Soitin äsken Kuntokeskus Rokuaan Utajärven Rokualle kysyäkseni vaikeavammaisten kuntoutuksesta siellä. Olipa hyvää asiakaspalvelua. Heillä ei ole erittäin vaativan tason kuntoutusta, mutta minä kyllä pärjäisin siellä. Puhelinkeskustelukumppanini korosti sitä, ettei Kuntokeskus Rokua ole mitenkään laitosmainen "toisin kuin monet muut kuntoutuskeskukset". Lisäksi hän tarjoutui pyytämättä lähettämään minulle esitteitä ja muuta heidän materiaaliaan.
Nyt tuntuu siltä, että gradua on helppoa ja kuntoutuskeskusten kannalta hyödyllistä tehdä. Olettamukseni ja ajatukseni siitä, että Kelan kustantamassa kuntoutuksessa olevaa vaikeavammaista kuntoutujaa on pidettävä kuntoutuskeskuksen stakeholderina, taitaa vaan muodostua epistemologiseksi ongelmaksi, jos tai kun kuntoutuskeskukset eivät pidä meitä asiakkainaan. Tuo kuntoutuskeskusten ja vammaiskuntoutujien välinen ristiriita onkin sitten aika suuri ongelma, jonka ratkaiseminen on tehtävälistalla ehkä kiireellisin asia. Minä olen vaikeavammainen kuntoutuja, mutta yhteisöviestintä tarkastelee asiaa organisaation eli kuntoutuskeskuksen kannalta. Organisaatiolla on valta päättää, mitä tahoja se pitää merkittävinä stakeholdereinaan. Onko sitten merkityksettömällä stakeholderilla mitään merkitystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti