Kesä on käännähtänyt taas niin kutsutun ison kesän puolelle ja kierähtänyt korkeimman kohtansa ohi laskusuuntaan. Pitihän se pessimismi taas päästää valloilleen.
Jos taivas olisi kangasta, siitä tulisi nyt housuja kokonaiselle laivastolle. Ison kesän myötä ilmat ovatkin käyneet sellaisiksi, kuin monet toivovat. Aurinko paistaa ja lämmin ilma hoitaa monia kylmälle arkoja, eikä ulos tarvitse ainakaan takkia pukea. Tästä auringonvalosta minä pidän kuitenkin eniten. Kesäpäivän seisauksen aika meni vähän "omasta eestään", kun vain jaksoi sataa ja oli niin pimeää, että piti pitää valoja päällä. Vaatisin pimeästä ja pilvisyydestä rahojani takaisin, jos voisin ja olisin auringosta jotakin maksanut, mutta säistäkään ei voi valittaa hovioikeuteen, mikä on hyvä asia.
Ostin viime viikolla uuden kännykän, koska halusin paremman kännykkäkameran mukana kulkevaksi kameraksi, kuin vanhassa kännykässäni oli. Vielä en sillä ole kovin montaa kuvaa ottanut. Joten vielä en tiedä, teinkö viisaan hankinnan vai en. Minun pitäisi myös oppia valokuvaamaan.
Siinä siis kesän harrastus, jos gradulta aikaa jää. Gradu on kuitenkin se kaikkein tärkein, koska sitä kuuta odottaa jo moni muukin nousevaksi.
NORSU RULLATUOLISSA Kirjoituksia eläimistä, elämästä, harrastuksista, kulttuurista, kuntoutuksesta, minusta, olemisesta, politiikasta ja vammaisuudesta
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Yhteisten asioiden hoitamisesta
Tämä kirjoitus on nyt sitten puhdasta politiikkaa. Otan tietoisen riskin, että joku lukija saattaa vetää vihreän herneen nenäänsä. Eipä siinä mitään, kun sävyn saa valita itse.
Olin tänään - tai nyt julkaisuhetkellä vuorokausi on jo vaihtunut - Kansallisen Kokoomuksen puoluekokouksessa talkoolaisena. Tein siis työtä todellisesta tekemisen ilosta ja aatteen palosta ja nautin. Minä nautin siitä, kun sain olla samalla tavalla ajattelevien parissa tuottamassa reipasta ilmapiiriä ja hyvää kokousmieltä, jotta varsinaiset kokousedustajat voivat tehdä hyvinvointiyhteiskuntaa edistäviä ja uudistavia päätöksiä. Apu se on pienikin apu ja omalla paikallani koen onnistuneeni tänään. Tässä päivässä oli monia mielenkiintoisia keskusteluja. Toivottavasti ne olivat mielenkiintoisia myös keskustelukumppaneilleni.
Nyt kokoomuslaisena tunnen hengittäväni vapaasti ilman huonoa omaatuntoa tai epämukavaa olotilaa. Kokoomus on minulle se oikein puolue. Jollekin toiselle se on joku toinen. Jokaisen on hyvä päättää arvonsa itse, eikä ole pakko kuulua mihinkään puolueeseen. Liittymättömyyskin on arvovalinta.
Taidan pyöriä nyt vähän ylikierroksilla. Mieli tekisi mennä sinne vielä sunnuntaiksikin. Vielä yksi juttu. Keskustelin myös Jyrki Kataisen kanssa ja aivan samanlainenhan ihminen se on kuin muutkin. ;) (Lue kolmanneksi uusin blogimerkintäni.)
Olin tänään - tai nyt julkaisuhetkellä vuorokausi on jo vaihtunut - Kansallisen Kokoomuksen puoluekokouksessa talkoolaisena. Tein siis työtä todellisesta tekemisen ilosta ja aatteen palosta ja nautin. Minä nautin siitä, kun sain olla samalla tavalla ajattelevien parissa tuottamassa reipasta ilmapiiriä ja hyvää kokousmieltä, jotta varsinaiset kokousedustajat voivat tehdä hyvinvointiyhteiskuntaa edistäviä ja uudistavia päätöksiä. Apu se on pienikin apu ja omalla paikallani koen onnistuneeni tänään. Tässä päivässä oli monia mielenkiintoisia keskusteluja. Toivottavasti ne olivat mielenkiintoisia myös keskustelukumppaneilleni.
Nyt kokoomuslaisena tunnen hengittäväni vapaasti ilman huonoa omaatuntoa tai epämukavaa olotilaa. Kokoomus on minulle se oikein puolue. Jollekin toiselle se on joku toinen. Jokaisen on hyvä päättää arvonsa itse, eikä ole pakko kuulua mihinkään puolueeseen. Liittymättömyyskin on arvovalinta.
Taidan pyöriä nyt vähän ylikierroksilla. Mieli tekisi mennä sinne vielä sunnuntaiksikin. Vielä yksi juttu. Keskustelin myös Jyrki Kataisen kanssa ja aivan samanlainenhan ihminen se on kuin muutkin. ;) (Lue kolmanneksi uusin blogimerkintäni.)
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Taas kukkasilla kukkulat
Nyt on kesä ja kesäkuu, vaikka ei kesälomasta ole vielä tietoakaan. Graduahan sitä pitää näin kesälläkin tehdä, että ensi syksynä saa sen pois käsistä ja että ensi lukuvuotena voisi syventyä vaikka johonkin sivuaineeseen. Gradun jälkeen olisi sitten jo kaksi kolmasosaa filosofian maisterin tutkinnosta tehty. No joo, näitä ehtii miettiä syksylläkin.
Taisin edellisessä kirjoituksessa kirjoittaa kesäsuunnitelmistani tai niiden olemattomuudesta. Olen ajatellut kiertää palokkajärven sähkärilläni, kun järven ympäri on rakennettu kevyen liikenteen väylät. Samalla tulisi testattua väylien esteettömyys ainakin siltä osin, miten väylälle pääsee sähkärillä. Eppäillä soppii, niin kuin Tuntemattomassa sotilaassa sanotaan.
Kun nyt kesälläkin muistaisi, että mikään ei ole este mihinkään. Eläminen on itsestä kiinni ja ihan lähelläkin on nähtävää. Ainakin paikallisissa museoissa pitää käydä.
Sen verran kiirettä pitää pitää, ettei kesä mene ohi liian pian. Niin ja sitten se gradu.
Taisin edellisessä kirjoituksessa kirjoittaa kesäsuunnitelmistani tai niiden olemattomuudesta. Olen ajatellut kiertää palokkajärven sähkärilläni, kun järven ympäri on rakennettu kevyen liikenteen väylät. Samalla tulisi testattua väylien esteettömyys ainakin siltä osin, miten väylälle pääsee sähkärillä. Eppäillä soppii, niin kuin Tuntemattomassa sotilaassa sanotaan.
Kun nyt kesälläkin muistaisi, että mikään ei ole este mihinkään. Eläminen on itsestä kiinni ja ihan lähelläkin on nähtävää. Ainakin paikallisissa museoissa pitää käydä.
Sen verran kiirettä pitää pitää, ettei kesä mene ohi liian pian. Niin ja sitten se gradu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)