Voi että, kun minä vihaan tietokoneita, kännyköitä (etenkin ns. älypuhelimia) ja kaikkia muitakin vempaimia. Tänään olen vihannut aivan erityisesti sähköpostia ja sähköpostipalvelimia. Outlook Express on ämpylöinyt koko viikon. Se on siis kieltäytynyt toimimasta. Lisäksi se on ikäänkuin houkutellut mukaansa yliopiston webmail-sähköpostin ja, kun yritin luoda itselleni toista sähköpostia, myös Gmailin.
Gmail on nyt kaikkein innokkaimpana minua vastaan. Olen siis yrittänyt luoda itselleni uutta sähköpostitiliä, mutta toistuvasti saan vastaukseksi:
Antamasi koodi ei läpäissyt vahvistusta.
Tehtyäni vikailmoituksen sain lukea vastausilmoituksen, jossa minua kehoitettiin odottamaan 24 tuntia. Tarvitsisin toimivan sähköpostin nyt. Minulla menee kohta hermot!
Sähköpostia ei voi korjata vanhalla tavalla - eli lyömällä nyrkillä. Tietokoneella olisi aihetta loukkaantua minuun bitillisesti, jos sen herkkiä virtapiirejä syyttä pahoinpitelisin.
Voi äly! No, se tästä enää puuttuisi, että nostolaite tilttaisi tai pyörätuoli hajoaisi kappaleiksi. Vessan seinässä on jo reikä!
torstai 28. tammikuuta 2010
maanantai 25. tammikuuta 2010
Systeemiteoriaa henkilökohtaisesti
Tänään tuntui tosi hyvältä olla luennolla. Nähtävästi kaikki tämä Karin infarktista ja avustajista aiheutunut stressi sekä pitkä kotona ja sisälläolo on ollut minulle hieman liikaa, kun luennolle pääsyä suorastaan odotin. Odotus kannatti. Niklas Luhmannin systeemiteoria upposi Kajan opettamana kuin kuuma veitsi voihin ja jos jonkun asian sillä tavalla oppii, sen myös muistaa koko loppuikänsä.
Jos ymmärsin ja muistan oikein, organisaatiota ja kehoa voidaan verrata toisiinsa. Muutokset on helpommin hyväksyttävissä, jos muutostarve ja oivallus muutoksen tarpeeseen lähtee henkilöstä tai organisaatiosta itsestään, kuin mikäli sen sanelee joku ulkoinen taho. Avainsana on myös muutoksen perustelu.
Miten sitten tämä kaikki on sovellettavissa minun elämääni? Päätöksenteko-oikeus ja -valta on pidettävä itsellä tai otettava takaisin itselle. Väliaikaisesti kohonnut fyysisen avun tarve ei minun kohdallani merkitse tajunnan tason tai henkisen suorituskyvyn alenemista. Olen vieläkin oikeustoimikelpoinen enkä tarvitse edunvalvojaa. Minulla on oikeus myös erehtyä ja tehdä omalla elämälläni vaikka virheitä, jos en niillä vahingoita puolisoani tai muita lähimmäisiä.
Toisaalta, jos itse näen elämässäni jonkin muutostarpeen, joka on mahdollista toteuttaa, tai päädyn harkinnan jälkeen minulle ehdotetun muutoksen kannalle, voin suostuakin muutokseen. Voihan nimittäin olla, että viisautta on jossakin muuallakin kuin minun päässäni.
Tilasin itselleni tuon Luhmannin kirjan, jotta voin tarkistaa vajavaisen ymmärrykseni oikeellisuuden. :D
Jos ymmärsin ja muistan oikein, organisaatiota ja kehoa voidaan verrata toisiinsa. Muutokset on helpommin hyväksyttävissä, jos muutostarve ja oivallus muutoksen tarpeeseen lähtee henkilöstä tai organisaatiosta itsestään, kuin mikäli sen sanelee joku ulkoinen taho. Avainsana on myös muutoksen perustelu.
Miten sitten tämä kaikki on sovellettavissa minun elämääni? Päätöksenteko-oikeus ja -valta on pidettävä itsellä tai otettava takaisin itselle. Väliaikaisesti kohonnut fyysisen avun tarve ei minun kohdallani merkitse tajunnan tason tai henkisen suorituskyvyn alenemista. Olen vieläkin oikeustoimikelpoinen enkä tarvitse edunvalvojaa. Minulla on oikeus myös erehtyä ja tehdä omalla elämälläni vaikka virheitä, jos en niillä vahingoita puolisoani tai muita lähimmäisiä.
Toisaalta, jos itse näen elämässäni jonkin muutostarpeen, joka on mahdollista toteuttaa, tai päädyn harkinnan jälkeen minulle ehdotetun muutoksen kannalle, voin suostuakin muutokseen. Voihan nimittäin olla, että viisautta on jossakin muuallakin kuin minun päässäni.
Tilasin itselleni tuon Luhmannin kirjan, jotta voin tarkistaa vajavaisen ymmärrykseni oikeellisuuden. :D
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Torstai antaa luvan toivoa
Torstai antaa luvan toivoa, koska Kari pääsee huomenna kotiin sairaalasta. Kylläpä arkinen elämä on ihanaa!
Avustajan kanssa pakkasimme Karille valmiiksi kotiintulovaatteet, jotka toinen avustaja vie hänelle tänä iltana. Kyllähän se elämä nyt muuttuu, mutta takaisin saatu elämä on kaikissa muutoksissaankin arvokasta.
Karin kotiseudulta on lähtöisin eräs Siionin virsi, johon voin täysillä yhtyä.
Hän vaikka on näin pyhä, suuri,
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.
Avustajan kanssa pakkasimme Karille valmiiksi kotiintulovaatteet, jotka toinen avustaja vie hänelle tänä iltana. Kyllähän se elämä nyt muuttuu, mutta takaisin saatu elämä on kaikissa muutoksissaankin arvokasta.
Karin kotiseudulta on lähtöisin eräs Siionin virsi, johon voin täysillä yhtyä.
Hän vaikka on näin pyhä, suuri,
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Miksi onnelliset päivät eivät ole uusintana elettävissä, mutta pahimmat päivät tuntuvat aina palaavan takaisin.
Minulla on vahva tunne, että olen elänyt tämän päivän joskus ennenkin. Tämäkään päivä ei ole ollut kiva eikä uudelleen elämisen arvoinen. Miksi tämä elämä on aina näin?
Lähes kymmenen vuotta sitten isälleni tehtiin sydämen ohitusleikkaus Kuopiossa, ja lähes päivälleen viisi vuotta sitten mieheni, Kari, ohitusleikattiin Kuopiossa. Tänään Kari vietiin sydänoireiden vuoksi ambulanssilla Keski-Suomen keskussairaalaan. Taas tuntuu, että pahimmat päivät olisivat samanlaisina pinnalla. Samat pelot ja samat tuskat. Onneksi on edes Noppa ja kissat turvana - vielä.
Vaikka pahinta ei tapahtuisikaan, pelkään elämämme muuttuvan. Minun on luultavasti suostuttava enemmän kodin ulkopuoliseen apuun ja suostuttava siis olemaan oikeasti se, mikä olen - vammainen ja heikko. Minun mieleni ei vain ole muutokselle suostuvainen. Saisinpa edes aikaa sopeutua.
Lähes kymmenen vuotta sitten isälleni tehtiin sydämen ohitusleikkaus Kuopiossa, ja lähes päivälleen viisi vuotta sitten mieheni, Kari, ohitusleikattiin Kuopiossa. Tänään Kari vietiin sydänoireiden vuoksi ambulanssilla Keski-Suomen keskussairaalaan. Taas tuntuu, että pahimmat päivät olisivat samanlaisina pinnalla. Samat pelot ja samat tuskat. Onneksi on edes Noppa ja kissat turvana - vielä.
Vaikka pahinta ei tapahtuisikaan, pelkään elämämme muuttuvan. Minun on luultavasti suostuttava enemmän kodin ulkopuoliseen apuun ja suostuttava siis olemaan oikeasti se, mikä olen - vammainen ja heikko. Minun mieleni ei vain ole muutokselle suostuvainen. Saisinpa edes aikaa sopeutua.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Pitäähän nyt meidän Nopalla olla kunnon peti
Oikeastaan tästä olisi pitänyt kirjoittaa jo toissapäivänä, mutta seurataan nyt sanontaa "Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan". Eikä asia vieläkään ole kovin vanha.
Koira tulee illalla kotiin. Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa, alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.
(Risto Rasa 1971)
Keskiviikkona tammikuun 13. päivänä Noppa sai uuden pedin. Nopan koirakavereilla Petäjävedellä oli oikein pehmeät ja isot tyynyt, joihin Noppa ihastui täysin ollessamme uutenavuotena veljeni luona vierailulla. Hetihän Noppa oli Romin, Irenen ja Saran pedissä nukkumassa.
Noppa kyllä tietää, miten äiskä kiedotaan häntäkarvoihin ja niinpä sitten muutaman päivän päästä Nopalle tilattiin oma peti. Äiskän vaan piti taas olla oma ihtensä ja tilata vähän erilainen, vaikka saman kokoinen ja saman hintainen. Eihän nyt ison jätkäkoiran pedissä mitään koiranpennun kuvia sentään. Karhuja ja hirviä niiden kuvien pitää olla ja värien pitää olla punaista, mustaa ja valkoista, että on sotilaallisen näköistä. Muutenhan nauraisi naurismaan aidatkin, jos niitä täällä taajama-alueella olisi. Mutta kyllä nyt kelpaa. Katsokaa vaikka!
Koira tulee illalla kotiin. Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa, alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.
(Risto Rasa 1971)
Keskiviikkona tammikuun 13. päivänä Noppa sai uuden pedin. Nopan koirakavereilla Petäjävedellä oli oikein pehmeät ja isot tyynyt, joihin Noppa ihastui täysin ollessamme uutenavuotena veljeni luona vierailulla. Hetihän Noppa oli Romin, Irenen ja Saran pedissä nukkumassa.
Noppa kyllä tietää, miten äiskä kiedotaan häntäkarvoihin ja niinpä sitten muutaman päivän päästä Nopalle tilattiin oma peti. Äiskän vaan piti taas olla oma ihtensä ja tilata vähän erilainen, vaikka saman kokoinen ja saman hintainen. Eihän nyt ison jätkäkoiran pedissä mitään koiranpennun kuvia sentään. Karhuja ja hirviä niiden kuvien pitää olla ja värien pitää olla punaista, mustaa ja valkoista, että on sotilaallisen näköistä. Muutenhan nauraisi naurismaan aidatkin, jos niitä täällä taajama-alueella olisi. Mutta kyllä nyt kelpaa. Katsokaa vaikka!
torstai 7. tammikuuta 2010
"Tavoittelemasi henkilön VASTAAJA ON TÄYNNÄ. Soita uudelleen myöhemmin."
Eli vammaisen valitusvirsi opus 2
Joulu loppui eilen loppiaiseen ja arki alkoi virallisesti tänään. En saanutkaan mitään pehmeätä laskua, kun tänään soitin Jyväskylän vammaispalveluihin saadakseni minulle kuuluvat opiskelumatkat. Soittaessani sosiaalityöntekijälle tuli vastaukseksi vain tuo otsikossa siteerattu tiedotus.
Divide et impera eli Hajoita ja hallitse taitaa olla Jyväskylän vammaispalvelukeskuksen harjoittama tapa hoitaa asioita. Olen huomannut, että täällä jopa yhden henkilön hakemat vammaispalvelut on hajautettu usealle työntekijälle yhden päättäessä yhdestä, toisen toisesta ja useinkin kolmannen kolmannesta asiasta.
Sitten vielä puhutaan, että Jyväskylän kaupungilla on suuret velat ja säästää pitäisi. Säästöt otetaan huonontamalla vammaispalveluja, vaikka toimintojen järkeistäminen olisi minun mielestäni parempi ja kustannustaloudellisempi säästämistapa. Tietysti minä olen vain vammainen ja - entisen valtiovarainministerin sanoin - menoautomaatti.
