaan oikeana.

Mitäkö minulle muuta kuuluu. Odotan hyvin innokkaasti Muuramesalissa huomenna olevaa Sari Kaasisen Karjalaisen naisen lauluja -konserttia. Ihanaa päästä jonnekin tuulettumaan ja kuuntelemaan hyvää kansanmusiikkia.

Stakeholder solmussa

Soitin äsken Kuntokeskus Rokuaan Utajärven Rokualle kysyäkseni vaikeavammaisten kuntoutuksesta siellä. Olipa hyvää asiakaspalvelua. Heillä ei ole erittäin vaativan tason kuntoutusta, mutta minä kyllä pärjäisin siellä. Puhelinkeskustelukumppanini korosti sitä, ettei Kuntokeskus Rokua ole mitenkään laitosmainen "toisin kuin monet muut kuntoutuskeskukset". Lisäksi hän tarjoutui pyytämättä lähettämään minulle esitteitä ja muuta heidän materiaaliaan.

Nyt tuntuu siltä, että gradua on helppoa ja kuntoutuskeskusten kannalta hyödyllistä tehdä. Olettamukseni ja ajatukseni siitä, että Kelan kustantamassa kuntoutuksessa olevaa vaikeavammaista kuntoutujaa on pidettävä kuntoutuskeskuksen stakeholderina, taitaa vaan muodostua epistemologiseksi ongelmaksi, jos tai kun kuntoutuskeskukset eivät pidä meitä asiakkainaan. Tuo kuntoutuskeskusten ja vammaiskuntoutujien välinen ristiriita onkin sitten aika suuri ongelma, jonka ratkaiseminen on tehtävälistalla ehkä kiireellisin asia. Minä olen vaikeavammainen kuntoutuja, mutta yhteisöviestintä tarkastelee asiaa organisaation eli kuntoutuskeskuksen kannalta. Organisaatiolla on valta päättää, mitä tahoja se pitää merkittävinä stakeholdereinaan. Onko sitten merkityksettömällä stakeholderilla mitään merkitystä?

Flunssaa vai lorvikatarria?

Kulunut viikko on mennyt flunssan vuoksi täysin musta-valkoisille haaskalinnuille. Sain tartunnan Karilta, jolla tauti on ollut pahempana kuin minulla. Minä olen vain yskinyt ja nenä on vuotanut jonkin verran sekä kurkku ja toinen korva ovat aristaneet. Kunnon rehellistä kuumetta ei ole noussut, mitä nyt vain sen verran lämpöä, että olen joutunut perumaan koko viikon jumpat ja muut menot. Peruuntunut kampaaja ottaa eniten päähän. Jokatapauksessa olen ollut koko viikon niin väsynyt, että päivätorkut olisivat tehneet hyvää. Se onkin aika vakavaa, koska minähän en ole koskaan suostunut päivällä nukkumaan. Olen siis aika huolestunut. Myöskään gradu ei ole tällä viikolla edistynyt. Nyt täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja malttaa parantua, kun tämä tauti on onneksi, ja toistaiseksi, vain lenssua, enkä ole esimerkiksi vatsataudissa.

Aika tässä vaan käy pitkäksi, kun mitään ei saa oikeasti aikaiseksi. Kai se tuo aivojen hapensaanti on vähäisempää, kun nenä on tukossa.

-------------------------------------------------------------------------------------
Norsu rullatuolissa täyttää kohta vuoden. Onnittelen siitä sekä itseäni että tämän blogin lukijoita. On ollut aika hauska huomata, miten sellaisissakin päivissä, joissa ei kovin kummoista kerrottavaa olekaan ollut, on sitten kuitenkin välähtänyt jotakin. Luultavasti itse olen oppinut tämän blogin kautta tuntemaan itseäni.

Joten Hauska tutustua, Tiina-Liisa!