Kylmä talvi pois on mennyt.

Kevätsää lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa! Sulaa maa,
Puut jo silmut saa.

Tuo lastenlaulu on ainoa musiikkikappale, jonka olen oppinut soittamaan sekä 5-kielisellä kanteleella että panhuilulla. Siksi kai sen tuohon alkuun kirjoitin. Minulla oli panhuilu, mutta ajoin vahingossa sen päältä, eikä pajupillit kestäneet pyörätuolia. Siitä tuli siis parkuva panhuilu.

No, vielä eivät puut lehdi Keski-Suomessa, mutta kevät on tullut. Kevät on tullut, ja vaalit ovat menneet. Elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Sitähän se kevätkin on todistus elämän jatkumisesta.

Olkoon tämä se viimeinen blogikirjoitus, jossa on maininta gradustani. Lähetin nimittäin sen tiistaina esitarkastukseen. Luulen, toivon ja uskon, että siihen ei tarvitse esitarkastuksen jälkeen tehdä muuta kuin joitakin oikeakielisyys korjauksia. Vielä pitää jaksaa toukokuussa tehdä opiskelutehtäviä, mutta sen jälkeen MINULLA ON KESÄLOMA. En nyt kehu itseäni, mutta katson sen ansainneeni.

Toivotan tämän blogin lukijoille hyvää pääsiäistä

Lyhyt päivitys Kaustiselta

Kesän 2010 kohokohta on taas eletty. Olimme siis Kaustisen kansanmusiikki festivaaleilla. Minun ei tarvitsisi kirjoittaa jotakin niin itsestään selvää asiaa, kuin että olipa ihanaa. Soittosali ja Vuokko Kivisaari ovat aina pettämätön yhdistelmä. Soittosali on minulle aivan ehdoton Kaustisen kruunu. Kaikki ne pienet ja isot, vanhat ja nuoret pelimannit, musiikki ja tarinat. Kun vielä soittosalin jälkeen saa syödä paistettuja muikkuja ja lohkoperunoita, niin Kaustisen kokemuksella elää ainakin melkein marraskuun puoliväliin asti.

Lisäksi Noppa sai vettä juodakseen ihan pyytämättä, ja veden tarjoajat kysyivät Karilta luvan, eivätkä antaneet omapäisesti vettä Nopalle.

Kiitos Vuokko ja muut Kaustisen ihmiset!

Pako teknologiasta eli retki ikivanhoihin

Huomenna lähden Ilomantsiin. Joten tämä blogikirjoitus saattaa jäädä viimeiseksi kirjoitukseksi yli kahteen viikkoon. En nimittäin ota mukaani kumpaakaan tietokonettani, vaan aion paastota tietokoneista ja sosiaalisista medioista, joihin blogitkin lasketaan kuuluviksi. Näin teen, vaikka gradunohjaajani Kaja vaatii jo tuloksia, enkä ole uskaltanut vilkaistakaan tuohon aikalaskuriin. Kyllähän sitä toki voisi jättää nettipiuhat ja -mokkulat kotiinkin... Facebookissa notkuminen veisi kuitenkin suurimman osan tuottavasta tietokoneajasta niin, ettei se mitään hyödyttäsi. Olkoon siis koko tietokone ja bittiavaruus. Otan mukaani englanninkielisen metodologiakirjan ja keskityn sen lukemiseen. Tai siis ainakin aikomukseni on vakaa, mutta pelkään tuntevani itseni tässäkin asiassa.

Tänään tein jotain ihan muuta ja jotain yllättävän spontaania. Olin Palokan pelimannitalossa järjestetyssä kalevalaisessa juhlassa. Juhlan ohjelmassa oli kanteleen soittoa sekä Pekka Kivikkään pitämä, vaikuttava, kalliomaalausesitelmä. Tunnen oppineeni tänään hyvin paljon.

Kalevalaisessa juhlassa oli tietenkin myös kalevalaista runonlausuntaa, joka jälkeen päin aiheutti minulle mieleisen yllätyksen. Lausuja oli nimittäin opettanut minulle peruskoulun yläasteella kauppaoppia. Olin kuulemma saanut luokan parhaimman koenumeron jostakin kokeesta. Niinhän se on, ettei apina tunne ketään, mutta apinan tuntevat kaikki.

Minähän nautin koko olemuksellani sekä kantelemusiikista että kalliomaalauksista. Nyt on hyvä mieli pitkäksi aikaa, kun tuli lähdettyä. Tänään otin taas esteettistä kuntoutusta ja huomenna alkaa se virallinen lääkinnällinen ja psyko-fyysis-sosiaalinen "oikea" Kelan tarjoama kuntoutus.

Kaustisella tavattiin

Pääsin pitkästä aikaa Kaustisen Festivaalille kuulemaan ja kuuntelemaan todellista musiikkia, katsomaan soittamisen ja laulamisen iloa ja haltioitumaan ITEn ja elämän kauneudesta. Kummallisesti Kaustisella tulee tällainen totaalisesti soittotaidotonkin musiikista osalliseksi ja osallistuvaksi soittamatta tai laulamatta nuottiakaan. Kaustisella ei esiintyjien ja yleisön välinen hierarkiaraja ole tarkka. Toki jotkut julkkistähtiesiintyjät, joille esiintymisistä paljon maksetaan, tuntevat oman arvonsa ja pitävät kai itseään muita ihmisiä parempina.

Parhaimmalta Kaustinen kuulostaa soittosalissa, missä musiikki on ihan sitä kansan musiikkia. Kaikki esiintyjät soittavat ja laulavat sydämeltä syvälle kuuntelijan sydämeen saakka. Minun mielestäni soittosali on Kaustisen festivaalin paras osa ja voisin viettää siellä kaiken juhlilla oloaikani. Tietenkin iso osa soittosalin tunnelmaa on soittosalissa juontavan Vuokko Kivisaaren osoittama ystävällinen lämpö, kun hän aina ohjaa minut eturiviin, kuin olisin joku tärkeä arvovieras tai kunnioitettu mestaripelimanni. Vuokolla on hyvä muisti, koska hän muisti minut näin monen poissaolovuoden jälkeen. Olimmehan me Karin kanssa Kaustisella ja soittosalissa edellisen kerran todella monta vuotta sitten.

Ystävällisyys on kuin aurinko, joka lämmittää muistoissa kauas marraskuun kaamokseen ja arjen harmauteen saakka.

Koska Karilla oli keikka museoviraston suojelemassa pelimannitalossa, joka on rakennettu 1800-luvulla, meinasi aviomiehen fanittaminen tyssätä hirsikynnyksiin. Onneksi pelimannitalon omistajan olivat ymmärtäväisiä, ja pelimannitaloon rakennettiin siirrettävät ja melko esteettiseen silmään pistämättömät luiskat, jotka helpottivat varman monen muunkin osallistumista ainakin pelimannin penkillä pidettävään musisointiin. ISO KÄSI SIIS PELIMANNITALOLLE!

Nimeä ja mittareita

Pidetäänpäs nyt gradun ristiäiset, kun Eve kysyi tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissaan graduni nimeä. Graduni otsikko on Kela määrää - Selvitys kuntoutujan asemasta kuntoutuskeskuksen stakeholderina.

Graduni tutkimuksellinen painopiste on vähitellen siirtymässä verkkosivujen analysoimisesta autoetnografisen havainnoinnin suuntaan. Tällä viikolla olen tehnyt itsestäni toimintakykymittauksen, jonka tulokset tarkastutin omalla, minua yli 20 vuotta hoitaneella, jumpparillani. Odotan pääseväni vertaamaan FIM-mittaukseni tuloksia Pääskynpesässä minusta tehdyn FIM-mittauksen tuloksiin. Laitoskuntoutuksen standardissaan Kela edellyttää FIM-toimintakykymittausta. Sen verran siitä mittauksesta tiedän, että Pääskynpesässä saamani FIM-pisteet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin itse mittauksessa saamani pisteet. Toimintakykyni on siis myös ollut huonompi Pääskynpesässä kuin kotona.

Toisaalta tuo ei ole mitenkään ihmeellistä, koska kuntoutuskeskuksessa FIM-toimintakykymittaus tehdään kuntoutuskeskusolosuhteissa, jotka poikkeavat huomattavasti kotiolosuhteista. Toinen syy mittaustulosten poikkeavuuteen on tietysti se, että kuntoutuskeskuksessa mittauksen tekee hoitaja, joka tuntee kuntoutujan suhteellisen lyhyeltä ajalta. Koska olosuhteet ovat erilaiset, ja kuntoutujan ja hoitajan tuntemus saattaa olla hyvinkin "ohutta", ei kuntoutuskeskuksessa tehtyä FIM-toimintakykymittausta voida mielestäni pitää välttämättä kovinkaan oikeana.

Mitäkö minulle muuta kuuluu. Odotan hyvin innokkaasti Muuramesalissa huomenna olevaa Sari Kaasisen Karjalaisen naisen lauluja -konserttia. Ihanaa päästä jonnekin tuulettumaan ja kuuntelemaan hyvää kansanmusiikkia.

Tyhjä reissu kirpputorille ja mietteitä Iskelmäfinlandiasta

Tänään juhlistin nimipäivääni käymällä kirpputorilla. Alun perin oli tarkoitus käydä vain sillälailla pikaisesti, mutta aika vierähti aina sulkemisaikaan saakka. Kun vielä sähkäristä tyhjenivät akut liian aikaisin, piti tilata invataksikuljetus kotiin päin. Tarkoitukseni siis oli ostaa itselle nimipäivälahja. Tarkoitus olikin sitten parempi kuin teko, kun en saanut telineestä irti sitä haluamaani öljymaalausta, ja kadotin yhden pikkumaljakon. Henkilökuntaa kirpputoreilla ei juuri liiku. Ehkä minä huomenna käyn ostamassa sen taulun.

Olli Lindholmin voittamasta Iskelmäfinlandiasta olen iloinen. Jos Maarit olisi voittanut, en olisi tykännyt. Minusta Maarit ääntää laulun sanat rumasti. Onneksi on kuitenkin eri makuja. Taidekasvatuksen emeritusprofessori Lauri Olavi Routilaa lainatakseni: "Makuasioista ei voi kiistellä, mutta väitellä kyllä voidaan."

Kansanmusiikkia ja matkaikävää

Onnea Sallalle naapuriin ja Sareille lähelle ja kauas.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat sellainen tapahtuma, jossa haluaisin olla mukana. "Kiitos" kuitenkin Suomen poikittaisten rautatieyhteyksien, Kaustiselle ei pääse junalla. Koska matkustaminen linja-autolla on pyörätuolin ja opaskoiran kanssa on mahdotonta, en ole päässyt Kaustiselle enää moneen vuoteen. Joten tuo radio jää ainoaksi mahdollisuudeksi, eikä niiden lähetysten kuuntelemisesta tule kuin kiusatuksi. Koska juuri, kun tulee jotakin johon "livenä" uppoutuisi haltioituen, lähetys siirtyy johonkin toiseen esitykseen tai tylsään haastatteluun. Kuuntelen siis nyt kotona lähetystä Kaustiselta, enkä ole siellä tänäkään kesänä. Minä olin silloin joskus vannoutunut Soittosalissa istuja, koska siellä ne oikeat kansan pelimannit soittavat sydämellään lähes tauotta, eikä soittosali ole suurten yleisömäärien tila. Koskahan sinne pääsisi uudestaan.

Tänä kesänä muukin matkailu on jäänyt melko vähäiseksi lukuunottamatta kaupunkimatkoja Jyväskylään. Ensi vuonna nekin jäävät sitten pois. Matkakärpänen järsii urakalla ja se saa varmaan kohta ruokamyrkytyksen. Haluaisin nähdä ja tehdä jotakin uutta! Onneksi toukokuussa olin sentään Ilomantsissa, joka oli tosi kaukana.

Taisi mennä valitukseksi nyt tämä viesti.