perjantai 30. toukokuuta 2008

Tunsin kerran tytön viehkeän, mutta kansanopistoon lähti hän...

Olipa kiva nähdä ystävääni Saria. Siitä on jo 20 vuotta, kun me opiskelimme Viittakivessä, ja nyt Sari tuli käymään täällä Pääskynpesässä. Viittakiveä ei kuulemma enää ole. Yksi elämäni keitaista on siis kadonnut. Viittakiven hyviä opetuksia kuten akvarellimaalausta, englanninkieltä ja vastuuta lähimmäisistä pitäisi elvyttää ja hullunrohkeutta uuden kokemiseen. Taidan olla tullut vanhaksi, kun en enää innostu mistään. Kyyninen elämä ilman ihanteita ei ole niin arvokasta kuin se voisi olla.

"Those who would shed light shall endure burning" luki kaulakorussa, jonka sain Viittakivessä opettajaltani Gerdiltä. Missäköhän nyt ovat sekä kaulakoru että Gerd? Voi, olisipa se upeaa, jos joku Viittakiven aikaisista opiskelutovereistani tai opettajistani lukisi tätä blogiani ja kommentoisi.

Hello You, who studied at Viittakivi in 1988-1989. Let me know something about You even my english skill is very bad. I miss You.

Ei kommentteja: