Kunnioitettava koiran virka ei ole mikään turhan koiran koiranvirka

Hyvää Opaskoirapäivää! Suomessa opaskoirat ovat olleet jo 70 vuotta apuna näkövammaisille. Talvisodassa sokeutuneille alettiin kouluttaa opakoiria vuonna 1940.

Viisi vuotta opaskoiran työskentelyä läheltä seuranneena voin ilokseni kertoa, että opaskoirakon yhteistoiminta on todella hienoa katsottavaa. Opaskoiralla on oma rauhoittava vaikutuksensa myös opaskoiran käyttäjän vaimoon, koska opaskoira on näkövammaisen turvana keväisten katu- ja rakennustyömaiden viidakoissa. Opaskoira tuntee tutut reitit ja kuljettaa isäntänsä tai emäntänsä varmasti kotiin.

En tiedä mitään muuta ammattia, tai työtä, jossa työntekijän nukkuminen ja peräti äänekäs kuorsaaminen synnyttää kanssaihmisissä pelkästään hyväksyvää hymyä ja ihailua. Kun on aikansa nukuttu, ollaan taas keskittyneesti opastustyössä ja silloin jostakin saattaa kuulua "Katsokaa kuinka iloisesti koira menee!"

Opaskoiran televisioarvostelu

Tänään on asiaa kahteenkin blogikirjoitukseen. Joten aloitetaanpa vaikka eläimellisesti Karin opaskoirasta Nopasta. Jostain muistan lukeneeni, että koiralla on huono näköaisti. Onkohan asia kuitenkaan niin?

Eilen tuli kakkoselta taas "Koiranpentuja ja palveluskoiria", jota katsoimme yhdessä Karin ja Nopan kanssa. Koska ohjelmasarja on ruotsalainen, oli digiboksistamme valittu äänitekstitys, eikä minun tarvinnut lukea tekstejä Karille. Varsinkin Noppa seurasi ohjelmaa tarkasti ja uskallan väittää, että se katsoi ohjelmaa ja tiedosti ohjelman tapahtumat. Se nimittäin katsoi silloinkin, kun suloiset koiranpennut olivat hiljaa, eikä mielestäni reagoinut koiranpentujen ääntelyyn mitenkään erityisemmin. Myös ohjelmassa esiintyneestä avustajakoirasta ja agilitysta Noppa oli kiinnostunut. Kai se ajatteli agilitystä, että "Vitsi, toi vois olla kivaa". Mahdollistahan tietysti on, että Noppa erotti äänitekstityksestä sanan "koira", ja reagoi sanaan, mutta aika hyvä älykkyyden osoitus sekin olisi.

Muutama viikko sitten samassa ohjelmassa käsiteltiin opaskoiran työtä. Silloinkin Noppa katsoi ohjelmaa kanssamme. Se ajatteli ihan varmasti, että "Ai, tuo tekee tuon noin, mutta mullapas on hienommat valjaat". Labradorinnoutaja on hyvin kommunikoiva koirarotu, jota voi lukea kuin avointa kirjaa. Ainakin Nopan pään päälle voi usein kuvitella puhekuplan. Nyt Noppa kopsuttelee hännällään tyytyväisyyttään tähän kirjoitukseen.