torstai 28. elokuuta 2008

Opiskelusta ja työstä

Radiossa on tänään moneen otteeseen puhuttu vajaakuntoisten työllistymisestä. Asiaa käsitellään usein kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta, mutta ei se minua kiinnosta. Minäkin haluaisin töihin, mutta kukaan ei välitä minusta! En ole kehitysvammainen eikä minulla ole mielenterveysongelmia. Kahdeksantoista kuukauden palkallinen ja pirstaleinen työkokemukseni näyttää ansiolettelossa melko surkuhupaisalta.

Tunnen joskus suorastaan syyllisyyttä, että suoritan maisteriopintoja. Saahan Jyväskylän yliopisto toki minustakin valtionapua, mutta se on kallista päivätoimintaa, kun työllistymismahdollisuuteni on lähes nollassa. Sekin on kyllä totta, että opiskelevana olen tähän saakka saanut hakemani kuntoutuspalvelut. Tämän seikan rakas aviomieheni esitti minulle opiskelun jatkamisperusteeksi, kun en kandiksi valmistumisen jälkeen olisi millään jaksanut jatkaa syventäviin ja graduun saakka. Sielläpä sitten taas kohta aloittelen aurinkoisesti. ;)

Olen huomannut ilokseni, että englanninkielen lukutaitoni (eli passiivinen kielitaitoni) on selvästi parantunut. Tässähän kohta pystyy mihin tahansa.

Taitaa tuo elinikäinen oppiminen olla aivan kirjaimellista minun kohdallani, eikä se vitsi ole hyvä.

tiistai 26. elokuuta 2008

Hammaslääkärissä osa 2

Ja taas on käyty hammaslääkärissä. Siellä porattiin ilman sanaan liittyviä Länsi-Suomalaisia murremerkityksiä. Ilman itkuja hammaslääkärikäynti siis sujui. Eli nähtävästi alan päästä hammaslääkäripelosta, vaikka se ei edelleenkään ole mikään huvipuisto.

Tämä nyt jo lopuillaan oleva kesä on mennyt sikäli huonosti, että ensin oli yksi vaiva ja sitten heti toinen eli tämä hammas. (Ilmoja en moiti, koska säät ovat aina sitä mitä ovat, mutta terveys olisi saanut olla parempi.) Hammaslääkäriin sitten menivät ne kunnallisvaaliehdokkuuteen aiotut ja säästetyt rahat. Oli kuitenkin hyvä, että rahaa oli edes hammaslääkäriin.

Minä siis joudun peruuttamaan ehdokkuuteni. Eli te, jotka aioitte minua äänestää, joudutte nyt etsimään uuden ehdokkaan. Hyviä ehdokkaita kyllä löytyy. Minäkin tunnen useita, joita voin suositella. Eivät vaalit yhtä ehdokasta kaipaa. Pääasia on, että uudessa Jyväskylässä tehdään hyviä päätöksiä, joissa on sydän mukana!

perjantai 22. elokuuta 2008

Muutoksia blogissa ja muuta blogiajattelua

Muutin blogini ulkoasua. Kommentoikaa, mikä uudistuksessa on hyvää, mikä huonoa. Olisin halunnut tänne myös kävijälaskurin, mutta en löytänyt sellaista tuolta sivuelementtien joukosta. Luultavasti poistan tuon toisen blogini, kun ei sinne tule niin hirveän paljon kirjoitettua. Harrastuksena sukututkimuspuuhastelu on muiden harrastusteni rinnalla kuitenkin saman arvoinen. En tiedä, ilmoittaudunko kansalaisopiston sukututkimuskurssille.

Sitä olen pienessä mielessäni miettinyt, että internetin käyttöön ja blogin kirjoittamiseen voisi opastaa kuntoutusjaksoilla. Sisältyväthän joihinkin laitoskuntoutusmuotoihin kuntoutuspäiväkirjat, ja kuntoutuskeskuksissa on jo nettiyhteydet kuntoutujia varten. Joten olosuhteet blogikirjoittaisen ohjaukseen ovat jo valmiina ja se voitaisiin ottaa osaksi toimintaterapiaan siihen hirveän tärkeän krakleerauksen ja T-paitojen maalaamisen rinnalle. ;) Minun mielestäni blogit kannustavat viestintään ja haastavat ottamaan omaa tilaa ja vastuuta yhteiskunnassa. Onhan blogi minulle myös opiskelun työväline.

Omalla tietokoneella voi vaikuttaa, kun aina joku lukee jotakin blogia. Toisaalta voihan se linnun laulamaan opettaminen olla vaarallistakin, kun joku voi blogissaan kritisoida kuntoutusta tai sosiaalipalveluja. Eihän suomalaisessa yhteiskunnassa ole kansalaisten vaientamista?

tiistai 19. elokuuta 2008

Gradu käynnistyy yskien

Pikkuhiljaa olen graduani taas kesän jäljiltä aloitellut. Tosin myös tuo Kunnonpaikan epäonnistuneen ateriakokeilun seuraaminen on mielestäni ollut gradun tekemistä. Lähinnä olen tuntenut häpeää, koska tuolla tavalla munasivat.

Viime kesänä kehua retostelin Kunnonpaikkaa lähes kaikille vastaantulijoille. Nähtävästi sokaistuin täysin yksityishuoneen ihanuudesta, mikä kyllä oli Kankaanpään pakkohuonetoveruuden jälkeen suoranaista luksusta. Taidan olla helposti lahjottavissa oleva vammainen.

Juu, gradusta piti kirjoittaa. Mitäköhän Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardissa on niin salaista, ettei sitä ole voitu julkaista? Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardista puuttuu kokonaan luku IV. Errare bureaucratum est eli virastot ovat erehtyväisiä. On se hyvä, että ne siinä ovat niin inhimillisiä.

Opiskeluun liittyen ankeaa arkea syventää se, että varsinainen sosiaalityöntekijä on palannut takaisin töihin. Ensimmäinen ottelu on opiskelumatkoista. Selätystä en saa, mutta pistevoitto riittää.

lauantai 16. elokuuta 2008

Syöminen ei ole velvollisuus

Voi hitsi, kun nyt on tapahtunut se, mitä jo viime kesänä oli aihetta pelätä. Kuntoutuskeskus Kunnonpaikka yritti, muka säästöihin vedoten, häätää sotaveteraanit ja kuntoutujat pois päivällisruokailusta. Onneksi "jermut" eivät suostuneet nielemään laihaa keittoa, jossa "herne ehtii kaveria, vaan turha on työsä", vaan nostivat oikein järjestötasolla kunnon metakan. Suomalaiset sotaveteraanit saivat taas torjuntavoiton ja Kunnonpaikka joutui neuvottelujen jälkeen vähemmän kunniakkaasti perääntymään.

Olen kuitenkin huolissani. Ulottuuko saatu voitto myös nuorempiin vaikeahoitoisiin kuntoutujiin vai onko heitä varten oma erityinen ruokailu? Todellinen syy erilliseen ruokailuun on nimittäin arvokkaiden ruokavieraiden ruokailun häiriintyminen ja ruokahalun menetys, jos he joutuvat aterioimaan esimerkiksi syötettävien vaikeahoitoisten kuntoutujien kanssa. Minultakin katoaa ruokahalu, jos joudun syömään yhdessä esimerkiksi Matti Vanhasen kanssa.

Minä olen päättänyt äänestää pyörätuolillani, ja boikotoida Kunnonpaikkaa. En anna Kunnonpaikalle enää mahdollisuutta ansaita minulle kuuluvalla lakisääteisellä laitoskuntoutusoikeudella. Tiedän, ettei yksittäisen vammaisen mielipide ratkaise yhtään mitään, jos vammaiset muuten toimivat kuin lampaat!

MUSTISTA LAMPAISTA

Mustia lampaita pestään
purossa päivittäin,
sillä maailman keisari itse
on julistanut näin
- rannalla korkealla - :

”Joka mustista lampaistani
saa villan valkean,
hän on perivä valtakunnan
ja naiva prinsessan”
- rannalla korkealla - :

Sama juttu Pekingissä
kuin Madridissakin,
tämä laulu on Lontoon laulu
ja laulu Berliinin
- rannalla korkealla - :

Ja kaikki mustat lampaat
puron varteen ajettiin,
minä hankasin yötä päivää
itseni väsyksiin
- rannalla korkealla - :

Ja nöyrästi musta lauma
pesuun alistui,
ja paljon mustaa villaa
pois puroa pitkin ui
- rannalla korkealla - :

Vain yksi päätänsä nosti
ja asetti kysymyksen :
”Miksi on mustan lampaan
oltava valkoinen?”
- rannalla korkealla - :

Aale Tynni
-------------------------------------------------------------------------------------
Jälkikirjoitus

On niistä kirjallisuustieteen opinnoista ainakin se hyöty, että osaa siteerata Väinö Linnaa ja runoilijoita.

torstai 14. elokuuta 2008

Harrastamisesta

Varoitus! Tämä kirjoitus saattaa sisältää jotakin hengellistä

Tänään olin itseäni huomattavasti sivistyneemmässä seurassa Athenis Finlandiae kulttuuritapahtuman Studia Generalia tilaisuudessa, jonka otsikko oli Sivistys ja ihminen. Veti ihan kunnioituksesta hiljaiseksi. Tilaisuudessa tuli todistetuksi sekin, että Noppa on Hän. Kysykää vaikka Aino Suholalta.

Kun minä olin lapsi, halusin oppia latinaa. Tilasinkin kirjekurssin, mutta keskenhän se latinan opettelu jäi. (Olen aina ollut allerginen kieliopille, enkä löydä kieliopeista mitään logiikkaa.) Nyt latinan opiskelu on vaikeampaa, koska Jyväskylän yliopiston kielten laitos on hyvin liikkumisesteinen. Sitäpaitsi mieleni tekisi harrastaa jotakin, jossa ei tarvitsisi ajatella, eli mieleni tekisi tehdä jotakin. Olen vain kaikessa tekemisessä niin tasaisen huono, tai sitten muut ymmärtävätkaiken tekemiseni terapiaksi tai kuntoutukseksi.

Kun minä tilaisuuden jälkeen kävin mumin ja ukin haudalla, tuli jotenkin ihan Pyhä olo. Ei se Pyhä minussa ollut, mutta jotakin siinä oli samanlaista kuin joskus kirkosta poistuessa. Jotenkin niinkuin Jobilla: "Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä." Job 42:3

Hammasta ei enää särje.

maanantai 11. elokuuta 2008

Hammassärkyä

Hammastani on särkenyt oikeastaan jo monta viikkoa, mutta tänään tuli mitta täyteen niin paljon, että aloin tilaamaan itselleni hammaslääkäriaikaa. Hoitoajan tilaaminen olikin jo eri juttu. Oma hammaslääkärini on lopettanut vastaanoton Jyväskylässä, mutta ei katsonut aiheelliseksi siitä minulle ilmoittaa. En tiedä, ilmoittiko hän sitä muille vakituisille asiakkailleen. Olen hyvin pettynyt. Koska pelkään hammaslääkäriä ja minulla on voimakas spastisuus, en mielelläni mene terveyskeskuksen hammaslääkärille.

