Ketä sinä vaalit ja missä roolissa?

Eilen pidettiin EU-parlamenttivaalit ja sen vuoksi minulla oli taas "työpäivä" Jokelan vaalilautakunnassa. Taidan olla outo ja omituinen, mutta minusta vaalilautakunnassa istuminen on hauskaa. Saahan siitä kyllä rahaakin, mikä on näinä tiukkoina aikoina ihan hyvä juttu. Raha ei kuitenkaan ole se tärkein asia.

Tänä vuonna piti ilmoittaa myös, montako pyörätuolia käyttävää henkilöä kävi äänestämässä. Luultavasti tämän tiedon avulla halutaan kartoittaa esteettömiä vaalihuoneistoja. Ihan hyvä juttu, koska ainahan esteettömyyden ajattelu vie asiaa eteenpäin, ja apuvälineitä käyttävien henkilöiden mahdollisuutta käyttää äänioikeuttaan pitää parantaa kaikin keinoin.

Ihmettelen - tai niin no en ihmettele -, ettei kenenkään mielen viereenkään tule mahdollisuus vaalitoimitsijan vammaisuudesta. Vaalilautakuntamme vaalihuoneistoon ei esimerkiksi pääse sähkärillä. Jos inhimillinen tarve yllättää työvuoron aikana, on tultava kotiin, kun vaalipaikalla ei ole invavessaa. Toisaalta niinkuin eräs vaalitoimitsijakollega toisessa yhteydessä, joka ei mitenkään liittynyt "negatiiviseen janoon", sanoi: "Kukaan ei huomaa, jos tippa kerrallaan pissii housuun ja jos antaa välillä kuivua."

Kelpaavatko vammaiset siis vain vaalikerääjiksi? Kaikella kunnioituksella, mutta minä en halua kerjätä almuja enkä tulla kerätyksi mihinkään. Vaalikeräys ei ole mun juttu, mutta vaalityö on.

Sekalaista mietintää

Nähtävästi toukokuu vierähti ilman ainuttakaan blogitekstiä, vaikka silloin olikin Karin sekä Nopan ja Ilon syntymäpäivä. Muutakin tapahtui toukokuussa, mutta en jaksanut innostua toukokuussa tapahtuneista tarpeeksi kirjoittaakseni niitä tänne. Bloggaaminen ei aina jaksa innostaa.

Huomenna on tutkimusseminaarin 2. esitelmä. Sainpa ainakin yhden kurssin tänä lukuvuonna suoritettua, jos esitys siis menee hyväksytysti läpi. En tiedä, kun se tuli taas tehtyä niin kiireellä. No, iltapäivä on edellistä iltaa viisaampi.

Sunnuntaina on taas europarlamenttivaalitkin, joka siis on minulle työpäivä vaalilautakunnassa. Kyllähän se hienolta tuntuu, kun minuun luotetaan niin paljon että olen saanut tuollaisen pienen luottamustoimen. Olen vaalilautakunnassa paljon mieluummin kuin vammaisten vaalikeräyksessä. Onkohan vammaisten vaalikeräys hiipumassa, kun en nähnyt Prisman ennakkoäänestyspaikassa yhtään kerääjää.

Vappu

Kun ylioppilaslakki on saatu, niin sitä sekä saa että kuuluu käyttää vappuna. Näin sanoi isäni. Kyllä lakki kaksi päivää vuodessa menee, vaikka se 27 vuotta sitten "tienattu", silloin valkoinen, lakki onkin nyt liian pieni. On se kumma, että pää lihoo.

Vietämme vappua nykyisin kotona simaa juoden ja jääkiekkoa katsellen. Julkinen riekkuminen ei enää jaksa innostaa. Mieli on kuitenkin iloinen, kuin olisi shamppanjaa juonut. Ilo ilman viinaa voi olla jollekin teeskentelyä. Minulle ei ole.
Nyt on kevät!

Hyvää vappua!

Keski-Suomen päivänä JYP on rautaa

Täällä Jyväskylässä on viime päivät ollut todellista urheilujuhlaa, eikä vain sen tuntua. JYP pelasi hyvin ja voitti jääkiekon Suomen mestaruuden, joka oli joukkueen ensimmäinen. Eilen koko Jyväskyä oli sekaisin onnesta ja ylpeydestä, vaikka emmehän me tavalliset jyväskyläläiset voittaneet yhtään aloitusta, ottaneet yhtään potkua kiekon perässä, syöttäneet tai tehneet yhtään maalia tai torjuneet yhtään hyökkäystä. Emme kyllä myöskään istuneet jäähyaitiossa tai olleet paitsiossa. Kyllä sen kaiken tekivät rautaiset ammattilaiset niin JYP kuin vastustajat. Vai pitäisikö mieluummin käyttää sanaa yhteistyökumppanit? Jääkiekko-ottelu on pelinä joukkueiden yleisölle tarjoama viihde-elämys, jota ei mikään joukkue voi yksin tarjota.

