Ketä sinä vaalit ja missä roolissa?

Eilen pidettiin EU-parlamenttivaalit ja sen vuoksi minulla oli taas "työpäivä" Jokelan vaalilautakunnassa. Taidan olla outo ja omituinen, mutta minusta vaalilautakunnassa istuminen on hauskaa. Saahan siitä kyllä rahaakin, mikä on näinä tiukkoina aikoina ihan hyvä juttu. Raha ei kuitenkaan ole se tärkein asia.

Tänä vuonna piti ilmoittaa myös, montako pyörätuolia käyttävää henkilöä kävi äänestämässä. Luultavasti tämän tiedon avulla halutaan kartoittaa esteettömiä vaalihuoneistoja. Ihan hyvä juttu, koska ainahan esteettömyyden ajattelu vie asiaa eteenpäin, ja apuvälineitä käyttävien henkilöiden mahdollisuutta käyttää äänioikeuttaan pitää parantaa kaikin keinoin.

Ihmettelen - tai niin no en ihmettele -, ettei kenenkään mielen viereenkään tule mahdollisuus vaalitoimitsijan vammaisuudesta. Vaalilautakuntamme vaalihuoneistoon ei esimerkiksi pääse sähkärillä. Jos inhimillinen tarve yllättää työvuoron aikana, on tultava kotiin, kun vaalipaikalla ei ole invavessaa. Toisaalta niinkuin eräs vaalitoimitsijakollega toisessa yhteydessä, joka ei mitenkään liittynyt "negatiiviseen janoon", sanoi: "Kukaan ei huomaa, jos tippa kerrallaan pissii housuun ja jos antaa välillä kuivua."

Kelpaavatko vammaiset siis vain vaalikerääjiksi? Kaikella kunnioituksella, mutta minä en halua kerjätä almuja enkä tulla kerätyksi mihinkään. Vaalikeräys ei ole mun juttu, mutta vaalityö on.

Vammaisen liikuntaesteinen valitusviisu

Kävin tänään Palokan Pelimannitalossa katsomassa, kun Keski-Suomen opaskoirakerho sai Palokan Lions-Clubilta avustuksen. Apurahat menivät varmasti oikeisiin kohteisiin ja kakkukahvit olivat herkullisia.

Itse pelimannitalo vaan ei ollut perskiitäjän mieleen. Muutenhan tuo Palokan Pelimannitalo on ihan hyvä yritys olla pyörätuolia käyttävän yleisön kannalta esteetön, mutta kun ulko-ovi aukeaa luiskan eteen eli väärään suuntaan, näkyy surullisesti, että esteettömyyttä on kyllä kovasti yritetty, mutta että sitä ei sitten loppuun saakka jaksettukaan ajatella. Olisiko se toisinpäin aukeava ovi tai ennen portaita 30 cm pidempi tasanne maksanut niin hirveästi, vai loppuivatko rakentajien rahat juuri siihen paikkaan?

Toinen silmiinpistävä este oli esiintymislava jonne ei pyörätuolilla liikkuva itsenäisesti pääse. Kun Palokan pelimannitaloon rakennettiin esiintymislava, oletettiin siis automaattisesti pyörätuolin käyttäjien olevan soitto-, laulu-, tanssi- ja esintymistaidottomia. Voihan lisäksi olla että me pyörätuolin käyttäjät olemme pelimannitalon rakentajien mielessä raukkoja rullatuolipotilaita, eikä siihen asenteeseen sitten ajetakaan tietoa ilman muurinsärkijää. Minä kyllä tunnustan olevani laulu-ja soittotaidoton, mutta monella pyörätuolin käyttäjällä toimivat kädet aivan yhtä hyvin kuin "terveilläkin".

Mitenköhän rakennuslainsäädänön saisi ulottumaan myös yksityiseen rakentamiseen?

Suomella supersunnuntai

Pekingin paralympialaisissa sataa taas mitaleja, kun Leo-Pekka Tähti otti pronssia 200 metrin kelauksessa sekä Ollanketo ja Törmänen sijoittuvat hopeasijalle näkövammaisten tandem-pyöräilyn maantieajossa. Siinä ei meluttu tai syljeskelty, kun piti mennä lujaa. Onnea kaikille mitalisteille.

Urheilu ja liikunta ja niihin kuuluva tekemisen ilo ovat tärkeitä myös tavalliselle ihmiselle iästä tai toimintakyvystä riippumatta. Kun kaksi lääkäriä kielsivät minulta kuulantyönnön, menetin todella paljon ja minulla on ikävä jopa treenin jälkeistä maitohappoa lihaksissani. Nytkin lihakseni ovat kipeät, mutta väärästä syystä eli huonokuntoisuuttaan.

Tänään radion uutisissa puhuttiin siitä, kuinka Tampereella ikääntyneitä kannustetaan käyttämään kuntosaleja. Kuntosalien omatoiminen käyttö on maksutonta, mutta ohjauksesta peritään pieni maksu. Tämä on mielestäni oikeansuuntaista ajattelua, ja saman soisi olevan totta myös Jyväskylässä. Ajatuksen toteutuminen kuitenkin edellyttää sitä, että kuntosaleille pääsy on esteetöntä ja laitteita on helppo käyttää myös pyörätuolissa tai sähköpyörätuolissa istuen. Olisihan se hienoa, jos liikuntatilat yleensäkin olisivat esteettömiä ja vammaiset ja "terveet" mahtuisivat samoihin tiloihin. Vammaisuushan ei tartu eikä saastuta liikuntatiloja.

-------------------------------------------------------------------------------------

Otan nyt oman yli vaalien kestävän loman gradustani, jos vaikka vaalitaistelu antaisi siihenkin uusia näkökulmia.

Hammassärkyä

Hammastani on särkenyt oikeastaan jo monta viikkoa, mutta tänään tuli mitta täyteen niin paljon, että aloin tilaamaan itselleni hammaslääkäriaikaa. Hoitoajan tilaaminen olikin jo eri juttu. Oma hammaslääkärini on lopettanut vastaanoton Jyväskylässä, mutta ei katsonut aiheelliseksi siitä minulle ilmoittaa. En tiedä, ilmoittiko hän sitä muille vakituisille asiakkailleen. Olen hyvin pettynyt. Koska pelkään hammaslääkäriä ja minulla on voimakas spastisuus, en mielelläni mene terveyskeskuksen hammaslääkärille.

No minä soitin toiselle hammaslääkäriasemalle, enkä voi mitenkään ymmärtää, miten 2000-luvulla voi olla joku liikkumisesteinen hammaslääkäriasema. Miten joku hammaslääkäriasema on löytänyt liikkumisesteiset tilat? Luulisi, että nykyaikana kaikki terveyspalvelut olisivat saavutettavia ja liikkumisesteettömissä tiloissa. Toisaalta tiloilla voidaan vaikuttaa asiakaskuntaan. Tiloissa, joihin ei pääse pyörätuolilla, ei ole iljettäviä vammaisia asiakkaita. Tilojen avulla tapahtuvaa asiakasvalintaa ei edes helposti mielletä syrjinnäksi. "Kyllähän me palvelisimme, mutta kun meille ei rullatuolipotilaat pääse." Näin siis ei sanottu.

Onneksi kuitenkin kolmas soitto tärppäsi ja pääsen huomenna hammaslääkäriin. Joskus kipu voittaa pelon.