torstai 3. heinäkuuta 2008

Luetun pohdintaa

Sain luettua Leena Lehtolaisen kirjan "Luonas en ollutkaan", jonka olin saanut joululahjaksi. Joka säästää saadessaan, sillä on ottaa tarvitessaan. Ei vain ole tullut aikaisemmin luetuksi, vaikka aikaa on varsinkin nyt kesällä ollutkin runsaasti. Romaani oli erittäin hyvä ja yllätyksellinenkin.

Olen lueskellut myös kunnallisvaaliehdokkaan opasta ja olen joutumassa pikkuhiljaa paniikkiin. Mistä minä, jolla ei ole paljoakaan ystäviä tai edes tuttavia, sen vaalitiimin kokoan? Olisi aivan liian läpinäkyvää ja teennäistä ottaa puolituttuihin yhteyttä, että näissä vaalitouhuissa, kun ei muuten oikein... Ei oikein istu eikä nappaa. Keski-ikäistyttyäni minusta on tullut melkein erakko. Olen tottunut pitämään yksin viihtymisen kykyä hyveenä. Kun olen viihtynyt mainiosti yksin, en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Siten en ole kaivannut seuraa enkä hakeutunut ihmisten pariin. mutta ehkä se yksin viihtyminen ei sitten olekaan ollut hyvä tai ainakaan kaikissa asioissa. Tietenkään tätä ei ole hyvä julkiseen blogiin edes kirjoittaa, koska eihän sitä voi olla uskottava ehdokas ilman verkostoja. Tämän tiedän jo PR:n ammatillisella selkäytimellä.

Pulmansa kullakin, sanoi Pohjanpoika, kun oravannahkaa pajatsoon hakkas.

3 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Moi! Laitoin googlettimeen hakusanaksi "rullatuoli" korjatakseni yhden vammattoman ihmisen kirjoittaman virheellisen ilmauksen koskien pyörätuolia, ja mitäs minä löysinkään. :D

Luen kuulumisia jatkossakin. Ja pitäishän siellä ehtiä joskus käymäänkin. :)

T:Riikka the ex-avustaja

Tiina-Liisa kirjoitti...

Tuus, Riikka, käymään ennenkuin tulostimesta taas muste kuivuu.

salla kirjoitti...

älä hyvä ihminen stressaa vaalitiimistä :D

Onnittelut oiken värin ja suunnan löytämisestä *hihiiii* Rouva tuleva ehdokas.