The most spoken lanquage in the world is bad english

Huomasin äsken, että blogiini on tullut uusi kommentti minulle tuntemattomalta virolaiselta henkilöltä. Aitäh!

Tuosta kommentista sain aiheen tähän blogikirjoitukseen. Minun, kuten kenenkään, ei pitäisi olla yllättynyt siitä, että jotakin blogia saatetaan lukea ympäri maailmaa ja että ajatteluni saattaa kiinnostaa ja koskettaa jotakuta tuntematonta. Huimaava ajatus ihmiselle, jolla on näin huono kielitaito. Kuinka paljon suurempi blogini vaikutus olisikaan, jos äidinkieleni olisi englanti. Nimittäin tällä huonolla kielitaidolla esimerkiksi englanniksi minun on vaikeaa ilmaista tunteita ja tunteistahan minä inspiraation tullessa usein kirjoitan. Joojoo, kielitaitohan tietysti paranee kieltä käytettäessä, väittää ainakin eräs opettajani, mutta silti. Blogini kautta tapahtuvan viestintäni vastaanottajajoukko rajoittuu siis väistämättömästi melko pieneksi. Englanniksi kirjoittaminen olisi kuitenkin helpompaa kuin englannin kielen puhuminen, koska kirjoitettaessa huono ääntäminen ei kuulu.

Olen yrittänyt jo muutaman päivän ajan kerätä rohkeutta, että uskaltaisin soittaa entiselle ja hyvin rakkaalle, nyt Suomessa olevalle, opettajalleni Gertille. Pelkäänpä ettei hän saa puhutusta englannistani selvää, koska englannin ääntämykseni on huonoakin kehnompaa. Tällä kielitaidolla en pystyisi lähtemään vaihto-opiskelijaksi. Saattaa siis olla onni, että olen vaihto-opiskelijaksi jo liian vanha.

Ikävä kirjoittaa näin negatiivisesti, koska en itsekään halua katkeroitiuneiden ihmisten vuodatuksia lukea. Onneksi tässä työpöytäni nurkassa on vanha ja kaunis peili.