Vanhasta uutta vuodesta vuotta

Toivotin äsken Facebookissa kaikille kavereilleni "Mielenkiintoista ja merkityksellistä Uutta Vuotta 2011 kaikille ja jokaiselle."

En toivottanut alkavalle vuodelle onnea, koska onni tuppaa vaihtelemaan, eikä jatkuvaa onnea kai edes onneksi tunnistaisi. Sen sijaan, jos aivan tavallisen elämän lakeuksilla on riittävästi mielenkiintoisuutta ja merkityksiä, näkyvät ne onnen kukkulatkin tylsyyden sumun hälvettyä selvästi.

Näin vanhan vuoden viimeisinä tunteina kurkkaan olkapääni yli menneeseen aikaan.

Aluksi ei vuosi 2010 vaikuttanut alkavan hyvin. Tammikuussa Kari joutui sairaalaan. Onneksi kuitenkin selvisimme säikähdyksellä. Kaiken olevaisen hauraus tuli kuitenkin taas mieleen.

Helmikuussa opiskelin ja kirjoitin graduani. Lisäksi totuttelin uuteen tietokoneeseeni. Jouduin taas tunnustautumaan totaaliseksi tumpeloksi tietotekniikassa. Sain myös uuden manuaalipyörätuolin.

Maaliskuussa olin jälleen kuntoutuksessa Ilomantsin Pääskynpesässä. Nyt tunnustan, että siellä viettämäni syntymäpäivä oli suuri pettymys. Ehkä kuitenkin olin vielä enemmän pettynyt siihen, että en päässyt osallistumaan talvisodan päättymisen muistotilaisuuksiin. Talvisodan loppumisen muistoa ei Pääskynpesässä huomannut mitenkään. Onneksi kuntoutus sentään tehosi jonkin aikaa.

Huhtikuussa opiskelu ja gradun kirjoittaminen jatkuivat. Pääsiäisen pidin lomaa, ja olimme täällä kotona.

Toukokuussa graduni ei sittenkään ehtinyt valmiiksi vapuksi. Muuten toukokuu oli juhlien kuukausi, kun juhlimme Karin 50-vuotis syntymäpäiviä jopa kahdessa erässä, ensin Nivalassa ja sitten Jyväskylässa. Aina kannattaa juhlia, jos on aihetta.

Kesäkuussa oli kokoomuksen puoluekokous Jyväskylässä. Tein puoluekokouksen hyväksi talkootyötä. Työni hyödyllisyyden jätän muiden arvioitavaksi. Graduni ei valmistunut vielä kesäkuussakaan, vaikka viileähkö pikkukesä olisikin antanut sen työstämiseen heinäkuuta ja elokuuta suotuisammat sääolosuhteet.

Heinäkuun helteet paljastivat tärykalvoille toisen tarkoituksen. Ne ovat myös estämässä sulaneita aivoja valumasta lattialle. Heinäkuussa alkoivat näännyttävät helteet. Mistään järkevästä ei heinäkuussa tullut yhtään mitään. Graduni ei edistynyt yhtään. Kävimme sentään Kaustisella kuuntelemassa kansanmusiikkia.

Elokuussa helteet jatkuivat noin kuun puoleen väliin saakka. Elokuun toisen viikon alussa lähdin kuntoutukseen Pääskynpesään, jossa olin syyskuun alkuun saakka yhteensä neljä viikkoa. Nyt minulla oli myös tietokone ja kassillinen kirjoja mukanani, mutta gradun edistymisellä en silti voi kehua. Paitsi opiskelemalla hyödynsin kuntoutusjaksoani teatteriesityksellä ja tekemällä yksityisen omatoimi- ja omakustannusmatkan Hattuvaaran kylään ja EU:n itäisimmälle pisteelle. Ilomantsin invataksinkuljettaja osoittautui myös loistavaksi matkaoppaaksi.

Syyskuun ensimmäiset päivät menivät vielä Ilomantsin laulumailla Pohjoiskarjalassa. Syyslukukausi alkoi. Osallistuin myös puoluekokouksen palaute-, muistelu- ja kiitostilaisuuteen. Puhuipa eräs tunnettu suostuttelija minut ympäri, että huomasin suostuneeni seurakuntavaalien ehdokkaaksi. Suostumukseni johdosta jouduin käymään itseni kanssa jaakobinpainia koko vaaleja edeltävän ajan. Minulle ei ole koskaan ollut helppoa sopeutua kaikkeen, mitä ylhäältä odotetaan.

Lokakuu oli monenlaista opiskelua sekä seurakuntavaaliehdokkaana että graduntekijänä. Lokakuun lopussa ilmoittauduin "Kansalliseen graduntekokuukauteen".

Marraskuu oli tuo kansallinen gradukuukausi. Rutistin graduni valmiiksi. Palautin sen ohjaajalle marraskuun viimeisenä päivänä esitarkastusta varten. Graduuni sitoutumisesta johtuen minulla ei ollut oikein minkäänlaista sosiaalista seuraelämää ja kotimme oli välillä karvojen peitossa. Ainoa katkos gradun kirjoittamiseen oli 15-vuotishääpäivämme. Jolloin kävimme oikein ravintolassa syömässä. En tullut valituksi Jyväskylän kirkkovaltuustoon.

Nyt päättyvä joulukuu on mennyt silkassa laiskottelussa. Gradun voittamisen tunnelmat ovat jatkuneet. Joulukin tuli ja meni. Nyt olen sentään saanut joululahjakirjani luettua.

Mielenkiintoista ja merkityksellistä Uutta Vuotta 2011 kaikille ja jokaiselle.

Jo yksi päivä kulunut vuodesta 2010

Taas on kirjoitettava uusi vuosiluku, jonka numeroita on haeskeltava ympäri näppämistöä. Mahtaa joku kellokalle mitata kohta senkin, kuinka paljon enemmän vuosiluku 2010 kuluttaa aikaa verrattuna vuosilukuun 2009. No siinähän sitä saa aikaa kulumaan.

Kirjoitusten taso ei ole parantunut vuosikymmenen vaihtuessa.

Ei. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia, vaikka -isi lista onkin pitkä. PitäISI laihduttaa, pitäISI opiskella ja pitäISI tehdä gradu, pitäISI olla ystävällisempi, pitäISI päivittää tätä ja sukututkimusblogia ja ehkä kirjoittaa blogia myös englanniksi. Ennen kaikkea pitäisi pitää parempaa huolta itsestään, muista ihmisistä ja tavaroistaan.

Vuoden 2010 alkurunoksi valitsen Oiva Paloheimon Lampaanpolskan kokoelmasta Elopeltojen yli vuodelta 1943

Lampaanpolska

Mustana lampaana maailman
elämän tarhassa taaperran,
sarvet sairaina pusken pään
pahuksen suureen veräjään.

Typeryyden muori mun keritsee,
kinttuni köyttää ja kiroilee,
pistää kylkiin ja - piruvie,
pässin viimeiset villat vie.

Kilikilikello on kaulassain,
etten mä hukkaan joutuisi vain,
etten mä vimmalla pässin pään
syöksyisi avaraan elämään.

Kilikilikelloa kuuluvaa
muorini tarkkaa kauempaa,
villoja kahmii ja puntaroi.
Kilikilikelloni tarhassa soi.

Kerranpa vielä mä tempun teen:
täräytän veräjäni levälleen,
vilistelen rannalle pakanamaan
pakanoita villoilla naurattamaan.

Uusi vuosi, uusi kunta, uudet kujeet

Vuosi on vaihtunut ja uusi kalenteri on "korkattu". Mielessäni uudenvuodenpäivään liittyy myös hiukan surullisuutta, koska uudenvuodenpäivä potkaisee joulun melkein vuoden päähän. Uudenvuoden aattona joulu on vielä lähellä ja ainakin minä elän vielä joulun jälkilämmössä. Uudenvuodenpäivä muuttaa kaiken lopettamalla joulun paljon tehokkaammin kuin loppiainen Nuutinpäivästä puhumattakaan.

Olen tänään muuttanut liikkumatta metriäkään. Tosin tämä tapahtui viime yönä monelle muullekin maalaiskunnassa ja Korpilahdella asuneelle, kun vanhat kunnat lakkasivat olemasta ja uusi Jyväskylä syntyi.

Minulla ei ole haikea mieli kuntamuutoksen vuoksi, kun vammaispalvelutkin pelaavat ainakin toukokuun loppuun anotulla tavalla, mutta ymmärrän niitä, joille ajatukset itsenäisistä maalaiskunnasta ja Korpilahdesta ovat rakkaita, ja joita esimerkiksi viranomaispalvelujen karkaaminen uuden kunnan keskustaan pelottaa. Onhan uusi Jyväskylä aika suuri. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että uusi Jyväskylä olisi voinut ottaa vaakunakseen Korpilahden vaakunan, koska se on kaunis ja siihen ei liity sellaisia alistamisen tai alistumisen mielikuvia, kuin mitä Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan vaakunoihin mahdollisesti liittyy.

Noista uusista kujeista nyt vielä tiedä. Tosin nyt uutena kaupunkilaisena voisi käyttää Jyväskylän hyviksi mainostettuja erityisliikuntapalveluja. Minun tuurillani ne kuitenkin menisivät luentojen tai graduseminaarin päälle. Neulahuovutuskin kiinnostaisi.