Blogipalkinto

Orifamen Senja myönsi minulle oheisen blogipalkinnon seuraavien sääntöjen perusteella:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen,
mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdyn
panostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.

2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja
sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi
sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.

4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.

5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan.


Minä päätän palkita seuraavat blogit:

Karuema Päevaraamat
http://karuema.wordpress.com/

Satumaa
http://satumaani.blogspot.com/

Esteettömyysyhdistyksen blogi
http://esteettomyys.blogspot.com/

Aina Valppaana Pikkuvirralla (joka sai palkinnon myös Senjalta, mutta on vaan niin hyvä)
http://ainavalpas.vuodatus.net/

sekä Keskisuomalaisessa oleva Aino Suholan blogi Lievestuore - Jyväskylä
http://www.ksml.fi/mielipide/blogit/?blogName=Lievestuore---Jyv%C3%A4skyl%C3%A4&id=12745

Pahoittelen linkitysten epäonnistumista, mutta linkkien Copy-Paste -menetelmä toimii.

Kyllä se tästä

Olen taas aloittanut gradun työstämisen. Tänään kirjoitin puhtaaksi Kunnonpaikkaa koskevan kuntoutuspäiväkirjan toissa kesältä. Täytyy sanoa, että se, siis kuntoutuspäiväkirjan tallentaminen, oli jokseenkin ahdistava homma. Kun vielä vertaan kokemuksiani viime kesän lehtikirjoitteluun Kunnonpaikassa kuntoutettavien veteraanien ruokailusta ja siitä aiheutuneesta skandaalista, niin ahdistus oli melkein musertava.

Tulee olemaan mielenkiintoista soveltaa graduuni narratiivista tutkimusotetta. Henkilökohtaisten kokemusten soveltaminen vain on minun kohdallani väistämätöntä, koska tutkimusaiheeni on minulle melkein liian läheinen. Kyllä se tästä taas lähtee sujumaan. Opiskelu on taas ihan kivaa.

Gradutyöskentelyn lisäksi sain tänään vaalilautakuntamatkojen taksikuitit ja verokortin lähtemään eteenpäin. Tuntuu uudessa Jyväskylässä kaikki olevan, jos mahdollista, vielä byrokraattisempaa ja hankalampaa kuin tässä vanhassa maalaiskunnassa. No, ehkäpä, ja kyllä varmasti, elämä jatkuu kaupunkilaisenakin.

Oma blogi kullan kallis

Onpa ihanaa olla kotona taas ja norsuna omassa rullatuolissa. Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut tätä blogia ihan ikävä. Siitä on niin kauan, kun tänne viimeksi mitään kirjoitin.

Näin vaalien jälkeen on vähän höntti olo, kun ei oikein tiedä mistä sen normaalielämänsä oikein aloittaisi. Kai sitä pitäisi tehdä joku To do -lista. No, gradu nyt ainakin on otettava uudestaan työstettäväksi. En ole aikoihin käynyt seminaareissakaan. Ensiksi kuitenkin pitää siivota työpöytä. Taidan siis päättää tämän kirjoituksen ja käydä noiden paperikasojen kimppuun. Se on tehtävä, vaikka siihen kuluisi taas koko ilta.

KYLLÄ TAVALLINEN NORMAALIELÄMÄ ON IHANAA!