No minä soitin toiselle hammaslääkäriasemalle, enkä voi mitenkään ymmärtää, miten 2000-luvulla voi olla joku liikkumisesteinen hammaslääkäriasema. Miten joku hammaslääkäriasema on löytänyt liikkumisesteiset tilat? Luulisi, että nykyaikana kaikki terveyspalvelut olisivat saavutettavia ja liikkumisesteettömissä tiloissa. Toisaalta tiloilla voidaan vaikuttaa asiakaskuntaan. Tiloissa, joihin ei pääse pyörätuolilla, ei ole iljettäviä vammaisia asiakkaita. Tilojen avulla tapahtuvaa asiakasvalintaa ei edes helposti mielletä syrjinnäksi. "Kyllähän me palvelisimme, mutta kun meille ei rullatuolipotilaat pääse." Näin siis ei sanottu.

Onneksi kuitenkin kolmas soitto tärppäsi ja pääsen huomenna hammaslääkäriin. Joskus kipu voittaa pelon.

torstai 7. elokuuta 2008

Opaskoiran televisioarvostelu

Tänään on asiaa kahteenkin blogikirjoitukseen. Joten aloitetaanpa vaikka eläimellisesti Karin opaskoirasta Nopasta. Jostain muistan lukeneeni, että koiralla on huono näköaisti. Onkohan asia kuitenkaan niin?

Eilen tuli kakkoselta taas "Koiranpentuja ja palveluskoiria", jota katsoimme yhdessä Karin ja Nopan kanssa. Koska ohjelmasarja on ruotsalainen, oli digiboksistamme valittu äänitekstitys, eikä minun tarvinnut lukea tekstejä Karille. Varsinkin Noppa seurasi ohjelmaa tarkasti ja uskallan väittää, että se katsoi ohjelmaa ja tiedosti ohjelman tapahtumat. Se nimittäin katsoi silloinkin, kun suloiset koiranpennut olivat hiljaa, eikä mielestäni reagoinut koiranpentujen ääntelyyn mitenkään erityisemmin. Myös ohjelmassa esiintyneestä avustajakoirasta ja agilitysta Noppa oli kiinnostunut. Kai se ajatteli agilitystä, että "Vitsi, toi vois olla kivaa". Mahdollistahan tietysti on, että Noppa erotti äänitekstityksestä sanan "koira", ja reagoi sanaan, mutta aika hyvä älykkyyden osoitus sekin olisi.

Muutama viikko sitten samassa ohjelmassa käsiteltiin opaskoiran työtä. Silloinkin Noppa katsoi ohjelmaa kanssamme. Se ajatteli ihan varmasti, että "Ai, tuo tekee tuon noin, mutta mullapas on hienommat valjaat". Labradorinnoutaja on hyvin kommunikoiva koirarotu, jota voi lukea kuin avointa kirjaa. Ainakin Nopan pään päälle voi usein kuvitella puhekuplan. Nyt Noppa kopsuttelee hännällään tyytyväisyyttään tähän kirjoitukseen.

tiistai 5. elokuuta 2008

Himpun verran urheilupolitiikkaa

Siellä on Pekingissä kohta alkamassa jotkut vuohijuhlat eli urheilukilpailut. Eipä silti kyllä minäkin taas parkkeeraan pyörätuolini tiiviisti television ääreen ja toljotan tiiviisti kaiken, mikä vähänkin ihmisten aikaan tulee. En siis ole mitenkään urheiluvastainen päinvastoin. Kuuntelin radiosta sekä rallit että Kuninkuusravit. Kuninkuusraveja olisin halunnut mennä katsomaankin, kun ainavalpas-blogissa on niin ihania hevosia, mutta äärimmäisen kiusallinen terveysongelma sotki kuitenkin suunnitelmat.

Suomesta Pekingin olympialaisiin lähtee edustava valtiojohtoinen penkkiurheilijajoukkue Tasavallan Presidentin ja pääministerin johdolla. He menevät siis seuraamaan "ehjien" kisoja.

