Olen kai ottanut vaikutteita adoptoimastani Alberto-aasista, kun en liiku muuten kuin kepillä tai porkkanalla. Minä olen ehdottomasti produktiivisen viimetingan ihminen. Jos minulla on aikaa tuhottomasti, en saa aikaiseksi yhtään mitään. Minä tarvitsen hösseliä.
Ihanaa, kun on lunta maassa. Se on ihanaa, vaikka en voikaan enää moneen kuukauteen ajaa sähkärillä. Lumisen maiseman estetiikka korvaa joskus talvesta aiheutuvan esteisyyden, sanovat sitten vammaisuusaktivistit mitä tahansa. Nii-ih!
Ostin syksyn piristykseksi tämän taulun. Muuten hyvä, mutta kun siihen menivät kaikki hammaslääkärirahat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti