Ja nyt on taasen joulu

Jouluaattoillan blogipäivityksestä joulumusiikin soidessa radiossa on kai nyt tulossa perinne, kun minä jo toisena jouluna peräkkäin kirjoitan joulun tunnelmiani.

Kuitenkaan ei tunnu oikein jouluiselta. Pikemminkin tuntuu siltä kuin joulusta puuttuisi jotakin. Ainakin haudalla käynti puuttuu. Tänä jouluaattona on ollut niin kova pakkanen, että emme lähteneet käymään isän ja äidin haudalla Tikkakoskella. Haudalla käynnillä taitaa siis olla joululleni paljon suurempi merkitys, kuin olen aavistanutkaan.

Kuitenkin nykyisessä joulussani kaikkein oleellisin on edelleen olemassa. Saan elää yhdessä Karin kanssa omassa kodissani, ja kaikkea aineellista on aivan riittävästi.

Joulu ei ole yksin minun, mutta kuitenkin se on myös minulle annettu vastaanotettavaksi tässä ja nyt. 10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. (Luuk. 2:10-11).

Hyvää joulua ja joulumieltä sinulle ja minullekin.

Joulukolinaa

Joulu on taas ovella ja jouluvalmistelut ovat tietysti olleet taas yhtä hössöttämistä. On se vaan kumma, ettei ikinä opi joulun tulevan vähemmälläkin touhuamisella. Minulla ei pitäisi edes olla stressin aiheita, kun avustajat tekevät kaikki siivoukset ja kaikki ruoat - jopa valmiiksi viipaloidun joulukinkunkin - saa valmiina kaupasta. En ymmärrä itseäni. Sitäpaitsi, kenelle minun pitää tehdä niin mahdottoman täydellinen joulu? Miehelleni riittäisi varmaan vähempikin, ja ehkä joulun pitäisi olla hänelle enemmän sellainen, kuin se oli heillä kotona Nivalassa. Minä en edes ole halunnut mennä Nivalaan. Tunnen itseni kammottavan itsekkääksi suorastaan materialistipaskiaiseksi. Kummasti sitä nytkin huolettaa, tuoko joulupukki lahjoja, vai ei. Risuja ansaitsisin. Samaan aikaan toinen osa minusta on huolissaan virolaisten vanhusten huonokuntoisista pyörätuoleista. Huono omatunto se joulua kolistelee.

Sydämessähän se joulusiivous pitäisi tehdä. Sille joulun lapselle ja niille ihmisille, jotka minua ovat rakastaneet, auttaneet ja minuun luottaneet, jotka minun kanssani elävät. Siis teille kaikille toivotan:

HYVÄÄ JOULUA!

Joulu tulee

Niin sitä taas ollaan tultu syksystä joulun porteille. Kun aikaa kuluu, niin pitkäkin pimeä aika etenee paremmalle puolelleen. Kiva, että kesä tulee - ensin joulussa talven keskelle ja aikanaan taas ihan oikeasti. Joulu on hyvä keksintö. Kun marraskuussa pontevasti kieltäytyy kaikesta jouluhössötyksestä, niin joulu tuntuu oikeaan aikaan joululta.

Muutama tekemätön työ hiukan vaivaa mieltä, enkä ole päässyt motivoitumisongelmastani eroon. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Taidan olla ollut vähän masentunutkin nyt syksyllä, mutta ei sitä ole väärin ymmärryksen pelossa oikein voinut tunnustaa. Ja sittenhän sitä vasta masentuisikin, jos ja kun sen tunnustaisi. Niin ei siis voi tehdä.

Siis periaatteessahan kaikki on nyt hyvin, kun ollaan oltu terveinä ilman että edes sikamainen flunssa olisi kiusannut niinkuin Pääskynpesässä tasan vuosi sitten. Paljon isommasta vaarastakin on jo neljä vuotta. Olisikohan tässä kyseessä joku ikäkriisi, kun mikään ei tunnu miltään? Minä torjun flunssaa hunajalla, ja nyt pitäisi jostakin keksiä henkinen hunajapurkki tähän alakuloa vastaan taisteluun, mikä ikinä se sitten voisikin olla.

Meillä pikkulapsena laulettiin: ei kitistä saa ei naristakaan...Joulupukki matkaan jo käy.

Vanha Nuutti poistaa joulun

Poistimme tänään joulukoristeet ja olimme kerrankin ajoissa. Perinteisen ja yleisesti hyväksytyn aikataulun noudattaminen johtui lähinnä siitä, että parvekkeella ollut joulukuusemme kaatui kovan tuulen vaikutuksesta taas lauantaina, emmekä viitsineet tai jaksaneet nostaa sitä enää pystyyn. Toinen hyvä peruste joulukoristeiden pois ottamiselle on taloudellinen. Jyväskylässä joulukuuset kuljetetaan maksutta ennen 11.1., jonka jälkeen ne hävitetään kuivajätteen mukana maksullisesti.