Sitä minä mietin, meneekö kukaan valtiovallan edustaja kannustamaan suomalaisia paralympiaurheilijoita Pekingissä 6.-17. syyskuuta pidettäviin paralympialaisiin. Mitalimahdollisuudet ovat paralympialaisissa esimerkiksi Leo-Pekka Tähden, Markku Niinimäen, Minna Leinosen sekä monen muun urheilijan ansiosta jopa merkittävästi paremmat kuin olympialaisissa. Tietääkseni kenelläkään Suomen olympiajoukkueen urheilijalla ei ole taskussaan voimassaolevaa maailmanennätystä. Paralympiaurheilijoista Markku Niinimäellä on keihäänheiton maailmanennätys 28,87 m, josta lakiton kunnioitukseni. Näiden tulosten valossa ainakin urheiluasioista vastaavan ministerin eli Stefan Wallinin olisi varsin sopivaa ja suorastaan somaa olla paikalla.

-------------------------------------------------------------------------------------

Amppelimansikkamme kokonaissato oli 10 marjaa, jotka maistuivat aivan samalta kuin metsämansikat lapsena mökkisaunan rappusen vierestä. Vähän siis, mutta hyvää. Olisiko amppelimansikka jokin samanlainen lajike?

maanantai 4. elokuuta 2008

Vääränmuotoinen palikka ei sovi standardiin

Tänään lopetin ns. kesälomani ja palasin graduni pariin lukemalla Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardia. Voi huh ja kääk! Minä olen standardin ulkopuolella.

Vaikeahoitoisesta kuntoutujasta nimittäin sanotaan: "Kuntoutuja tarvitsee työryhmän ja avustavan henkilökunnan merkittävää lisäpanostusta vaikean sairautensa tai moniongelmaisuutensa vuoksi. Kuntoutuja tarvitsee yksilökohtaisia toimenpiteitä ja terapioita selvästi tavanomaista enemmän Lisäksi hän tarvitsee henkilökohtaista apua useammissa päivittäisissä toimissa, kuten ruokailussa, henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa ja eri kuntoutustilanteissa, toimenpiteiden toteutuksessa ja siirtymisessä kuntoutustiloihin. Avuntarvetta voi ilmetä myös yöaikaan."

Tunnustan ja myönnän tarvitsevani "henkilökohtaista apua useammissa päivittäisissä toimissa, kuten ruokailussa ja henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa", mutta että olisin työryhmän merkittävän lisäpanostuksen tarpeessa. No way! Ei nähtävästi riitä, jos on pelkästään fyysisesti romu, vaan pitää olla moniongelmainen tai sitten moniongelmaisuus ja huono fyysinen toimintakyky on sama asia, vaikka väkisin. Mutta, kun mää en taho enkä ole!!! Nyt tunnen raskasta huonommuutta, kun ei ole suuria ongelmia.

Päivän parempi asia on meidän perheen juhlapäivä. Tapasimme Karin kanssa 15 vuotta sitten. Joten taidan tästä lähteä kainaloon.

perjantai 1. elokuuta 2008

Tietokonehiiren pallosta iloa Ilolle ja Ossille

Saunastamme kuuluu kolinaa kuin parhaassakin biljardikisassa. Siellä on menossa varmaan isot kisat Ilo vastaan Ossi. Tulipa Logitechin vanhasta pallohiirestä vielä hyvä pallo ocicatien leikkeihin. Pallon ainoa huono puoli, ja sekin vain lähinnä naapurien kannalta, on pallosta aiheutuva kova kolina. Onneksi kuitenkin saunamme ei ole kenenkään makuuhuoneen kohdalla.

Nyt on sitten elokuu. Ensi viikolla palaan uudestaan gradun pariin. Siihen liittyvää luettavaa on paljon ja pitäisi kai sitä jotakin jo saada kirjoitetuksikin. Minä yritän taas palata siihen, että annan gradulle aikaa vähintään puoli tuntia joka arkipäivä.

Toivottavasti minun terveyttäni vaivannut ongelma poistuu pian päiväjärjestyksestä. On rasittavaa, kun olen hiukan sairastellut melkein koko heinäkuun. Ensi viikolla menen kiltisti lääkäriin, joka toivottavasti saa vaivani sekä tutkittua että hoidettua.