Tänään oli evankeliumitekstinä Mark. 2:1-12. Eli kertomus, jossa katto puretaan ja Jeesus parantaa halvaantuneen. Tuo kertomus on kutkuttanut minua pitkään. Yleensähän kiitellään tuon passiivisen taakan kantajia. Mutta kuka kenetkin toi paikalle?
Totta kai halvaantunut tarvitsi kantajat päästäkseen Jeesuksen luo. Hänhän oli liikuntakyvytön. En kuitenkaan hyväksy sitä tästä tekstistä aina toistettua tulkintaa, että ajatus Jeesuksen luo menemisestä olisi ollut yksin kantajista lähtöisin. Minun mielestäni tapahtumat olisivat voineet mennä näinkin.
Neljä miestä on tullut kylään ystävänsä luokse, joka on halvaantunut. Nämä viisi käyvät tällaisen keskustelun:
Vieraiden isäntä: "Hei, kiva kun tulitte. Minulla olisi mielessäni yksi juttu, johon tarvitsisin apuanne."
Vieraaksi tulleet miehet: "No, mitä sinulla on mielessäsi? Kerro, miten voimme auttaa."
Isäntä: "Tiedättehän te sen Jeesuksen, josta kaikki puhuvat? Kuulin, että hän on tänään täällä Kapernaumissa. Minä..."
Yksi vieraista keskeyttää: "Ai se. No kaikkihan siitä kouhottaa. Mitä lie, akkojen puheita."
Isäntä: "Pitääkö sinun aina keskeyttää minut?"
Vieras: "Anteeksi."
Toinen vieras: "Anna nyt isännän puhua loppuun."
Isäntä: "Tämä Jeesus on kuulemma hyvä puhuja ja hän on kai parantanutkin joitakin. Haluaisin mennä häntä kuuntelemaan, kun olisihan se jotain vaihtelua tähän tavalliseen olemiseen. Viitsisittekö kantaa minut Hänen luokseen?"
Vieraat: "Sinnehän on pitkä matka. Onkohan se nyt sen väärti? Kyllähän noita pilipalipuhujia riittää... Ja kun sinä painatkin kuin synti!!!"
Isäntä: "Niinpä! Jeesuksen kuunteleminen tekisi siis teillekin hyvää. Hän kun kantaa maailman synnin."
Vieraat: "No hyvä on, jos sinä noin kovasti tahdot. Mutta lupaa, että et syytä meitä jos petyt."
Isäntä: "Heiheiheihei, vaikka olenkin halvaantunut, en ole viikuna!"
Vieraat: "No, sitten lähdetään Kapernaumiin."..."Onko kaikilla hyvä ote paareista?"
(Menevät)
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona,
2. väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa.
3. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä,
4. jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. (Mark. 2:1-4)
Kantajat: "Voi että noita ihmisiä, kun seistä töröttävät, eivätkä yhtään väistä."
Halvaantunut: "Joo taisin tyhjän saada pyytämättäkin, kun ei sinne pääse edes lähelle. Lähdetään kotiin."
Kantajat: "Eikä muuten varmana lähdetä, kun ollaan tänne saakka tultu! Nytpäs puretaankin katto."
Halvaantunut: "Olishan se hienoa, mutta voiko sitä, kun siitä on niin paljon vaivaa...ja mitä ihmisetkin sanovat?!
Yksi kantajista virnistää: "Hei, Viikuna, voisitko olla vähän aikaa hiljaa."
(Halvaantunut naurahtaa)
Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.
5. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
6. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen:
7. "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"
8. Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?
9. Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?
10. Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle -
11. "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
12. Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark. 2:4-12)
Parantunut olisi vielä voinut sanoa Jeesukselle: "Kiitos, kun paransit minut, ja sait nuo kaverit uskomaan. Tulemme kohta korjaamaan tuon katon ja siivoamaan."
Minä toivoisin, että seurakunnassa vammaiset olisivat toimijoita, eivätkä passiivisia toiminnan kohteita.
1 kommentti:
Hieno lisätulkinta tuohon päivän evankeliumiin!!!! Täällä Itävallassa sanotaan, jos joku on tehnyt jotain erinomaista, että se on 1A (ei siis A1, joka on paikallinen telekaapeliyhtiö ;) ). Sä teit 1A:n.
Tuo halvaantuneen kavereiden sitkeys olisi mielestäni myös otettava esille, sillä kuka nykypäivänä välittää auttaa ystäväänsä noinkin upealla tavalla. Usein vierellämme kulkee vain monta rukoilijaa ja vieressä voivottelijaa, mutta missä ovat nykypäivän topakat ja rivakat tekijämiehet, jotka noinkin paljon vaivaa nähden jaksavat auttaa lähimmäisiään ja kavereitaan? Toki on heitäkin, mutta esim. muutama vuosi sitten eräs kaverini yritti saada talkooväkeä autotallin rakentamiseen naapurustosta, mutta heistä ei kukaan "kerinnyt" tulemaan apuun ja minun piti pyöräillä tai mennä bussilla semmoset 15km kaverin luokse.
Haastaisin ihmiset miettimään sitä, että mitä ympärillämme oleva yhteiskunta meistä on tehnyt... Näyttäisi siltä, että kaikki eivät enää välitä lähimmäisistään tai edes "kavereista" niinkään paljoa, että todella ottaisivat paarit kantaakseen ja kantaisivat tuollaistakin "viikunaa" kilometrikaupalla, jotta jotain tapahtuisi. Ainakin osa luovuttaa heti kättelyssä ja osa luovuttaa matkan varrella - tietysti osa on aina niitä, jotka tekevät kaikkensa kavereidensa puolesta, mutta nyky-yhteiskunnan työtaakka, kiire, stressi, burn outit, psyykelääkkeiden lisääntynyt käyttö niin nuorten kuin "työikäistenkin" puolella näyttävät sen, että jotain on todella pahasti pielessä. Olisitko sinä valmis auttamaan vaikkapa hädässä olevaa kaveriasi jossain toisella puolella Suomea vai olisiko sekin "apu" helppo lyhytnäköisesti perua tekstiviestil, et sory, tuli este..?? ;)
Ja sitten Tiinan viimeinen kommentti siitä, että hän haluaisi nähdä "vammaiset" (itse en käyttäisi tätä sanaa enää ollenkaan, koska me ns. "normaalitkaan" olemme välillä kaukana "normaaliudesta") aktiiveina seurakunnissa eikä vain "kohteina" on erinomainen. Laajentaisin sen koskemaan koko yhteiskuntaa, koska omalla tavallaan yhteiskuntamme silti leimaa vammaiset vammaisiksi, joilla muka ei olisi mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin tekoihin. Ajatellaanpa vaikka Stephen Hawkingia (rullatuoliin joutunutta)... tai monta muuta ns. "vammaista", jotka ovat pystyneet kehittämään yhteiskuntaamme mitä monipuolisimmilla tavoilla. Jokainen ihminen on arvokas ja meidän "normaalien" pitäisi tajuta ymmärtää ottaa heidät aidosti, rakastavasti ja välittävästi mukaan toimintaan.
Lähetä kommentti