Nyt on siis arki alkanut ja elän kevätlukukautta. Minulla tuleekin olemaan hyvin kiireinen kevät, koska graduseminaarin toinen esitelmä on 28.5. ja gradun ensimmäisen version pitää olla valmis kesäkuun alussa. Ei sitten muuta kuin remingtoni rallattamaan, sanoi isä. Tosin nykyisin tuon pitäisi kai olla esimerkiksi, että Anna acerille askaretta.

Uusi vuosi, uusi kunta, uudet kujeet

Vuosi on vaihtunut ja uusi kalenteri on "korkattu". Mielessäni uudenvuodenpäivään liittyy myös hiukan surullisuutta, koska uudenvuodenpäivä potkaisee joulun melkein vuoden päähän. Uudenvuoden aattona joulu on vielä lähellä ja ainakin minä elän vielä joulun jälkilämmössä. Uudenvuodenpäivä muuttaa kaiken lopettamalla joulun paljon tehokkaammin kuin loppiainen Nuutinpäivästä puhumattakaan.

Olen tänään muuttanut liikkumatta metriäkään. Tosin tämä tapahtui viime yönä monelle muullekin maalaiskunnassa ja Korpilahdella asuneelle, kun vanhat kunnat lakkasivat olemasta ja uusi Jyväskylä syntyi.

Minulla ei ole haikea mieli kuntamuutoksen vuoksi, kun vammaispalvelutkin pelaavat ainakin toukokuun loppuun anotulla tavalla, mutta ymmärrän niitä, joille ajatukset itsenäisistä maalaiskunnasta ja Korpilahdesta ovat rakkaita, ja joita esimerkiksi viranomaispalvelujen karkaaminen uuden kunnan keskustaan pelottaa. Onhan uusi Jyväskylä aika suuri. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että uusi Jyväskylä olisi voinut ottaa vaakunakseen Korpilahden vaakunan, koska se on kaunis ja siihen ei liity sellaisia alistamisen tai alistumisen mielikuvia, kuin mitä Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan vaakunoihin mahdollisesti liittyy.

Noista uusista kujeista nyt vielä tiedä. Tosin nyt uutena kaupunkilaisena voisi käyttää Jyväskylän hyviksi mainostettuja erityisliikuntapalveluja. Minun tuurillani ne kuitenkin menisivät luentojen tai graduseminaarin päälle. Neulahuovutuskin kiinnostaisi.

Joulun jälkeisyyksiä

Joulu tuli ja meni. Joululahjakirjaksi saatu Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä, jossa hiukan sivuttiin myös vammaisurheilua, mikä taas ilahdutti aivan ylimääräisesti, on luettu. Lehtolainen nyt oli taas takuuhyvä. Samoin joululahja DVD - Asterix olympialaisissa - on hekotellen katsottu.

Joululahjakirjoihin suorastaan pakollisesti liittyvä suklaakonvehtien ahmiminen onkin sitten tuhonnut kuntoutusjaksolla saavutetun painonpudotuksen. Tosin voi olla, että Pääskynpesässä on aivan harvinaisen hyvin painonpudotusilluusioita hellivä vaaka. Oi te rakkaat ilomantsilaiset lukijani! Älkää ikinä kalibroiko sitä vaakaa. Please! Kun on niin kiva edes joskus kuvitella olevansa hoikka. niinku ronsu tai valaskala(vale)pukki.

Kohta taas arki kuitenkin painaa. Siteerataanpas tähän nyt Eino Leinoa:

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks.
Ne polttaa, ne hehkuu ne halaa.
Jokailta mä mietin, kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus.
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ensi viikolla on taas hammaslääkäri. Voimaantuleva uusi kunta huolestuttaa. Nimittäin en ole vielä saanut päätöstä kaikista anomistani vammaispalveluista eivätkä ensi vuoden vuokranmaksulaput ole vielä tulleet.

Ne tulevat niinkuin kotihin.
Ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli.
Suli hymyks. kun tänään suurempi tuli.
Koska tulee se suurin, se suuri?

Taidan ensi viikolla tilata sentään kampaamoajan.

Joulumieli tulee toivottavasti ihan samantienkohta tai joskus

Eilen palasin laitoskuntoutusjaksolta sieltä Pääskynpesästä. Tämä päivä on mennyt ihan päätä käännellessä ja meinatessa, kun sielu, jos vanhaa afrikkalaista sananlaskua uskotaan, on vasta matkalla ja tällä kelillä jossakin Pieksämäen asemalla (blues).

Huomenna on jouluaatto, voi kääk, ja joulurauha julistetaan. Tuleeko se? En tiedä. Taisi olla virhe ottaa kuntoutusjakso näin aivan joulun alle, kun kaikki valmistelut jäivät miehen tehtäväksi. Kun vielä itse pyörii aivan ylikierroksilla, niin taitaa joulu 2008 olla mallia katastrofi. Vielä ainakin yksi lahja on paketoimatta.



Tämä ressaantunut tontunhaamu toivottaapi Hyvää joulua kaikille Norsu- ja aasihenkisille rullatuolisteille