Olen huolissani myös Jyväskylän maineesta, vaikka ketään virkailijaa ei tunnu kiinnostavankaan, miten otsikon mukainen viesti kertoo kaupungin palveluhalukkuudesta. Kaikkea ei voi eikä saa kertoa suoraan esimerkiksi muille vammaisille. Onneksi nykyään ovat nämä sosiaaliset mediat blogi ja Facebook henkireikänä. Niin kauan kuin kirjoituksissa ei sorruta kunnianloukkauksiin, näissä voi purkaa mielipahaansa.
Joulu loppui eilen loppiaiseen ja arki alkoi virallisesti tänään. En saanutkaan mitään pehmeätä laskua, kun tänään soitin Jyväskylän vammaispalveluihin saadakseni minulle kuuluvat opiskelumatkat. Soittaessani sosiaalityöntekijälle tuli vastaukseksi vain tuo otsikossa siteerattu tiedotus.
Divide et impera eli Hajoita ja hallitse taitaa olla Jyväskylän vammaispalvelukeskuksen harjoittama tapa hoitaa asioita. Olen huomannut, että täällä jopa yhden henkilön hakemat vammaispalvelut on hajautettu usealle työntekijälle yhden päättäessä yhdestä, toisen toisesta ja useinkin kolmannen kolmannesta asiasta.
Sitten vielä puhutaan, että Jyväskylän kaupungilla on suuret velat ja säästää pitäisi. Säästöt otetaan huonontamalla vammaispalveluja, vaikka toimintojen järkeistäminen olisi minun mielestäni parempi ja kustannustaloudellisempi säästämistapa. Tietysti minä olen vain vammainen ja - entisen valtiovarainministerin sanoin - menoautomaatti.
Olen huolissani myös Jyväskylän maineesta, vaikka ketään virkailijaa ei tunnu kiinnostavankaan, miten otsikon mukainen viesti kertoo kaupungin palveluhalukkuudesta. Kaikkea ei voi eikä saa kertoa suoraan esimerkiksi muille vammaisille. Onneksi nykyään ovat nämä sosiaaliset mediat blogi ja Facebook henkireikänä. Niin kauan kuin kirjoituksissa ei sorruta kunnianloukkauksiin, näissä voi purkaa mielipahaansa.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
Te kai luulitte, että minä en valita tänä vuonna mistään. Valitettavasti te erehdyitte. Ei hyvin ala tämä vuosi 2010. En siteeraa Eino Leinoa tuon enempää.
Jos teillä on perstuntumakokemusta kuntaliitoksista, tiedätte kuntaliitoksen ensimmäisen vuoden olevan pitkän kuherruskuukauden. Sitten rysähtää! Ainakin, jos joutuu käyttämään kunnan sosiaalipalveluja. Palvelujen järjestämisessä muodollisuus ajaa helposti järkevyyden ohi ja joskus kokonaisnäkemys on asiasta päättävillä virkailijoilla sumussa.
Minulla poksahti henkilökohtainen apu tämän vuoden alussa. Kyse ei ole siitä, ettenkö minä sitä saa. Ei. Saan kyllä hakemani määrän, mutta en siten järjestettynä kuin olisin halunnut. Se tietää taistelua. Onneksi on kaksi kuukautta aikaa ja hyvät taustatukivoimat. Luojan kiitos. Niin kauan, kuin ei ole välitöntä hengenvaaraa, ei ole myöskään mitään isompaa hätää.
Olen kuitenkin luottavainen. Joskus vain olisi helpompaa olla samanlainen (ja helppo) kuin kaikki muut. Vaan kuka sitä väittää, että elämän pitää olla helppoa? Onhan kukittu kerta ja kaktuksen kukkahan se vasta kaunis onkin.
No, nythän tähän tuli kaksi runoviitettä.
PS Eläke ei noussut. Olen pettynyt.
Jos teillä on perstuntumakokemusta kuntaliitoksista, tiedätte kuntaliitoksen ensimmäisen vuoden olevan pitkän kuherruskuukauden. Sitten rysähtää! Ainakin, jos joutuu käyttämään kunnan sosiaalipalveluja. Palvelujen järjestämisessä muodollisuus ajaa helposti järkevyyden ohi ja joskus kokonaisnäkemys on asiasta päättävillä virkailijoilla sumussa.
