Jatkan nyt tätä vammaispoliittista jurputusta kuljetuspalveluista. Lukekoon, joka kehtaa. Ehdokkaat saavat myös edelleen ottaa tästä torajyvän kuorensa alle, jospa siitä jollekin Keski-Suomalaiselle kansanedustajalle syntyisi helmi laki- tai lakimuutosaloitteen muodossa.
Maaliskuu on hädintuskin ohittanut puolivälinsä, mutta minulla ovat jo vammaispalvelujen mukaiset jokapäiväiseen elämään liittyvät matkat tämän kuukauden osalta lähes loppuneet. Tällainen tilanne on itselleni sikäli outo, että yleensä minulta jää kuukaudessa näitä matkoja käyttämättä, mutta tässä kuussa on ollut kokouksia enemmän kuin yleensä.
Lisäksi minulla on yksi keskellä kuukautta alkanut ja jo ensi kuun puolessa välissä päättyvä yliopistokurssi, jonka vuoksi en viitsi opiskelumatkoja hakea. Opiskelumatkat soveltuvat huonosti yliopisto-opiskeluun näin syventävien opintojen loppuvaiheessa, kun varsinaista lähiopetusta on vähän ja kurssit ovat lyhytaikaisia. Kunnissa myönnetään opiskelumatkoja tavallisesti koulumuotoista opiskelua varten, joka merkitsee opiskelua viitenä päivänä viikossa lukukauden ajan. Kenkä puristaa eniten siitä, että tällaisia opiskelumatkoja jää paljolti käyttämättä silloin kun luentoja opiskelijalla on lukuvuoden aikana vain yksi tai kaksi muutaman viikon kestävää kurssia ja kurssilla järjestetään vain yksi luento viikossa. Minusta tämä on tuhlausta.
Säästökeinokin minulla on. Jos vammaispalvelumatkojen jokapäiväiseen elämään liittyvistä matkoista purettaisiin matkojen kuukausikohtaisuus, ja siirryttäisiin vuosittaiseen matkamäärään, olisi matkojen käyttäminen järkevämpää. Eihän 216 matkaa vuodessa ole yhtään sen enempää kuin 18 matkaa kuukaudessa * 12 kuukautta. Silloin jossakin kuukaudessa käyttämättä jääneet matkat saisi käyttää jonakin toisena kuukautena. Itselläni matkoja säästyy jo nytkin lumettomina kuukausina, koska silloin ajan lähes kaikki matkani sähköpyörätuolilla. Nämä matkat menevät kuitenkin hukkaan, koska en saa käyttää niitä esimerkiksi syksyllä.
Tietenkin tästä ehdotuksesta kohoaa vanha itkuvirsi siitä, etteivät kaikki vammaiset osaisi hoitaa omia asioitaan, ja etteivät heidän matkansa riittäisi koko vuodeksi. Olenpa myös kuullut niin mielikuvituksellisen perusteen, että kunnat tähtäävätkin juuri säästöihin käyttämättä jäävien kuukausittaisten matkojen kautta. Näistä perusteista ensimmäisen kuittaisin sillä, ettei huonosti asiansa hoitavien vammaisten menettelyllä pidä rangaista asiansa hyvin hoitavia vammaisia. Sitäpaitsi, pystyyhän ne kuukaudenkin matkat hupuloimaan viikossa tai vaikka yhdessä päivässä, jos niikseen tulee. Vammaisten suojelu ja PUOLESTA AJATTELEMINEN edellyttäisi valvontaa 24/7. Tuo toinen mainitsemani peruste ei taas oikein kestä päivänvaloa. Päinvastoin - kustannuksia säästyisi, kun ei esimerkiksi jokaiselle lyhytkestoiselle kurssille tarvitsisi anoa opiskelumatkoja.
Tietenkin tämä edellyttäisi vammaispalveluasetuksen 6§ ja kuntien vammaispalvelujen soveltamisohjeiden muuttamista. Toivon totisesti, että poliittista tahtoa löytyisi ensin pian valittavalta eduskunnalta ja sen jälkeen kunnanvaltuustoilta.