Meille jyväskyläläisille ja keskisuomalaisille, varmasti muillekin kuin tosifaneille tai penkkiurheilijoille, JYP:n mestaruus toivottavasti merkitsee ylpeyttä omasta kaupungista, omasta maakunnasta ja identiteetistämme. Enää ei tarvitse kysyä, että Jyväskylä - kaupunkiko sekin on eikä Keski-Suomi - maakuntako sekin on. Saamme olla tyytyväisiä itseemme ja näin osallistua mestaruuteen, vaikka emme kaukalossa olleetkaan. Toivottavasti mestaruudesta koituu Jyväskylälle ja Keski-Suomelle paljon hyvää muistaessamme tämän riemun vielä pitkään.

KIITOS JYP!

Mankelin väliin jäänyt pääsiäisjänis

Nyt on taas pääsiäinen ja tätä kirjoittaessa jo toinen pääsiäispäivä. Aurinko tanssii kyllä tällä hetkellä jossakin pilvien takana, mutta tanssia se on sekin. Siis Kristus nousi kuolleista! Kirjoitin Facebookiin sitä, että pitkät pääsiäispyhät tekevät minut "viikkopöllöksi", eikä maanantai tunnu nyt maanantailta.

Tulevina päivinä on paljon stressiä opponoinnin, erään luvatun artikkelin, yhden puolipakollisen leirin (Oikestaan leiri on Kiponniemessä eli Jyväskylässä. Eli se on sijaintinsa vuoksi pakollinen ja äärimmäisen velvoittava.) ja ennen kaikkea gradun vuoksi. Gradusta ei ainakaan näytä tulevan sitä lasta eikä paskaa, vaikka se nyt estääkin muut velvoitteet tai ainakin antaa tekosyitä niistä kieltäytymiselle. Leirin aika pitäisi käyttää kirjoittamiseen ja lukemiseen, johon rahapulakin antaisi hyvän perusteen. Nämä ristiriidat eivät gradua edistä yhtään. Mieli tekee heittää rukkaset naulaan, mutta niinhän minä olen melkein aina tehnytkin. Olen jäniksen tavoin pistänyt pääni pensaaseen ja paennut paikalta. En pidä itsestäni.

Pieniä iloja ja kokousta

Tänään sain odotettavakseni kaksi iloista asiaa. Heinäkuussa on Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, joille olen pitkästä aikaa menossa. Nautin Kaustisen ilmapiiristä jo etukäteen, enkä enää ainakaan kovin paljoa murehdi siellä kadonnutta lippalakkiani, jossa oli pinssikokoelmani. Kaustiselle siis suuntautuu meidän lomamatkamme. Ties vaikka muurahaispesäkylpyyn uskaltautuisin.

Toinen tämän päivän hyvä uutinen, joka sisältää on samalla iloisesti odotettavan asian, on kokonaisuudessaan myönteinen kuntoutuspäätös. Saan niin avofysioterapian, lymfaterapian kuin yksilöllisen kuntoutusjaksonkin. Nykyisessä taantumassa ja Kelan tiukentaessa laitoskuntoutusta otan saamani kuntoutuspäätöksen vastaan onnellisena ja kiitollisena.

Ilomantsi, paratiisi on. Here I come. Sitten, kun menen Pääskynpesään kuntoutukseen, on elokuu ja minusta näkee sen.

Huomenna on Tikkakoskella yksi kokous, jonka jälkeen ajattelin käydä isän ja äidin haudalla, kun kerran niin lähellä heitä olen.

Keväthuudolla heitän aikaista vesilintua

Tänään havahduin huomaamaan pääsiäisen olevan tulossa. Minä olen pääsiäisihminen. Pääsiäisessä minua puhuttelee sekä sen hengellinen sisältö että kevään herääminen. Vappu on jo liian myöhäinen kevään heräämiseen,vaikka minun kaltaiselleni aamun torkulle nuokkunätkelmälle olisikin aivan tyypillistä herätä, kun kevät on kuppelihtinut jalkeilla jo ties miten kauan. Mutta ei tule mittään. Jos pääsiäisestä nukkuu ohi, jää keväästä paljosta paitsi.

Graduun pitäisi löytää uutta virtaa, kun ei enää muut opiskelut haittaa. Aika valuu veden lailla hanhen selästä, eikä se takuulla taivastelemalla valmistu. Joitakin hyviä ajatuskehitelmän alkioita olen saanut FB-kaverin, joka on ollut Pääskynpesässä omahoitajani, kanssa viesteillessä. Kiitos, Kylmä, sinä lämmin ihminen.

Tällä hetkellä kuitenkin englanninkieliset kirjat ovat gradun hahmottamisen ja kirjoittamisen suurimpana vaikeutena. Niiden lukeminen on yhtä haukionkalaa. Heti, kun mieleen pääsee ajatus "Hei, nyt mä ymmärrän tätä", niin koko ymmärrys katoaa, ja kirjalla tekee mieli heittää sitä hanhea, joka on siis vesilintu. Jäljelle jää vain toivoton epätietoisuus, ymmärränkö mitään, osaanko viitata oikein ja niin edelleen.

Nyt keväthuutoni on siis aika epätoivoinen ja ainakin omia hermojani raastava. Kuin hakematta mieleeni tulee eräs Lauri Viidan lyhyt runo:

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä,
Kesä tulee ihanaa!

Huomaan monien muidenkin tätä blogeissaan siteeranneen. Mikäs siinä, hyvä runo.