KÄH ja IT

Tämä ei ole yhtään positiivinen blogipäivitys. Olen tällä hetkellä hieman masentunut, kun kaunein kevät on menossa ohi ja minulla jatkuu flunssa jo toista viikkoa. Voiko jonnin joutavampaa olla kuin kevätflunssa? Viime viikon koleuksissa tämä vielä menetteli, mutta nyt, kun ulkona kuulemma radion ja lämpömittarin mukaan on lämmintä niin, voi räkä ja KÄH!

Viime tiistaina sain palautteen gradustani ja siinähän kävi niin kuin olin pelännyt. Ei ole hyvä eikä tuollaisena mene läpi. KÄH toisen kerran! Motivaationi opiskeluun ja graduun on kokonaan kadonnut, eikä tämä flunssa ole mikään motivaation kohottaja.

Ehkä minun pitäisi selittää tuo otsikossa oleva ja moneen kertaan toistuva KÄH. Minun ukkini ei kuulemma kiroillut ainakaan lastensa kuullen, mutta pitihän sitä vasaran osuessa peukaloon jotakin sanoa. Pahassa paikassa ukin suusta kuuluikin pidätelty KÄH. Minä kyllä luulen, että ukin mielessä silloin kyllä vihtahousut taisivat vilistä, mutta mumin pelossa hän tiedosti itsehillintänsä esimerkillisesti. Ehkä ukki oli aikaansa edellä, kun tuo IT-lyhenne keksittiin vasta monta vuosikymmentä ukin poismenon jälkeen. Jolloin se alkoi merkitä informaatioteknologiaa.

Kun minä joskus tästä toivun, niin ehkä minun pitää ottaa lusikka käteen, jonka kauneudesta en tiedä, ja palata omaan iiteeheni eli graduun, mutta kyllä siinä sitten taitaa monta kähiä päästä.

Tuumasta toimeen ennen kuntoutusjaksoa

Palautin eilen sen roikkuneen esseen, ja nyt on sitten aika korjata gradustani tähän saakka tehdyt virheet sekä palauttaa mieleen, mitä oikeastaan olenkaan tutkimassa ja tekemässä. Se on viime kuukausien aikana päässyt aika tehokkaasti unohtumaan. Vielähän tässä on kolme päivää aikaa opetella ennen kuin lähden Pääskynpesään kuntoutukseen.

Vaikka tässä tuleekin kiire gradun kanssa, olen päättänyt ottaa tietokoneista kahden viikon ajaksi täydellisen paaston. En siis ota mukaani tietokoneitani en Amaliaa enkä Astridia. Kuntoutusjakso on siis olkapään parantamisen aikaa, että saan sen gradun edes jotenkin kirjoitettua.

Olkapääni (se ainoa toimiva palloniveleni) on siis taas kipeä, enkä tiedä, mikä sen on taas ärsyttänyt. Jos se ei Pääskynpesässä parane, hakeudun vaikka OMT-fysioterapiaan.

Epäilen sinne joutuvanikin, koska en usko enää laitoskuntoutusjaksoihin. Sorry vaan.

Miksi onnelliset päivät eivät ole uusintana elettävissä, mutta pahimmat päivät tuntuvat aina palaavan takaisin.

Minulla on vahva tunne, että olen elänyt tämän päivän joskus ennenkin. Tämäkään päivä ei ole ollut kiva eikä uudelleen elämisen arvoinen. Miksi tämä elämä on aina näin?

Lähes kymmenen vuotta sitten isälleni tehtiin sydämen ohitusleikkaus Kuopiossa, ja lähes päivälleen viisi vuotta sitten mieheni, Kari, ohitusleikattiin Kuopiossa. Tänään Kari vietiin sydänoireiden vuoksi ambulanssilla Keski-Suomen keskussairaalaan. Taas tuntuu, että pahimmat päivät olisivat samanlaisina pinnalla. Samat pelot ja samat tuskat. Onneksi on edes Noppa ja kissat turvana - vielä.

Vaikka pahinta ei tapahtuisikaan, pelkään elämämme muuttuvan. Minun on luultavasti suostuttava enemmän kodin ulkopuoliseen apuun ja suostuttava siis olemaan oikeasti se, mikä olen - vammainen ja heikko. Minun mieleni ei vain ole muutokselle suostuvainen. Saisinpa edes aikaa sopeutua.

Mietityttää ilman myssyäkin

Nimittäin tuo H1N1(A). Koska minä asun Jyväskylässä, en ole saanut influenssarokotusta tätä influenssaa vastaan. Jyväskylässä eivät CP-vammaiset eikä ohitusleikattujen perheenjäsenet kuulu tämän influenssan riskiryhmään, vaikka CP-vammaisilla olisikin esimerkiksi hitaista reflekseistä, huonosta tasapainosta tai jopa pakkoliikkeistä johtuva puutteellinen yskimishygienia. Minulla ei tosin ole pakkoliikkeitä, mutta olen kerran elämässäni pudonnut aivastaessani pyörätuolistani.

Olen siis ainakin yhden kriteerin mukaisesti terve ja kai tästä sitten pitäisi olla tyytyväinenkin tai ehkä jopa onnellinen. Kuitenkin olen huolestunut tuon ohitusleikatun puolisoni tähden. Vaikka hän kuuluu H1N1(A) -riskiryhmään, ja saa siis rokotteen, niin rokotteen antama täysi suoja toimii vasta kahden viikon kuluttua rokottamisesta. Lisäksi hän on meistä se, joka enemmän ja vakavammin sairastaa. Minut on tehty teflonista, eikä minuun yleensä mikään tartu.