NORSU RULLATUOLISSA Kirjoituksia eläimistä, elämästä, harrastuksista, kulttuurista, kuntoutuksesta, minusta, olemisesta, politiikasta ja vammaisuudesta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammaispalvelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammaispalvelut. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Jähmeää liikettä
Nytpä kirjoitankin poliittisen tekstin, vaikka en olekaan eduskuntavaaliehdokas. Jos joku ehdokas näkee tämän ajattelun hyväksi ja omaan ehdokasagendaansa soveltuvaksi, niin nämä ajatukset saa lainata ja niistä mahdollisesti syntyvän idean esittää sitten aikanaan eduskunnassa omanaan. Eihän hyvä idea pahene, jos sen ottaa käyttöön.
Idea tähän kirjoitukseen lähti kokoomuksen ehdokkaan Sari Saarisen minulle Facebookin kautta lähettämästä vaalitilaisuuskutsusta. Jouduin torjumaan saamani kutsun, koska tuo vaalitilaisuus järjestetään Keuruulla, ja koska Keuruu ei ole Jyväskylään rajautuva naapurikunta, on tuo vaalitilaisuus vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen ulottumattomissa.
Suomen perustuslain 9§ 1. momentti sanoo, että Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Kuitenkaan vammaisen henkilön kohdalla tämä perusoikeus ei liikkumisen osalta toteudu, vaan meidän mahdollisuutemme liikkua rajoittuu asuinkuntaamme ja siihen rajoittuviin naapurikuntiin ja 18 yhdensuuntaiseen virkistys- ja asiointimatkaan kuukaudessa.
Toki sekin on parempi kuin ei mitään, mutta minua harmittaakin se, ettei meille ole laissa eikä sen kunnallisissa sovellusohjeissa ole jätetty minkäänlaista harkinta tai järjenkäyttöoikeutta sen suhteen miten matkoja käytämme, ja mihin niitä oikeasti tarvitsisimme.
Nyt voin VPL-matkoja käyttämällä ajaa invataksilla kotoani vaikkapa Jyväskylän matkakeskukseen, mutta en saa esimerkiksi Helsingissä käyttää VPL-matkaa mennäkseni rautatieasemalta laivaterminaaliin, oopperaan tai johonkin kokouspaikkaan, vaikka näiden kohteiden keskinäinen välimatka olisikin sama tai jopa lyhyempi kuin etäisyys kodistani Jyväskylän matkakeskukseen. En voi myöskään käyttää tässä kuussa säästyneitä VPL-matkoja ensi kuussa, enkä käyttää ensi kuun matkoja tässä kuussa. Matkojen määrissä siis noudatetaan kuukausikorttiperiaatetta, mutta matkojen omavastuuosuuksissa kertalippujen hintoja. Tässäkin on mielestäni perusteeton ristiriita. En myöskään saa yhdistää useita matkoja käydäkseni invataksilla jollakin kotikuntaani rajautumattomalla paikkakunnalla. Ei tämä ole perustuslaissa tarkoitettua vapaata liikkumisoikeutta!
Vammaispalveluissa noudatetaan tasa-arvoisuusperiaatetta. Tasa-arvoisuus on tietenkin hyvä ja tavoiteltava asia silloin, jos se merkitsee ja tuottaa hyvää. Vammaispalveluissa se vain usein tuntuu tarkoittavan sitä, ettei ole tärkeää että kaikilla menee hyvin, vaan että kaikilla pitää mennä yhtä huonosti. Valitettavasti tämä ajattelutapa näyttää olevan vallitsevana etenkin vasemmalla olevissa puolueissa. Eli, jos jollakin tarpeet riittävät pelkkiin oman kunnan sisällä tapahtuviin matkoihin, ei muillakaan vammaisilla saa olla sen suurempia tai erilaisia tarpeita. Ei. En minä halua välttämättä enempää matkoja. Koska Suomessa on kuitenkin sama euro niin Jyväskylässä kuin Helsingissä, Nivalassa, Ilomantsissa, Utsjoella, Vaasassa ja muillakin Suomen paikkakunnilla, niin minusta olisi järkevää saada käyttää saman arvoisia VPL-matkoja paikkakunnasta riippumatta.
Perustuslain 9§ 1b momentissa tarkoitettu oikeus valita asuinpaikka toteutui myös vammaisille, kun kotikuntalaki uudistui 1.1.2011. Milloin vammaispalvelulaki ja asetus muuttuu niin, että myös tuo liikkumisvapaus toteutuisi? Asetan tässä toiveet 17.4.2011 valittavalle Suomen eduskunnalle.
Mikseivät lakeja säätävät ole luottaneet vammaisten järjenkäyttöön, vaan päätösvalta on vammaisten asemasta annettu kaikenmaailman "hyysäystieteiden desanteille"? Eivät kaikki vammaiset tarvitse edunvalvontaa emmekä me ole etujen väärinkäyttäjiä. Myös meille vammaisille kuuluu vastuu yhteiskunnasta ja meidän täytyy se myös kantaa.
Idea tähän kirjoitukseen lähti kokoomuksen ehdokkaan Sari Saarisen minulle Facebookin kautta lähettämästä vaalitilaisuuskutsusta. Jouduin torjumaan saamani kutsun, koska tuo vaalitilaisuus järjestetään Keuruulla, ja koska Keuruu ei ole Jyväskylään rajautuva naapurikunta, on tuo vaalitilaisuus vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen ulottumattomissa.
Suomen perustuslain 9§ 1. momentti sanoo, että Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Kuitenkaan vammaisen henkilön kohdalla tämä perusoikeus ei liikkumisen osalta toteudu, vaan meidän mahdollisuutemme liikkua rajoittuu asuinkuntaamme ja siihen rajoittuviin naapurikuntiin ja 18 yhdensuuntaiseen virkistys- ja asiointimatkaan kuukaudessa.
Toki sekin on parempi kuin ei mitään, mutta minua harmittaakin se, ettei meille ole laissa eikä sen kunnallisissa sovellusohjeissa ole jätetty minkäänlaista harkinta tai järjenkäyttöoikeutta sen suhteen miten matkoja käytämme, ja mihin niitä oikeasti tarvitsisimme.
Nyt voin VPL-matkoja käyttämällä ajaa invataksilla kotoani vaikkapa Jyväskylän matkakeskukseen, mutta en saa esimerkiksi Helsingissä käyttää VPL-matkaa mennäkseni rautatieasemalta laivaterminaaliin, oopperaan tai johonkin kokouspaikkaan, vaikka näiden kohteiden keskinäinen välimatka olisikin sama tai jopa lyhyempi kuin etäisyys kodistani Jyväskylän matkakeskukseen. En voi myöskään käyttää tässä kuussa säästyneitä VPL-matkoja ensi kuussa, enkä käyttää ensi kuun matkoja tässä kuussa. Matkojen määrissä siis noudatetaan kuukausikorttiperiaatetta, mutta matkojen omavastuuosuuksissa kertalippujen hintoja. Tässäkin on mielestäni perusteeton ristiriita. En myöskään saa yhdistää useita matkoja käydäkseni invataksilla jollakin kotikuntaani rajautumattomalla paikkakunnalla. Ei tämä ole perustuslaissa tarkoitettua vapaata liikkumisoikeutta!
Vammaispalveluissa noudatetaan tasa-arvoisuusperiaatetta. Tasa-arvoisuus on tietenkin hyvä ja tavoiteltava asia silloin, jos se merkitsee ja tuottaa hyvää. Vammaispalveluissa se vain usein tuntuu tarkoittavan sitä, ettei ole tärkeää että kaikilla menee hyvin, vaan että kaikilla pitää mennä yhtä huonosti. Valitettavasti tämä ajattelutapa näyttää olevan vallitsevana etenkin vasemmalla olevissa puolueissa. Eli, jos jollakin tarpeet riittävät pelkkiin oman kunnan sisällä tapahtuviin matkoihin, ei muillakaan vammaisilla saa olla sen suurempia tai erilaisia tarpeita. Ei. En minä halua välttämättä enempää matkoja. Koska Suomessa on kuitenkin sama euro niin Jyväskylässä kuin Helsingissä, Nivalassa, Ilomantsissa, Utsjoella, Vaasassa ja muillakin Suomen paikkakunnilla, niin minusta olisi järkevää saada käyttää saman arvoisia VPL-matkoja paikkakunnasta riippumatta.
Perustuslain 9§ 1b momentissa tarkoitettu oikeus valita asuinpaikka toteutui myös vammaisille, kun kotikuntalaki uudistui 1.1.2011. Milloin vammaispalvelulaki ja asetus muuttuu niin, että myös tuo liikkumisvapaus toteutuisi? Asetan tässä toiveet 17.4.2011 valittavalle Suomen eduskunnalle.
Mikseivät lakeja säätävät ole luottaneet vammaisten järjenkäyttöön, vaan päätösvalta on vammaisten asemasta annettu kaikenmaailman "hyysäystieteiden desanteille"? Eivät kaikki vammaiset tarvitse edunvalvontaa emmekä me ole etujen väärinkäyttäjiä. Myös meille vammaisille kuuluu vastuu yhteiskunnasta ja meidän täytyy se myös kantaa.
torstai 7. tammikuuta 2010
"Tavoittelemasi henkilön VASTAAJA ON TÄYNNÄ. Soita uudelleen myöhemmin."
Eli vammaisen valitusvirsi opus 2
Joulu loppui eilen loppiaiseen ja arki alkoi virallisesti tänään. En saanutkaan mitään pehmeätä laskua, kun tänään soitin Jyväskylän vammaispalveluihin saadakseni minulle kuuluvat opiskelumatkat. Soittaessani sosiaalityöntekijälle tuli vastaukseksi vain tuo otsikossa siteerattu tiedotus.
Divide et impera eli Hajoita ja hallitse taitaa olla Jyväskylän vammaispalvelukeskuksen harjoittama tapa hoitaa asioita. Olen huomannut, että täällä jopa yhden henkilön hakemat vammaispalvelut on hajautettu usealle työntekijälle yhden päättäessä yhdestä, toisen toisesta ja useinkin kolmannen kolmannesta asiasta.
Sitten vielä puhutaan, että Jyväskylän kaupungilla on suuret velat ja säästää pitäisi. Säästöt otetaan huonontamalla vammaispalveluja, vaikka toimintojen järkeistäminen olisi minun mielestäni parempi ja kustannustaloudellisempi säästämistapa. Tietysti minä olen vain vammainen ja - entisen valtiovarainministerin sanoin - menoautomaatti.
Olen huolissani myös Jyväskylän maineesta, vaikka ketään virkailijaa ei tunnu kiinnostavankaan, miten otsikon mukainen viesti kertoo kaupungin palveluhalukkuudesta. Kaikkea ei voi eikä saa kertoa suoraan esimerkiksi muille vammaisille. Onneksi nykyään ovat nämä sosiaaliset mediat blogi ja Facebook henkireikänä. Niin kauan kuin kirjoituksissa ei sorruta kunnianloukkauksiin, näissä voi purkaa mielipahaansa.
Joulu loppui eilen loppiaiseen ja arki alkoi virallisesti tänään. En saanutkaan mitään pehmeätä laskua, kun tänään soitin Jyväskylän vammaispalveluihin saadakseni minulle kuuluvat opiskelumatkat. Soittaessani sosiaalityöntekijälle tuli vastaukseksi vain tuo otsikossa siteerattu tiedotus.
Divide et impera eli Hajoita ja hallitse taitaa olla Jyväskylän vammaispalvelukeskuksen harjoittama tapa hoitaa asioita. Olen huomannut, että täällä jopa yhden henkilön hakemat vammaispalvelut on hajautettu usealle työntekijälle yhden päättäessä yhdestä, toisen toisesta ja useinkin kolmannen kolmannesta asiasta.
