Tänään oli evankeliumitekstinä Mark. 2:1-12. Eli kertomus, jossa katto puretaan ja Jeesus parantaa halvaantuneen. Tuo kertomus on kutkuttanut minua pitkään. Yleensähän kiitellään tuon passiivisen taakan kantajia. Mutta kuka kenetkin toi paikalle?
Totta kai halvaantunut tarvitsi kantajat päästäkseen Jeesuksen luo. Hänhän oli liikuntakyvytön. En kuitenkaan hyväksy sitä tästä tekstistä aina toistettua tulkintaa, että ajatus Jeesuksen luo menemisestä olisi ollut yksin kantajista lähtöisin. Minun mielestäni tapahtumat olisivat voineet mennä näinkin.
Neljä miestä on tullut kylään ystävänsä luokse, joka on halvaantunut. Nämä viisi käyvät tällaisen keskustelun:
Vieraiden isäntä: "Hei, kiva kun tulitte. Minulla olisi mielessäni yksi juttu, johon tarvitsisin apuanne."
Vieraaksi tulleet miehet: "No, mitä sinulla on mielessäsi? Kerro, miten voimme auttaa."
Isäntä: "Tiedättehän te sen Jeesuksen, josta kaikki puhuvat? Kuulin, että hän on tänään täällä Kapernaumissa. Minä..."
Yksi vieraista keskeyttää: "Ai se. No kaikkihan siitä kouhottaa. Mitä lie, akkojen puheita."
Isäntä: "Pitääkö sinun aina keskeyttää minut?"
Vieras: "Anteeksi."
Toinen vieras: "Anna nyt isännän puhua loppuun."
Isäntä: "Tämä Jeesus on kuulemma hyvä puhuja ja hän on kai parantanutkin joitakin. Haluaisin mennä häntä kuuntelemaan, kun olisihan se jotain vaihtelua tähän tavalliseen olemiseen. Viitsisittekö kantaa minut Hänen luokseen?"
Vieraat: "Sinnehän on pitkä matka. Onkohan se nyt sen väärti? Kyllähän noita pilipalipuhujia riittää... Ja kun sinä painatkin kuin synti!!!"
Isäntä: "Niinpä! Jeesuksen kuunteleminen tekisi siis teillekin hyvää. Hän kun kantaa maailman synnin."
Vieraat: "No hyvä on, jos sinä noin kovasti tahdot. Mutta lupaa, että et syytä meitä jos petyt."
Isäntä: "Heiheiheihei, vaikka olenkin halvaantunut, en ole viikuna!"
Vieraat: "No, sitten lähdetään Kapernaumiin."..."Onko kaikilla hyvä ote paareista?"
(Menevät)
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona,
2. väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa.
3. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä,
4. jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. (Mark. 2:1-4)
Kantajat: "Voi että noita ihmisiä, kun seistä töröttävät, eivätkä yhtään väistä."
Halvaantunut: "Joo taisin tyhjän saada pyytämättäkin, kun ei sinne pääse edes lähelle. Lähdetään kotiin."
Kantajat: "Eikä muuten varmana lähdetä, kun ollaan tänne saakka tultu! Nytpäs puretaankin katto."
Halvaantunut: "Olishan se hienoa, mutta voiko sitä, kun siitä on niin paljon vaivaa...ja mitä ihmisetkin sanovat?!
Yksi kantajista virnistää: "Hei, Viikuna, voisitko olla vähän aikaa hiljaa."
(Halvaantunut naurahtaa)
Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.
5. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
6. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen:
7. "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"
8. Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?
9. Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?
10. Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle -
11. "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
12. Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark. 2:4-12)
Parantunut olisi vielä voinut sanoa Jeesukselle: "Kiitos, kun paransit minut, ja sait nuo kaverit uskomaan. Tulemme kohta korjaamaan tuon katon ja siivoamaan."
