Tätä kirjoittaessa on tiistai ja kuuntelen radiosta kansanmusiikki-iltaa. Lauantaina olin Karin kanssa taas Kaustisen festivaaleilla, josta on tullutkin melkein jokavuotinen kesäperinteemme. Kesä ei tunnu enää kesältä, jos ei Kaustiselle pääse kansanmusiikkia kuuntelemaan ja muikkuja syömään.
Tänä kesänä Karilla, jolla on äänite tekeillä, oli siellä kaksi pientä keikkaa. Toinen oli lastenteltassa ja toinen soittosalissa. Minä olin jonkinlainen "roudari" tai, niin kuin pääsylipussani luki, huoltaja. Karin esiintymiset menivät hyvin, vaikka yleisö tuntuikin aluksi olevan aika ujoa, eikä vuorovaikutusta Karin ja yleisön välille aluksi lastenteltassa alkanut muodostua. Soittosalin keikallaan kantaesityksenä laulunsa Soittosalin Vuokko, joka on tehty soittosalin juontajalle Vuokko Kivisaarelle. Tuo laulu olikin sitten todellinen menestys. Koko soittosalin yleisö antoi Karille raikuvat ablodit ja Vuokolla oli tippa silmässä, mutta niin oli kyllä minullakin. Myöhemmin kuulin, ettei kukaan ollut tätä ennen tehnyt Vuokolle, joka on juontanut soittosalin tilaisuuksia vuodesta 1968, laulua. Vuokko Kivisaari olisi ansainnut useammankin laulun. Koska paitsi että hän on osa soittosalin tunnelmaa, hän on joka vuosi vastannut myös soittosalin koristelusta.
Karin esiintymisiä lukuun ottamatta etukäteen tekemämme kuuntelusuunnitelmat eivät toteutuneet, mutta kuten Karille sanoin, pitää Kaustiselle mennä avoimin mielin ja valmiina muuttamaan suunnitelmia. Normaalisti minä otan tehdyt suunnitelmat melko orjallisesti, mutta nyt ei harmittanut, että Heikki Salo ja Samuli Putro jäivät näkemättä.
Nyt pitää alkaa jo säästää rahaa ensi vuoden Kaustiselle.
NORSU RULLATUOLISSA Kirjoituksia eläimistä, elämästä, harrastuksista, kulttuurista, kuntoutuksesta, minusta, olemisesta, politiikasta ja vammaisuudesta
tiistai 19. heinäkuuta 2011
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Mielikuvitusmatkailua
Mielikuvittelen eli kuvittelen niitä kaikkein mieleisempiä kuvituksia. Minunkin unelmaani liittyy raha. Vammaisena en vaan maitomies Tevjen tapaan haaveile portaista - en ylös-, alas- tai ei minnekään johtavista. Voi että, kun minulla olisi niin paljon rahaa, että voisin invataksilla matkustaa pitkin Suomen rajoja ja käydä kaikissa Suomen rajakunnissa.
Matkan voisi aloittaa vaikka Helsingistä ja kiertää sieltä Vantaan, Porvoon, Loviisan, Pyhtään, Kotkan, Haminan, Virolahden ja Miehikkälän kautta Lappeenrantaan, jossa voisi yöpyä.
Seuraavana aamuna matkaa voisi jatkaa Lappenrannasta Imatralle, Ruokolahdelle, Rautjärvelle, Parikkalaan, Punkaharjulle, Kesälahdelle, Kiteelle, Tohmajärvelle ja yöksi vaikka tuttuun Pääskynpesään Ilomantsissa.
Itä-Suomessa matkan ovat sen verran pitkiä, että kolmannelle päivälle riittäisi matka Ilomantsista Lieksan kautta Kuhmoon.
Kuhmosta jatkan matkaani mielikuvituksen invataksilla Suomussalmelle, Kuusamoon, Sallaan ja Savukoskelle, jossa taas yöpyisin.
Nyt olisi jo viides päivä alkamassa. Viidentenä aamuna tie veisi Suomen poikki Inarin kautta Enontekijöön, jossa illan tullen majoittuisin.
Sitten olisi jo kuudennen päivän aamu ja nyt matka veisi alaspäin Enontekijöstä Muonioon, Kolariin, Pelloon, Ylitornioon, Tornioon, jossa nukkuisin yön yli.
Seitsemäs matkapäivä alkaisi Torniosta Keminmaahan ja Kemiin, Oho, taas näkyy meri! Kemistä seuraava rajakunta on Simo, josta matka jatkuisi Iin kautta Haukiputaalle ja Ouluun. Oulussa on sukulaisia, mutta kuljettaja ei varmaankaan haluaisi vielä Oulussa yöpyä, vaikka Ouluun olisikin matkan ensimmäinen viikko hyvä lopettaa. Kuski pitää puhua ympäri.
Suomen rajakuntakiertomatkani toinen viikko eli kahdeksas päivä saa alkaa Oulusta. Ensin mennään Kempeleelle, jonka lapsena samaistin rumaksi sanaksi. Kempeleestä matka jatkuisi Liminkaan, Siikajoelle, Raaheen, Pyhäjoelle, Kalajoelle ja Kokkolaan, jossa kai pitäisi yöpyä.
Matkan yhdeksäntenä päivänä ja sitä seuraavina päivinä pitäisi sitten pärjätä kouluruotsilla ja puhua sitä vähän enemmän ja sujuvammin kuin ekstra lite. Kokkolasta ajelisin Kruunupyyhyn, Pietarsaaren, Pedersören kuntaan, Vöyriin, josta illalla ehtisi Vaasaan nukkumaan seuraavaa yötä.
On jo kymmenes matkapäivä. Vaasasta lähtisin edelleen invataksilla Maalahteen, Korsnäsiin, Närpiöön, Kristiinankaupunkiin, Merikarvialle ja Poriin.
Yövyttyäni Porissa lähtisin matkan yhdentenätoista aamuna edelleen pitkin pohjanlahden rannikkoa kohti Turkua. Matkareitti kulkisi Luvian, Eurajoen, Rauman, Uudenkaupungin kautta Maskuun. Maskun jälkeen olisimmekin jo Turussa, jossa yöpyminen olisi paitsi soveliasta myös äärimmäisen suotavaa.
Olisikohan sitten edessä jo matkan viimeinen päivä? Viimeisenä matkapäivänä edessä olisi enää Länsi-Turunmaa, Kemiönsaari, Hanko, Raasepori, Inkoo, Kirkkonummi, Espoo ja Helsinki, josta sitten matkustaisin takaisin tänne kaiken olevaisen keskipisteeseen eli kotiin Jyväskylään.
Olisipa tuossa matkaa kerrakseen. Rahaa siihen uppoaisi varmasti yhtä paljon kuin tavikset maksaisivat matkasta maailman ympäri. Jos toteuttaisin tuon matkan oikeasti, niin rahoituksen lisäksi riittävän "hullun" matkaseurueen, johon kuuluisi myös invataksinkuljettaja ja esteettömien yöpymispaikkojen löytäminen olisivat matkan toteutumisen suurimmat haasteet. Vaan kylläpä tuo matka tuntuu huimaavalta jo tässä tietiokoneen ruudullakin.
Matkan voisi aloittaa vaikka Helsingistä ja kiertää sieltä Vantaan, Porvoon, Loviisan, Pyhtään, Kotkan, Haminan, Virolahden ja Miehikkälän kautta Lappeenrantaan, jossa voisi yöpyä.
Seuraavana aamuna matkaa voisi jatkaa Lappenrannasta Imatralle, Ruokolahdelle, Rautjärvelle, Parikkalaan, Punkaharjulle, Kesälahdelle, Kiteelle, Tohmajärvelle ja yöksi vaikka tuttuun Pääskynpesään Ilomantsissa.
Itä-Suomessa matkan ovat sen verran pitkiä, että kolmannelle päivälle riittäisi matka Ilomantsista Lieksan kautta Kuhmoon.
Kuhmosta jatkan matkaani mielikuvituksen invataksilla Suomussalmelle, Kuusamoon, Sallaan ja Savukoskelle, jossa taas yöpyisin.
Nyt olisi jo viides päivä alkamassa. Viidentenä aamuna tie veisi Suomen poikki Inarin kautta Enontekijöön, jossa illan tullen majoittuisin.
Sitten olisi jo kuudennen päivän aamu ja nyt matka veisi alaspäin Enontekijöstä Muonioon, Kolariin, Pelloon, Ylitornioon, Tornioon, jossa nukkuisin yön yli.
Seitsemäs matkapäivä alkaisi Torniosta Keminmaahan ja Kemiin, Oho, taas näkyy meri! Kemistä seuraava rajakunta on Simo, josta matka jatkuisi Iin kautta Haukiputaalle ja Ouluun. Oulussa on sukulaisia, mutta kuljettaja ei varmaankaan haluaisi vielä Oulussa yöpyä, vaikka Ouluun olisikin matkan ensimmäinen viikko hyvä lopettaa. Kuski pitää puhua ympäri.
Suomen rajakuntakiertomatkani toinen viikko eli kahdeksas päivä saa alkaa Oulusta. Ensin mennään Kempeleelle, jonka lapsena samaistin rumaksi sanaksi. Kempeleestä matka jatkuisi Liminkaan, Siikajoelle, Raaheen, Pyhäjoelle, Kalajoelle ja Kokkolaan, jossa kai pitäisi yöpyä.
Matkan yhdeksäntenä päivänä ja sitä seuraavina päivinä pitäisi sitten pärjätä kouluruotsilla ja puhua sitä vähän enemmän ja sujuvammin kuin ekstra lite. Kokkolasta ajelisin Kruunupyyhyn, Pietarsaaren, Pedersören kuntaan, Vöyriin, josta illalla ehtisi Vaasaan nukkumaan seuraavaa yötä.
On jo kymmenes matkapäivä. Vaasasta lähtisin edelleen invataksilla Maalahteen, Korsnäsiin, Närpiöön, Kristiinankaupunkiin, Merikarvialle ja Poriin.
Yövyttyäni Porissa lähtisin matkan yhdentenätoista aamuna edelleen pitkin pohjanlahden rannikkoa kohti Turkua. Matkareitti kulkisi Luvian, Eurajoen, Rauman, Uudenkaupungin kautta Maskuun. Maskun jälkeen olisimmekin jo Turussa, jossa yöpyminen olisi paitsi soveliasta myös äärimmäisen suotavaa.
Olisikohan sitten edessä jo matkan viimeinen päivä? Viimeisenä matkapäivänä edessä olisi enää Länsi-Turunmaa, Kemiönsaari, Hanko, Raasepori, Inkoo, Kirkkonummi, Espoo ja Helsinki, josta sitten matkustaisin takaisin tänne kaiken olevaisen keskipisteeseen eli kotiin Jyväskylään.
Olisipa tuossa matkaa kerrakseen. Rahaa siihen uppoaisi varmasti yhtä paljon kuin tavikset maksaisivat matkasta maailman ympäri. Jos toteuttaisin tuon matkan oikeasti, niin rahoituksen lisäksi riittävän "hullun" matkaseurueen, johon kuuluisi myös invataksinkuljettaja ja esteettömien yöpymispaikkojen löytäminen olisivat matkan toteutumisen suurimmat haasteet. Vaan kylläpä tuo matka tuntuu huimaavalta jo tässä tietiokoneen ruudullakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)