maanantai 10. maaliskuuta 2008

Kuntouttavaa kakkaa

Tänään IT-lehdessä oli mielenkiintoinen kuntoutuskeskuksia käsittelevä yleisönosastokirjoitus.
Kyseisessä kirjoituksessa Reijo pohti vaikeavammaisten kuntoutusta päätyen siihen, että se on jaksomuotoisena laitoskuntoutuksena lähes olematonta. Reijo koki tulleensa ei tärkeäksi ja jopa haitalliseksi kuntoutuskeskuksen muulle toiminnalle. Kirjoitus tietenkin kosketti minua henkilökohtaisesti, koska kirjoitan samasta aiheesta graduani. Olen siis miettinyt erityisen vaativan tason kuntoutusta viimeiset kuukaudet ja vähintään puoli tuntia päivässä.

Reijo avasi sanaisen arkkunsa todella tärkeästä aiheesta. Aiheesta, jonka luulisi olevan tärkeä kuntoutuskeskuksille itselleenkin. Tarvitseehan kuntoutuskeskus kuntoutujia ollakseen kuntoutuskeskus. Vaikka vaikeavammaiset kuntoutujat eivät maksakaan kuntoutustaan itse, ovat he silti (tai heidän pitäisi olla) kuntoutuskeskuksille erittäin merkittävä ellei niiden olemassaolon kannalta jopa merkittävin sidosryhmä.

Itsekin olen avustettava kuntoutusasiakas. Me vaikeavammaiset kuntoutujat (en suostu käyttämään muotoa kuntoutettava, koska ketään ei voi kuntouttaa ellei hän tahdo kuntoutua) käytämme kuntoutuskeskuksen kuntoutuspalveluja, ja muodostamme itse kuntoutuksensa maksavien kanssa kuntoutuskeskuksen kuluttajayleisön. Kuntoutuskeskusten pitäisi kuitenkin kohdella kuntoutuspalvelujensa kuluttajia yhdenvertaisina, eikä esimerkiksi evätä Kelan maksamassa kuntoutuksessa olevilta asiakasbonuksia niistä kulutetuista palveluista, jotka tällainen kuntoutuja itse maksaa. Syrjintähän on rikos, eikä se vaikeavammaisen euro ole arvoton, vaan itse maksettavat palvelut näkyvät kuntoutuskeskuksen kirjanpidossa samalla tavalla täysin riippumatta kuntoutuksen maksajasta.

Mielestäni Reijon kuvaama ja kokema viestintä kuntoutuskeskuksessa kuvaa tilannetta, jossa viestillä ei ole kohderyhmää, jonka mielipiteistä oltaisiin kiinnostuneita. Siinä on kaikua eräästä ihan toisesta ajasta ja yhteiskuntajärjestelmästä. Luulen kuitenkin, että Reijon kirjoituksella on suurempi merkitys ja mikäänhän ei estä meitä äänestämästä jaloillamme.

Ai, mutta nythän taisin ihan unohtaa, että kuntoutuskeskusten mielestä vaikeavammaisen ainoa kuntoutusmuoto on vessassa käyminen. Ainakin, jos on uskottava samassa IT-lehdessä olevaa erään kuntoutuskeskuksen mainosta, jossa on kuva vaikeavammaisesta killumassa nostolaitteessa takanaan auki oleva vessan ovi. Yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei kommentteja: