Kylmä talvi pois on mennyt.

Kevätsää lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa! Sulaa maa,
Puut jo silmut saa.

Tuo lastenlaulu on ainoa musiikkikappale, jonka olen oppinut soittamaan sekä 5-kielisellä kanteleella että panhuilulla. Siksi kai sen tuohon alkuun kirjoitin. Minulla oli panhuilu, mutta ajoin vahingossa sen päältä, eikä pajupillit kestäneet pyörätuolia. Siitä tuli siis parkuva panhuilu.

No, vielä eivät puut lehdi Keski-Suomessa, mutta kevät on tullut. Kevät on tullut, ja vaalit ovat menneet. Elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Sitähän se kevätkin on todistus elämän jatkumisesta.

Olkoon tämä se viimeinen blogikirjoitus, jossa on maininta gradustani. Lähetin nimittäin sen tiistaina esitarkastukseen. Luulen, toivon ja uskon, että siihen ei tarvitse esitarkastuksen jälkeen tehdä muuta kuin joitakin oikeakielisyys korjauksia. Vielä pitää jaksaa toukokuussa tehdä opiskelutehtäviä, mutta sen jälkeen MINULLA ON KESÄLOMA. En nyt kehu itseäni, mutta katson sen ansainneeni.

Toivotan tämän blogin lukijoille hyvää pääsiäistä

Pääsiäismietteitä

Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi!

Nuo pääsiäistervehdykset ilahduttavat minua hyvin paljon, vaikka olenkin mutkan läntiseen kirkkoon tehnyt luterilainen. Mitään tuon riemullisempaa tervehdystä en tiedä. En vain taaskaan jaksanut laskea, montako kertaa eri kielillä tuo sanottiin tai laulettiin pääsiäisyön ortodoksisessa liturgiassa. Minä olen vahvasti sitä mieltä, etten tuohon "uutiseen" koskaan kyllästy.

Kappas vaan. Olisin voinut kopioida ja päivittää viime vuoden pääsiäiskirjoituksen tähän. No, jotkut asiat pysyy, mutta ensi vuoden pääsiäiskirjoituksesta on tuo gradu jo voitava jättää pois.

Mankelin väliin jäänyt pääsiäisjänis

Nyt on taas pääsiäinen ja tätä kirjoittaessa jo toinen pääsiäispäivä. Aurinko tanssii kyllä tällä hetkellä jossakin pilvien takana, mutta tanssia se on sekin. Siis Kristus nousi kuolleista! Kirjoitin Facebookiin sitä, että pitkät pääsiäispyhät tekevät minut "viikkopöllöksi", eikä maanantai tunnu nyt maanantailta.

Tulevina päivinä on paljon stressiä opponoinnin, erään luvatun artikkelin, yhden puolipakollisen leirin (Oikestaan leiri on Kiponniemessä eli Jyväskylässä. Eli se on sijaintinsa vuoksi pakollinen ja äärimmäisen velvoittava.) ja ennen kaikkea gradun vuoksi. Gradusta ei ainakaan näytä tulevan sitä lasta eikä paskaa, vaikka se nyt estääkin muut velvoitteet tai ainakin antaa tekosyitä niistä kieltäytymiselle. Leirin aika pitäisi käyttää kirjoittamiseen ja lukemiseen, johon rahapulakin antaisi hyvän perusteen. Nämä ristiriidat eivät gradua edistä yhtään. Mieli tekee heittää rukkaset naulaan, mutta niinhän minä olen melkein aina tehnytkin. Olen jäniksen tavoin pistänyt pääni pensaaseen ja paennut paikalta. En pidä itsestäni.

Keväthuudolla heitän aikaista vesilintua

Tänään havahduin huomaamaan pääsiäisen olevan tulossa. Minä olen pääsiäisihminen. Pääsiäisessä minua puhuttelee sekä sen hengellinen sisältö että kevään herääminen. Vappu on jo liian myöhäinen kevään heräämiseen,vaikka minun kaltaiselleni aamun torkulle nuokkunätkelmälle olisikin aivan tyypillistä herätä, kun kevät on kuppelihtinut jalkeilla jo ties miten kauan. Mutta ei tule mittään. Jos pääsiäisestä nukkuu ohi, jää keväästä paljosta paitsi.

Graduun pitäisi löytää uutta virtaa, kun ei enää muut opiskelut haittaa. Aika valuu veden lailla hanhen selästä, eikä se takuulla taivastelemalla valmistu. Joitakin hyviä ajatuskehitelmän alkioita olen saanut FB-kaverin, joka on ollut Pääskynpesässä omahoitajani, kanssa viesteillessä. Kiitos, Kylmä, sinä lämmin ihminen.

Tällä hetkellä kuitenkin englanninkieliset kirjat ovat gradun hahmottamisen ja kirjoittamisen suurimpana vaikeutena. Niiden lukeminen on yhtä haukionkalaa. Heti, kun mieleen pääsee ajatus "Hei, nyt mä ymmärrän tätä", niin koko ymmärrys katoaa, ja kirjalla tekee mieli heittää sitä hanhea, joka on siis vesilintu. Jäljelle jää vain toivoton epätietoisuus, ymmärränkö mitään, osaanko viitata oikein ja niin edelleen.

Nyt keväthuutoni on siis aika epätoivoinen ja ainakin omia hermojani raastava. Kuin hakematta mieleeni tulee eräs Lauri Viidan lyhyt runo:

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä,
Kesä tulee ihanaa!

Huomaan monien muidenkin tätä blogeissaan siteeranneen. Mikäs siinä, hyvä runo.