Sitten vielä puhutaan, että Jyväskylän kaupungilla on suuret velat ja säästää pitäisi. Säästöt otetaan huonontamalla vammaispalveluja, vaikka toimintojen järkeistäminen olisi minun mielestäni parempi ja kustannustaloudellisempi säästämistapa. Tietysti minä olen vain vammainen ja - entisen valtiovarainministerin sanoin - menoautomaatti.
Olen huolissani myös Jyväskylän maineesta, vaikka ketään virkailijaa ei tunnu kiinnostavankaan, miten otsikon mukainen viesti kertoo kaupungin palveluhalukkuudesta. Kaikkea ei voi eikä saa kertoa suoraan esimerkiksi muille vammaisille. Onneksi nykyään ovat nämä sosiaaliset mediat blogi ja Facebook henkireikänä. Niin kauan kuin kirjoituksissa ei sorruta kunnianloukkauksiin, näissä voi purkaa mielipahaansa.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
Te kai luulitte, että minä en valita tänä vuonna mistään. Valitettavasti te erehdyitte. Ei hyvin ala tämä vuosi 2010. En siteeraa Eino Leinoa tuon enempää.
Jos teillä on perstuntumakokemusta kuntaliitoksista, tiedätte kuntaliitoksen ensimmäisen vuoden olevan pitkän kuherruskuukauden. Sitten rysähtää! Ainakin, jos joutuu käyttämään kunnan sosiaalipalveluja. Palvelujen järjestämisessä muodollisuus ajaa helposti järkevyyden ohi ja joskus kokonaisnäkemys on asiasta päättävillä virkailijoilla sumussa.
Minulla poksahti henkilökohtainen apu tämän vuoden alussa. Kyse ei ole siitä, ettenkö minä sitä saa. Ei. Saan kyllä hakemani määrän, mutta en siten järjestettynä kuin olisin halunnut. Se tietää taistelua. Onneksi on kaksi kuukautta aikaa ja hyvät taustatukivoimat. Luojan kiitos. Niin kauan, kuin ei ole välitöntä hengenvaaraa, ei ole myöskään mitään isompaa hätää.
Olen kuitenkin luottavainen. Joskus vain olisi helpompaa olla samanlainen (ja helppo) kuin kaikki muut. Vaan kuka sitä väittää, että elämän pitää olla helppoa? Onhan kukittu kerta ja kaktuksen kukkahan se vasta kaunis onkin.
No, nythän tähän tuli kaksi runoviitettä.
PS Eläke ei noussut. Olen pettynyt.
Jos teillä on perstuntumakokemusta kuntaliitoksista, tiedätte kuntaliitoksen ensimmäisen vuoden olevan pitkän kuherruskuukauden. Sitten rysähtää! Ainakin, jos joutuu käyttämään kunnan sosiaalipalveluja. Palvelujen järjestämisessä muodollisuus ajaa helposti järkevyyden ohi ja joskus kokonaisnäkemys on asiasta päättävillä virkailijoilla sumussa.
Minulla poksahti henkilökohtainen apu tämän vuoden alussa. Kyse ei ole siitä, ettenkö minä sitä saa. Ei. Saan kyllä hakemani määrän, mutta en siten järjestettynä kuin olisin halunnut. Se tietää taistelua. Onneksi on kaksi kuukautta aikaa ja hyvät taustatukivoimat. Luojan kiitos. Niin kauan, kuin ei ole välitöntä hengenvaaraa, ei ole myöskään mitään isompaa hätää.
Olen kuitenkin luottavainen. Joskus vain olisi helpompaa olla samanlainen (ja helppo) kuin kaikki muut. Vaan kuka sitä väittää, että elämän pitää olla helppoa? Onhan kukittu kerta ja kaktuksen kukkahan se vasta kaunis onkin.
No, nythän tähän tuli kaksi runoviitettä.
PS Eläke ei noussut. Olen pettynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)