Tämä "sikainfluenssa" muistuttaa ainakin minua elämän rajallisuudesta. Se on myös syventänyt tätä koko syksyn jatkunutta opiskelumotivaation puutettani. Vaikka minä en ole edes sairas, olen kysynyt itseltäni, ovatko korkeakouluopinnot se kaikkein suurin elämän päämäärä ja tarkoitus, vai onko elämällä jotakin muutakin tarjottavaa.

Raamattussa psalmin kirjoittaja pyytää: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. (Ps. 90:12) Kun vain tietäisi, mikä on oikein, niin silloinhan olisi vain oikeita ratkaisuja tehtävänä. ELÄMÄ OLIS NIIN HELEPPOO!

Olisikohan muuen influenssatilanne ihan toinen, jos nyt olisi kevät ja valoisaa?

Flunssaa vai lorvikatarria?

Kulunut viikko on mennyt flunssan vuoksi täysin musta-valkoisille haaskalinnuille. Sain tartunnan Karilta, jolla tauti on ollut pahempana kuin minulla. Minä olen vain yskinyt ja nenä on vuotanut jonkin verran sekä kurkku ja toinen korva ovat aristaneet. Kunnon rehellistä kuumetta ei ole noussut, mitä nyt vain sen verran lämpöä, että olen joutunut perumaan koko viikon jumpat ja muut menot. Peruuntunut kampaaja ottaa eniten päähän. Jokatapauksessa olen ollut koko viikon niin väsynyt, että päivätorkut olisivat tehneet hyvää. Se onkin aika vakavaa, koska minähän en ole koskaan suostunut päivällä nukkumaan. Olen siis aika huolestunut. Myöskään gradu ei ole tällä viikolla edistynyt. Nyt täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja malttaa parantua, kun tämä tauti on onneksi, ja toistaiseksi, vain lenssua, enkä ole esimerkiksi vatsataudissa.

Aika tässä vaan käy pitkäksi, kun mitään ei saa oikeasti aikaiseksi. Kai se tuo aivojen hapensaanti on vähäisempää, kun nenä on tukossa.

-------------------------------------------------------------------------------------
Norsu rullatuolissa täyttää kohta vuoden. Onnittelen siitä sekä itseäni että tämän blogin lukijoita. On ollut aika hauska huomata, miten sellaisissakin päivissä, joissa ei kovin kummoista kerrottavaa olekaan ollut, on sitten kuitenkin välähtänyt jotakin. Luultavasti itse olen oppinut tämän blogin kautta tuntemaan itseäni.

Joten Hauska tutustua, Tiina-Liisa!

Hammaslääkärissä osa 2

Ja taas on käyty hammaslääkärissä. Siellä porattiin ilman sanaan liittyviä Länsi-Suomalaisia murremerkityksiä. Ilman itkuja hammaslääkärikäynti siis sujui. Eli nähtävästi alan päästä hammaslääkäripelosta, vaikka se ei edelleenkään ole mikään huvipuisto.

Tämä nyt jo lopuillaan oleva kesä on mennyt sikäli huonosti, että ensin oli yksi vaiva ja sitten heti toinen eli tämä hammas. (Ilmoja en moiti, koska säät ovat aina sitä mitä ovat, mutta terveys olisi saanut olla parempi.) Hammaslääkäriin sitten menivät ne kunnallisvaaliehdokkuuteen aiotut ja säästetyt rahat. Oli kuitenkin hyvä, että rahaa oli edes hammaslääkäriin.

Minä siis joudun peruuttamaan ehdokkuuteni. Eli te, jotka aioitte minua äänestää, joudutte nyt etsimään uuden ehdokkaan. Hyviä ehdokkaita kyllä löytyy. Minäkin tunnen useita, joita voin suositella. Eivät vaalit yhtä ehdokasta kaipaa. Pääasia on, että uudessa Jyväskylässä tehdään hyviä päätöksiä, joissa on sydän mukana!

Tietokonehiiren pallosta iloa Ilolle ja Ossille

Saunastamme kuuluu kolinaa kuin parhaassakin biljardikisassa. Siellä on menossa varmaan isot kisat Ilo vastaan Ossi. Tulipa Logitechin vanhasta pallohiirestä vielä hyvä pallo ocicatien leikkeihin. Pallon ainoa huono puoli, ja sekin vain lähinnä naapurien kannalta, on pallosta aiheutuva kova kolina. Onneksi kuitenkin saunamme ei ole kenenkään makuuhuoneen kohdalla.

Nyt on sitten elokuu. Ensi viikolla palaan uudestaan gradun pariin. Siihen liittyvää luettavaa on paljon ja pitäisi kai sitä jotakin jo saada kirjoitetuksikin. Minä yritän taas palata siihen, että annan gradulle aikaa vähintään puoli tuntia joka arkipäivä.

Toivottavasti minun terveyttäni vaivannut ongelma poistuu pian päiväjärjestyksestä. On rasittavaa, kun olen hiukan sairastellut melkein koko heinäkuun. Ensi viikolla menen kiltisti lääkäriin, joka toivottavasti saa vaivani sekä tutkittua että hoidettua.