Minä toivoisin, että seurakunnassa vammaiset olisivat toimijoita, eivätkä passiivisia toiminnan kohteita.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
Puhdas ja vilpitön vaalikirjoitus
Syksy on jo kulunut pitkälle siitä, kun viimeksi kirjoitin, ja seurakuntavaalit ovat lähestymässä. Tänään sain tietää äänestysnumeroni. Voit äänestää minua kirjoittamalla numeron 147 äänestyslippuun joko ennakkoäänestyspäivinä 1. - 5.11. tai seurakuntavaalien varsinaisina vaalipäivinä 14. ja 15.11,2010. Jos kuulut evankelis-luterilaisen kirkon jäsen ja yli 16-vuotias (olet täyttänyt 16 viimeistään 14.11.2010), muista äänestää - saat oikeuden valittaa. Käy äänestämässä, vaikka kotiseurakuntasi olisikin joku muu ev-lut seurakunta kuin tämä Jyväskylän seurakunta.
Tiedän, että vaalit ovat kova kilpailu. Meitä seurakuntalaisia on lähes 100000 ja ehdokkaita on kaikkiaan 232. Kirkkovaltuustoon valitaan kuitenkin vain 39 jäsentä.
Valituksi tuleminen on nyt Jumalan tahdosta ja äänestäjien antamista äänistä kiinni.
Tiedän, että vaalit ovat kova kilpailu. Meitä seurakuntalaisia on lähes 100000 ja ehdokkaita on kaikkiaan 232. Kirkkovaltuustoon valitaan kuitenkin vain 39 jäsentä.
Valituksi tuleminen on nyt Jumalan tahdosta ja äänestäjien antamista äänistä kiinni.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Ehdokkaana
Olen ilmoittautunut ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin Kuunteleeko kirkko - kokoomus ja sitoutumattomat -listalle. Olen hyvän listan turvallinen täytenimi ja vertausluvun kasvattaja. Minä toivon, että minun saamillani äänillä jotkut muut ehdokkaamme tulevat valituiksi.
En aio tehdä itselleni mitään erityistä kampanjaa. Olenhan edelleen konservatiivi ja perinteisen virkakäsityksen kannattaja, eikä se taida olla oikein sovelias ajatusmalli. Kokoomuksen seurakuntavaaliohjelmassa korostetaan suvaitsevaisuutta. Katson tai ainakin toivon suvaitsevaisuuden sisältävän myös oman kantani. Miksi sitten olen kokoomuksen ehdokas? Olen kokoomuksen ehdokas, koska olen kokoomuslainen. En halunnut muille listoille. Kannastani huolimatta en missään nimessä tule vahingoittamaan kokoomuksen vaalikampanjaa ja toivon, ettei minun omaa perusteltua kantaani, joka ei ole kodin perintöä, sellaiseksi koeta. Omatuntoni asettuu kuitenkin yksittäisten vaalien, vaalityön ja ehdokkuuden edelle. Joten taustailuni on vakain tuumin ja tarkkaan harkittua.
Ehdokkaana minä otan esimerkkini Raamatun vammaisista: sellaisista kuin Bartimaios Timaioksen poika, jota ei käskyllä vaiennettu ja joka oman aktiivisuutensa vuoksi sai avun, tai halvaantuneesta, joka päästäkseen Jeesusta kuuntelemaan sai mukanaan tuomansa kantajat purkamaan katon, kun terveet ihmiset tukkivat oviaukot. Mitään uutta ei todellakaan ole auringon alla. Samaa se on nyt Suomessa kuin Jeesuksen aikana Pyhällä maalla.
Samaistan itseni myös Betesdan lähteen 38 vuotta sairastaneeseen mieheen. Minulle Taulumäen kirkko ja Ilomantsin luterilainen kirkko ovat alttarille johtavine portaineen samanlaisia Betesdan lähteitä. Taulumäen ja Ilomantsin kirkoissa minä en odota veden kuohahdusta, vaan sitä että ehtoollisen asetussanojen myötä Kristuksen sijaiseksi muuttunut pappi tuo minulle minun edestäni annetun ja vuodatetun Kristuksen ruumiin ja veren. Nuo alttarin portaat virittävät minut samanlaiseen odotukseen yhdessä Betesdan lähteen halvaantuneen kanssa. Portaiden alla, Betesdan lähteellä tai Jeesuksen edessä oma aktiivisuus ei enää merkitse mitään. Vain odotus jää jäljelle.