Minulla poksahti henkilökohtainen apu tämän vuoden alussa. Kyse ei ole siitä, ettenkö minä sitä saa. Ei. Saan kyllä hakemani määrän, mutta en siten järjestettynä kuin olisin halunnut. Se tietää taistelua. Onneksi on kaksi kuukautta aikaa ja hyvät taustatukivoimat. Luojan kiitos. Niin kauan, kuin ei ole välitöntä hengenvaaraa, ei ole myöskään mitään isompaa hätää.
Olen kuitenkin luottavainen. Joskus vain olisi helpompaa olla samanlainen (ja helppo) kuin kaikki muut. Vaan kuka sitä väittää, että elämän pitää olla helppoa? Onhan kukittu kerta ja kaktuksen kukkahan se vasta kaunis onkin.
No, nythän tähän tuli kaksi runoviitettä.
PS Eläke ei noussut. Olen pettynyt.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Jo yksi päivä kulunut vuodesta 2010
Taas on kirjoitettava uusi vuosiluku, jonka numeroita on haeskeltava ympäri näppämistöä. Mahtaa joku kellokalle mitata kohta senkin, kuinka paljon enemmän vuosiluku 2010 kuluttaa aikaa verrattuna vuosilukuun 2009. No siinähän sitä saa aikaa kulumaan.
Kirjoitusten taso ei ole parantunut vuosikymmenen vaihtuessa.
Ei. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia, vaikka -isi lista onkin pitkä. PitäISI laihduttaa, pitäISI opiskella ja pitäISI tehdä gradu, pitäISI olla ystävällisempi, pitäISI päivittää tätä ja sukututkimusblogia ja ehkä kirjoittaa blogia myös englanniksi. Ennen kaikkea pitäisi pitää parempaa huolta itsestään, muista ihmisistä ja tavaroistaan.
Vuoden 2010 alkurunoksi valitsen Oiva Paloheimon Lampaanpolskan kokoelmasta Elopeltojen yli vuodelta 1943
Lampaanpolska
Mustana lampaana maailman
elämän tarhassa taaperran,
sarvet sairaina pusken pään
pahuksen suureen veräjään.
Typeryyden muori mun keritsee,
kinttuni köyttää ja kiroilee,
pistää kylkiin ja - piruvie,
pässin viimeiset villat vie.
Kilikilikello on kaulassain,
etten mä hukkaan joutuisi vain,
etten mä vimmalla pässin pään
syöksyisi avaraan elämään.
Kilikilikelloa kuuluvaa
muorini tarkkaa kauempaa,
villoja kahmii ja puntaroi.
Kilikilikelloni tarhassa soi.
Kerranpa vielä mä tempun teen:
täräytän veräjäni levälleen,
vilistelen rannalle pakanamaan
pakanoita villoilla naurattamaan.
Kirjoitusten taso ei ole parantunut vuosikymmenen vaihtuessa.
Ei. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia, vaikka -isi lista onkin pitkä. PitäISI laihduttaa, pitäISI opiskella ja pitäISI tehdä gradu, pitäISI olla ystävällisempi, pitäISI päivittää tätä ja sukututkimusblogia ja ehkä kirjoittaa blogia myös englanniksi. Ennen kaikkea pitäisi pitää parempaa huolta itsestään, muista ihmisistä ja tavaroistaan.
Vuoden 2010 alkurunoksi valitsen Oiva Paloheimon Lampaanpolskan kokoelmasta Elopeltojen yli vuodelta 1943
Lampaanpolska
Mustana lampaana maailman
elämän tarhassa taaperran,
sarvet sairaina pusken pään
pahuksen suureen veräjään.
Typeryyden muori mun keritsee,
kinttuni köyttää ja kiroilee,
pistää kylkiin ja - piruvie,
pässin viimeiset villat vie.
Kilikilikello on kaulassain,
etten mä hukkaan joutuisi vain,
etten mä vimmalla pässin pään
syöksyisi avaraan elämään.
Kilikilikelloa kuuluvaa
muorini tarkkaa kauempaa,
villoja kahmii ja puntaroi.
Kilikilikelloni tarhassa soi.
Kerranpa vielä mä tempun teen:
täräytän veräjäni levälleen,
vilistelen rannalle pakanamaan
pakanoita villoilla naurattamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)