maanantai 26. lokakuuta 2009

Sormia syyhyttää päästä maalaamaan

Sattuipa jännä juttu, kun tänään pistin ihan huvikseni valokuvan eräästä vanhasta akvarellistani tuonne Facebookiin. Valokuva synnytti aika paljon positiivista palautetta. Maalauksestani pidettiin. Kivalta tuntuu, koska se työ on minulle itselleni hyvin merkityksellinen. Se oli aikoinaan ensimmäinen oikea akvarellini ja vieläkin se on paras koskaan tekemäni työ.

Kirjoitin muutama päivä sitten halustani ostaa vahaliidut, vaikka olenkin aivan kammottavan surkea piirtäjä. Vahaliiduilla piirtäminen veisi vesiväreillä maalaamista vähemmän tilaa ja se olisi kuitenkin värikkäämpää kuin lyijykynä tai hiilipiirustus. Sitäpaitsi sain aikanaan Kuopiossa hiilipiirustuksesta sellaisen trauman, että hiileen en koske viiden metrin seipäälläkään. No, Prismassa niitä mehiläisvahaliituja ei ainakaan ole.

Voisin mukaella Virginia Woolfia ja sanoa, että harrastaakseen kuvataiteilua nainen (siis minä) tarvitsee omaa rauhaa ja oman huoneen, jota eivät mies ja lemmikkieläimet pääse sotkemaan ja jota ei avustaja pääsisi siivoamaan. Se, että maalaamiselle olisi tällainen oma yksityinen tila johon, kaiken keskeneräisen voisi jättää silleen levälleen, on kylla samanlainen koskaan toteutumaton haave kuin iso englantilaistyylinen kirjasto, jossa olisi suuret erkkeri-ikkunat ja aasi ulkona nurmikolla.

Jollakin tavalla luovuus pitäisi kuitenkin voida vapauttaa. Sain digi-kamerani takaisin ja onneksi korjaus meni takuuseen.

2 kommenttia:

saila kirjoitti...

Ratkaisin asian niin, että tuskailin etten voi maalata missään, koska kissat pääsevät sotkemaan eikä makuuhuoneeseen mahdu enkä voi maalata miehen työhuoneessa, koska olisi vaikea järjestää yli kahden metrin etäisyyttä radioaktiivisen säteilyn takia, niin mies otti ja siirsi työpisteensä toistaiseksi makuuhuoneeseen (jossa minä en nyt säteilyn takia nuku kolmeen viikkoon). Hahaa! Työvoitto ja pääsin purkamaan patoutunutta maalausvimmaa :D Nyt on sitten öljyväriluonnos kohtuullisessa vaiheessa, josta on kiva jatkaa huomenna :) Mutta tuollainen oma työhuone kun olisi, jonka saisi sisustaa pelkästään "taiteilijan" työhuoneeksi, niin ah!

Tiina-Liisa kirjoitti...

Juu meillä tämä työhuone on niin täynnä tietokoneita ja kirjoja ja romua ja roinaa, ettei tänne mahdu "erkkikään". Minä taas en mahdu makkariin.

Toivottavasti säteilystäsi on apua koko loppuelämääs eikä vain taidetta ajatellen. Voimia koettelemukseen!