En aio tehdä itselleni mitään erityistä kampanjaa. Olenhan edelleen konservatiivi ja perinteisen virkakäsityksen kannattaja, eikä se taida olla oikein sovelias ajatusmalli. Kokoomuksen seurakuntavaaliohjelmassa korostetaan suvaitsevaisuutta. Katson tai ainakin toivon suvaitsevaisuuden sisältävän myös oman kantani. Miksi sitten olen kokoomuksen ehdokas? Olen kokoomuksen ehdokas, koska olen kokoomuslainen. En halunnut muille listoille. Kannastani huolimatta en missään nimessä tule vahingoittamaan kokoomuksen vaalikampanjaa ja toivon, ettei minun omaa perusteltua kantaani, joka ei ole kodin perintöä, sellaiseksi koeta. Omatuntoni asettuu kuitenkin yksittäisten vaalien, vaalityön ja ehdokkuuden edelle. Joten taustailuni on vakain tuumin ja tarkkaan harkittua.
Ehdokkaana minä otan esimerkkini Raamatun vammaisista: sellaisista kuin Bartimaios Timaioksen poika, jota ei käskyllä vaiennettu ja joka oman aktiivisuutensa vuoksi sai avun, tai halvaantuneesta, joka päästäkseen Jeesusta kuuntelemaan sai mukanaan tuomansa kantajat purkamaan katon, kun terveet ihmiset tukkivat oviaukot. Mitään uutta ei todellakaan ole auringon alla. Samaa se on nyt Suomessa kuin Jeesuksen aikana Pyhällä maalla.
Samaistan itseni myös Betesdan lähteen 38 vuotta sairastaneeseen mieheen. Minulle Taulumäen kirkko ja Ilomantsin luterilainen kirkko ovat alttarille johtavine portaineen samanlaisia Betesdan lähteitä. Taulumäen ja Ilomantsin kirkoissa minä en odota veden kuohahdusta, vaan sitä että ehtoollisen asetussanojen myötä Kristuksen sijaiseksi muuttunut pappi tuo minulle minun edestäni annetun ja vuodatetun Kristuksen ruumiin ja veren. Nuo alttarin portaat virittävät minut samanlaiseen odotukseen yhdessä Betesdan lähteen halvaantuneen kanssa. Portaiden alla, Betesdan lähteellä tai Jeesuksen edessä oma aktiivisuus ei enää merkitse mitään. Vain odotus jää jäljelle.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Kesä kellahti syksyksi
Tämä on minun viimeinen iltani Pääskynpesässä. Huomenna ilomantsilainen invataksi vie minut takaisin kotiin Palokkaan, ja maanantaina alkaa arki ja opiskelu. Kesä on vaihtunut syksyksi.
Menneessä kesässä oli unohtumatonta kolme kohokohtaa. Niitä oli sopivasti yksi kullekin kesän kuukaudelle. Niistä kaikista: kokoomuksen puoluekokouksesta Jyväskylässä, matkasta Kaustiselle ja omatoimiretkestäni Hattuvaaraan ja itärajalle olen jo blogissani kirjoittanut, ja ne rytmittivät kesäni mukavasti.
Joitakin asioita jäi kesällä tekemättä joko helteen tai oman saamattomuuteni vuoksi, mutta ehkä kaikkea ei ollut tarkoitettukaan juuri kesälle 2010. En kiertänyt Palokkajärveä enkä käynyt museoissa tai torilla. Myöskin sukulaisvierailut jäivät vähiin, vaikka ei se minua haittaa. Kuitenkin vuoden 2010 kesä oli hyvä kesä, ja nyt kuntoutusjakson jälkeen tunnen itseni voimaantuneeksi ja virkistyneeksi.
Katse on kuitenkin suunnattava jo alkaneeseen syksyyn. Tämä syksy menee tiiviisti gradun parissa. En ilmoittaudu nyt millekään muulle kurssille. En ilmoittautunut myöskään kansalaisopistoon. Jos syksyllä haluan jotakin harrastaa, niin minullahan on nyt kaksi viisikielistä kanteletta ja sukututkimusta voin jatkaa. Pääasia nyt on kuitenkin graduni, jonka edistyminen ei olekaan enää helteistä kiinni.
