Eilen pidettiin EU-parlamenttivaalit ja sen vuoksi minulla oli taas "työpäivä" Jokelan vaalilautakunnassa. Taidan olla outo ja omituinen, mutta minusta vaalilautakunnassa istuminen on hauskaa. Saahan siitä kyllä rahaakin, mikä on näinä tiukkoina aikoina ihan hyvä juttu. Raha ei kuitenkaan ole se tärkein asia.
Tänä vuonna piti ilmoittaa myös, montako pyörätuolia käyttävää henkilöä kävi äänestämässä. Luultavasti tämän tiedon avulla halutaan kartoittaa esteettömiä vaalihuoneistoja. Ihan hyvä juttu, koska ainahan esteettömyyden ajattelu vie asiaa eteenpäin, ja apuvälineitä käyttävien henkilöiden mahdollisuutta käyttää äänioikeuttaan pitää parantaa kaikin keinoin.
Ihmettelen - tai niin no en ihmettele -, ettei kenenkään mielen viereenkään tule mahdollisuus vaalitoimitsijan vammaisuudesta. Vaalilautakuntamme vaalihuoneistoon ei esimerkiksi pääse sähkärillä. Jos inhimillinen tarve yllättää työvuoron aikana, on tultava kotiin, kun vaalipaikalla ei ole invavessaa. Toisaalta niinkuin eräs vaalitoimitsijakollega toisessa yhteydessä, joka ei mitenkään liittynyt "negatiiviseen janoon", sanoi: "Kukaan ei huomaa, jos tippa kerrallaan pissii housuun ja jos antaa välillä kuivua."
Kelpaavatko vammaiset siis vain vaalikerääjiksi? Kaikella kunnioituksella, mutta minä en halua kerjätä almuja enkä tulla kerätyksi mihinkään. Vaalikeräys ei ole mun juttu, mutta vaalityö on.
3 kommenttia:
Hei!
Eipä saa minuakaan noihin vaalikeräyksiin vaikka ovatkin tarpeellisia meille.Ite olen fibro-ja tules yhdistyksen sihteeri vielä toistaiseksi. Olen nykyöön työkyvytön samasta ammatista ko Orifamen Senja. Toisinaan en pääse liikkeelle ilman kyynärsauvaa ja joskus taas pääsen. Mutta tohon samaan olen törmännyt ettei inva vessoja vaan ole tai kulkeminen ei ole esteetöntä ja mua ainakin ressaa koska pakko on päästä neljän seinän sisältä pois vaikka olisin kuinka kipeä ja huonosti liikkuisin. Masennus kuitenkin pahenee jos tänne kotiin jään.
Terkuin Terhi
Hei Terhi
Kiva, kun löysit blogini. Käyhän toistekin.
Itse veikkaisin, että taustalla on ihmisen leimaavin lajiominaisuus, eli typeryys: eipä vain tullut järjestäjille mieleen. Sen kanssa toimii hyvin käsikädessä toinen lajiominaisuus eli laiskuus.
Yksi yliopiston merkittäviä tehtäviähän on luoda yksinkertaisista asioista monimutkaisella tavalla yksikertaisia nyrkkisääntöjä, joilla yritetään vaikuttaa ihmisten kyvyttömyyteen tajuta pohjimmiltaan aika yksinkertaisia asioita. Eli aiheesta pitää tehdä tutkimus ja ohjeistus ja mollata sitten paheksuvasti, että ettekö tätä ymmärtäneet huomioida.
Niin se maailma kehittyy. :D
Lähetä kommentti