torstai 7. elokuuta 2008

Opaskoiran televisioarvostelu

Tänään on asiaa kahteenkin blogikirjoitukseen. Joten aloitetaanpa vaikka eläimellisesti Karin opaskoirasta Nopasta. Jostain muistan lukeneeni, että koiralla on huono näköaisti. Onkohan asia kuitenkaan niin?

Eilen tuli kakkoselta taas "Koiranpentuja ja palveluskoiria", jota katsoimme yhdessä Karin ja Nopan kanssa. Koska ohjelmasarja on ruotsalainen, oli digiboksistamme valittu äänitekstitys, eikä minun tarvinnut lukea tekstejä Karille. Varsinkin Noppa seurasi ohjelmaa tarkasti ja uskallan väittää, että se katsoi ohjelmaa ja tiedosti ohjelman tapahtumat. Se nimittäin katsoi silloinkin, kun suloiset koiranpennut olivat hiljaa, eikä mielestäni reagoinut koiranpentujen ääntelyyn mitenkään erityisemmin. Myös ohjelmassa esiintyneestä avustajakoirasta ja agilitysta Noppa oli kiinnostunut. Kai se ajatteli agilitystä, että "Vitsi, toi vois olla kivaa". Mahdollistahan tietysti on, että Noppa erotti äänitekstityksestä sanan "koira", ja reagoi sanaan, mutta aika hyvä älykkyyden osoitus sekin olisi.

Muutama viikko sitten samassa ohjelmassa käsiteltiin opaskoiran työtä. Silloinkin Noppa katsoi ohjelmaa kanssamme. Se ajatteli ihan varmasti, että "Ai, tuo tekee tuon noin, mutta mullapas on hienommat valjaat". Labradorinnoutaja on hyvin kommunikoiva koirarotu, jota voi lukea kuin avointa kirjaa. Ainakin Nopan pään päälle voi usein kuvitella puhekuplan. Nyt Noppa kopsuttelee hännällään tyytyväisyyttään tähän kirjoitukseen.

4 kommenttia:

eve kirjoitti...

Kävin juuri rapsuttamassa naapurin eilen hankkimaa koiranpentua. Lutunen, mikä lutunen; hieman labradorinnoutajan oloinen kahden rodun yhdistelmä. Hoitamistahan koirassa on, mutta palkitsee moninkertaisesti hoitajansa! Kyllä koira tajuaa paljon enemmän kuin me tajuammekaan... ;)

Tiina-Liisa kirjoitti...

Juu! Risto Rasa oli oikeassa, kun kirjoitti:

Ketäpä
pieni koiranpentu
ei saisi hymyilemään.

Johanna kirjoitti...

Labbis on paras - tai ainakin Nessu oli, ja Noppa on. Muistan, kun ne tapasivat meillä, mutta eivät osanneet tehdä oikein muuta kuin Noppa odottaa, mitä Kari tarvitsee vieraassa paikassa ja Nessu olisi tahtonut avustaa sinua :)
Tais ne kuitenkin leikkiä, kun Noppa pääsi vapaalle, vai muistanko ihan väärin?
Minusta on niin ihanaa, että saitte Nopan, niin sinäkin voit siinä sivussa nauttia koirallisesta elämästä, vaikka kissanainen oletkin ;)

Tiina-Liisa kirjoitti...

Nessu oli todella ihana koira ja sillä oli sydän puhdasta kultaa.

Blogini muille lukijoille tiedoksi, että se oli Invalidiliiton kouluttama avustajakoira, joka oli työaikana Johannan ja minun yhteisellä tuttavalla ja joka sai Johannan luona hyvän ja rakastavan eläkeläiskodin. Minä siis tapasin Nessun sekä työssään että vapaa-ajallaan ja Nessu yhdisti pyörätuolin aina palvelemiseen siten että, kun toissakesänä vierailimme Johannan luona, se olisi todellakin halunnut auttaa minua vaikka en ollut koskaan ollut sen ihminen. Minä taisin olla Nessulle suuri pettymys.

Kyllä Nessu ja Noppa silloin leikkivät keskenään, vaikka Noppa taisikin olla vanhalle Nessulle vähän liian raisu.