Menneessä kesässä oli unohtumatonta kolme kohokohtaa. Niitä oli sopivasti yksi kullekin kesän kuukaudelle. Niistä kaikista: kokoomuksen puoluekokouksesta Jyväskylässä, matkasta Kaustiselle ja omatoimiretkestäni Hattuvaaraan ja itärajalle olen jo blogissani kirjoittanut, ja ne rytmittivät kesäni mukavasti.
Joitakin asioita jäi kesällä tekemättä joko helteen tai oman saamattomuuteni vuoksi, mutta ehkä kaikkea ei ollut tarkoitettukaan juuri kesälle 2010. En kiertänyt Palokkajärveä enkä käynyt museoissa tai torilla. Myöskin sukulaisvierailut jäivät vähiin, vaikka ei se minua haittaa. Kuitenkin vuoden 2010 kesä oli hyvä kesä, ja nyt kuntoutusjakson jälkeen tunnen itseni voimaantuneeksi ja virkistyneeksi.
Katse on kuitenkin suunnattava jo alkaneeseen syksyyn. Tämä syksy menee tiiviisti gradun parissa. En ilmoittaudu nyt millekään muulle kurssille. En ilmoittautunut myöskään kansalaisopistoon. Jos syksyllä haluan jotakin harrastaa, niin minullahan on nyt kaksi viisikielistä kanteletta ja sukututkimusta voin jatkaa. Pääasia nyt on kuitenkin graduni, jonka edistyminen ei olekaan enää helteistä kiinni.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Pieni matkatarina
Tein tänään mielenkiintoisen retken täällä Ilomantsissa, kun kävin EU:n itäisimmässä pisteessä ja Taistelijan talossa Hattuvaarassa. Näin myös Hukkalinjan sekä Ilomantsin kesän 1944 taisteluiden päämuistomerkin Palovaarassa. Kaikki nuo taistelupaikat, joiden ohitse ajoimme, vahvistivat kunnioitustani sodassa Suomen itsenäisyyden vuoksi taistelleita miehiä kohtaan.
Maantien varressa lähellä Taistelijan taloa oli myös 200 vuotta vanha Hattuvaaran tsasouna, joka valkoisena kuparinvärisine kupoleineen suorastaan loisti siinä sodan aikaisten tykkien lähettyvillä. Mieleeni tulivat Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumista: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Sodan ja rauhan kontrasti oli niin suuri tuossa maisemassa.
Matka itse itäiselle pisteelle oli sekin hyvin mielenkiintoinen samoin kuin tuo itäinen piste pienessä saaressa keskellä Virmajärveä. Siinäkin oli rauhallinen ja koskematon tunnelma. Itse saareen ei nimittäin ole luvallista mennä, ja polku itäisimmästä pisteestä kertovalle paalulle oli keltaisilla varoitusnauhoilla ja sinisellä köydellä rajattu. Olisinkohan tehnyt rajaloukkauksen, jos olisin sormeni köyden ali työntänyt? En viitsinyt kokeilla sitä.
Matkan jälkeen tuntui hyvältä palata tänne Pääskynpesään päivälliselle.
Maantien varressa lähellä Taistelijan taloa oli myös 200 vuotta vanha Hattuvaaran tsasouna, joka valkoisena kuparinvärisine kupoleineen suorastaan loisti siinä sodan aikaisten tykkien lähettyvillä. Mieleeni tulivat Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumista: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Sodan ja rauhan kontrasti oli niin suuri tuossa maisemassa.
Matka itse itäiselle pisteelle oli sekin hyvin mielenkiintoinen samoin kuin tuo itäinen piste pienessä saaressa keskellä Virmajärveä. Siinäkin oli rauhallinen ja koskematon tunnelma. Itse saareen ei nimittäin ole luvallista mennä, ja polku itäisimmästä pisteestä kertovalle paalulle oli keltaisilla varoitusnauhoilla ja sinisellä köydellä rajattu. Olisinkohan tehnyt rajaloukkauksen, jos olisin sormeni köyden ali työntänyt? En viitsinyt kokeilla sitä.
Matkan jälkeen tuntui hyvältä palata tänne Pääskynpesään päivälliselle.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
"Otteita kulttuurista"
Lainasin otsikon saman nimisestä kirjasta, jota olen tänään gradua varten lukenut. Muutkin tämän kuntoutuspäivän saavutukset liittyvät kulttuuriin ja ne ovat sitä ITEä.
Toimintaterapiaryhmässä syntyi pitkästä aikaa tällainen:
ja äsken tilapäivityksenä facebookiin tällainen riimittely:
Tää loppuu nyt.
En jaksa nyt.
Oon (liian) väsynyt.
Kas, ei tartu oppi,
jos pää on moppi
ja vaikk´ ois troppi,
se silloin auta ei.
Nyt kirjat nurkkaan ja iltatee.
Naamakirjaa? Menettelee.
Gradu pois jo tai silmissä sumenee
ja uni ensi yönäkin mua pakenee.
Toimintaterapiaryhmässä syntyi pitkästä aikaa tällainen:
ja äsken tilapäivityksenä facebookiin tällainen riimittely:
Tää loppuu nyt.
En jaksa nyt.
Oon (liian) väsynyt.
Kas, ei tartu oppi,
jos pää on moppi
ja vaikk´ ois troppi,
se silloin auta ei.
Nyt kirjat nurkkaan ja iltatee.
Naamakirjaa? Menettelee.
Gradu pois jo tai silmissä sumenee
ja uni ensi yönäkin mua pakenee.
perjantai 13. elokuuta 2010
Hiki lentää ja kunto kohoaa
Maanantaina saavuin taas kuntoutukseen tänne Pääskynpesään ja hyvin on mennyt tähän saakka. Kuntoutusjakson ohjelma on tuttua ja turvallista, kun olen täällä jo niin monta kertaa ollut. On hyvin paljon omasta halusta ja viitseliäisyydestä kiinni, mitä kuntoutusjaksosta saa irti. Onneksi Pääskynpesän hoito- ja kuntoutushenkilökunta tietää jo aika hyvin tapani ja tarpeeni. Nyt on - ja on odotettavissa - ihan kunnon rääkki varsinkin, kun suosikkikääkänrääkkäjäni palaa ensi viikolla lomaltaan. ;)
Heinäkuun helteiden vuoksi jäi gradun tekeminen vähän huonolle hapelle. Siksi minun pitää kuroa menetetty opiskeluaika kiinni täällä. Minulla on mukanani tietokoneeni Astrid ja iso kassi kirjoja. Kuntoutuspäiväkirjaa en enää tällä kuntoutusjaksolla kirjoita, vaan analysoin jo edellisillä kuntoutusjaksoilla kirjoitettuja päiväkirjoja, ja luen lähdemateriaalia.
Ihanaa, kun on kesä. Voi olla ulkona, ja Ilomantsi näyttää parhaimmat puolensa. Nytpä taidan pompata sähkäriin ja painella pogostalle tallentamaan Pohjois-Karjalaisia maisemia kännykkäkameralla. Päivä on nimittäin kyläkyytiä vaille pulkassa.
Heinäkuun helteiden vuoksi jäi gradun tekeminen vähän huonolle hapelle. Siksi minun pitää kuroa menetetty opiskeluaika kiinni täällä. Minulla on mukanani tietokoneeni Astrid ja iso kassi kirjoja. Kuntoutuspäiväkirjaa en enää tällä kuntoutusjaksolla kirjoita, vaan analysoin jo edellisillä kuntoutusjaksoilla kirjoitettuja päiväkirjoja, ja luen lähdemateriaalia.
Ihanaa, kun on kesä. Voi olla ulkona, ja Ilomantsi näyttää parhaimmat puolensa. Nytpä taidan pompata sähkäriin ja painella pogostalle tallentamaan Pohjois-Karjalaisia maisemia kännykkäkameralla. Päivä on nimittäin kyläkyytiä vaille pulkassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)