Blogipalkinto

Orifamen Senja myönsi minulle oheisen blogipalkinnon seuraavien sääntöjen perusteella:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen,
mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdyn
panostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.

2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja
sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi
sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.

4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.

5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan.


Minä päätän palkita seuraavat blogit:

Karuema Päevaraamat
http://karuema.wordpress.com/

Satumaa
http://satumaani.blogspot.com/

Esteettömyysyhdistyksen blogi
http://esteettomyys.blogspot.com/

Aina Valppaana Pikkuvirralla (joka sai palkinnon myös Senjalta, mutta on vaan niin hyvä)
http://ainavalpas.vuodatus.net/

sekä Keskisuomalaisessa oleva Aino Suholan blogi Lievestuore - Jyväskylä
http://www.ksml.fi/mielipide/blogit/?blogName=Lievestuore---Jyv%C3%A4skyl%C3%A4&id=12745

Pahoittelen linkitysten epäonnistumista, mutta linkkien Copy-Paste -menetelmä toimii.

Kyllä se tästä

Olen taas aloittanut gradun työstämisen. Tänään kirjoitin puhtaaksi Kunnonpaikkaa koskevan kuntoutuspäiväkirjan toissa kesältä. Täytyy sanoa, että se, siis kuntoutuspäiväkirjan tallentaminen, oli jokseenkin ahdistava homma. Kun vielä vertaan kokemuksiani viime kesän lehtikirjoitteluun Kunnonpaikassa kuntoutettavien veteraanien ruokailusta ja siitä aiheutuneesta skandaalista, niin ahdistus oli melkein musertava.

Tulee olemaan mielenkiintoista soveltaa graduuni narratiivista tutkimusotetta. Henkilökohtaisten kokemusten soveltaminen vain on minun kohdallani väistämätöntä, koska tutkimusaiheeni on minulle melkein liian läheinen. Kyllä se tästä taas lähtee sujumaan. Opiskelu on taas ihan kivaa.

Gradutyöskentelyn lisäksi sain tänään vaalilautakuntamatkojen taksikuitit ja verokortin lähtemään eteenpäin. Tuntuu uudessa Jyväskylässä kaikki olevan, jos mahdollista, vielä byrokraattisempaa ja hankalampaa kuin tässä vanhassa maalaiskunnassa. No, ehkäpä, ja kyllä varmasti, elämä jatkuu kaupunkilaisenakin.

Oma blogi kullan kallis

Onpa ihanaa olla kotona taas ja norsuna omassa rullatuolissa. Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut tätä blogia ihan ikävä. Siitä on niin kauan, kun tänne viimeksi mitään kirjoitin.

Näin vaalien jälkeen on vähän höntti olo, kun ei oikein tiedä mistä sen normaalielämänsä oikein aloittaisi. Kai sitä pitäisi tehdä joku To do -lista. No, gradu nyt ainakin on otettava uudestaan työstettäväksi. En ole aikoihin käynyt seminaareissakaan. Ensiksi kuitenkin pitää siivota työpöytä. Taidan siis päättää tämän kirjoituksen ja käydä noiden paperikasojen kimppuun. Se on tehtävä, vaikka siihen kuluisi taas koko ilta.

KYLLÄ TAVALLINEN NORMAALIELÄMÄ ON IHANAA!

Rullatuoli ja norsu jäävät vaalilomalle

Tämä blogi jää nyt vaalitauolle. Oheisesta linkistä pääset (kohta) uuteen vaaliblogiini. Muistathan käydä äänestämässä 26.10. Saat oikeuden valittaa.

Suomella supersunnuntai

Pekingin paralympialaisissa sataa taas mitaleja, kun Leo-Pekka Tähti otti pronssia 200 metrin kelauksessa sekä Ollanketo ja Törmänen sijoittuvat hopeasijalle näkövammaisten tandem-pyöräilyn maantieajossa. Siinä ei meluttu tai syljeskelty, kun piti mennä lujaa. Onnea kaikille mitalisteille.

Urheilu ja liikunta ja niihin kuuluva tekemisen ilo ovat tärkeitä myös tavalliselle ihmiselle iästä tai toimintakyvystä riippumatta. Kun kaksi lääkäriä kielsivät minulta kuulantyönnön, menetin todella paljon ja minulla on ikävä jopa treenin jälkeistä maitohappoa lihaksissani. Nytkin lihakseni ovat kipeät, mutta väärästä syystä eli huonokuntoisuuttaan.

Tänään radion uutisissa puhuttiin siitä, kuinka Tampereella ikääntyneitä kannustetaan käyttämään kuntosaleja. Kuntosalien omatoiminen käyttö on maksutonta, mutta ohjauksesta peritään pieni maksu. Tämä on mielestäni oikeansuuntaista ajattelua, ja saman soisi olevan totta myös Jyväskylässä. Ajatuksen toteutuminen kuitenkin edellyttää sitä, että kuntosaleille pääsy on esteetöntä ja laitteita on helppo käyttää myös pyörätuolissa tai sähköpyörätuolissa istuen. Olisihan se hienoa, jos liikuntatilat yleensäkin olisivat esteettömiä ja vammaiset ja "terveet" mahtuisivat samoihin tiloihin. Vammaisuushan ei tartu eikä saastuta liikuntatiloja.

-------------------------------------------------------------------------------------

Otan nyt oman yli vaalien kestävän loman gradustani, jos vaikka vaalitaistelu antaisi siihenkin uusia näkökulmia.

Suomi on keihäänheiton maa

Maailma on pyörähtänyt takaisin oikealle kiertoradalleen, kun Markku Niinimäki heitti keihäänsä jälleen uuteen maailmanennätykseen 29,33 metriä (pisteitä 1112) sarjassa F54. Onnea aivan hirmuisen rutosti!

Mutta ei Suomen urheilumedialle mikään muu ole mitään paitsi räk...Räikkönen ja Pitkämäki. (että ne jaksavat jauhaa tuosta Räikkösen jatkosopimuksesta!) Hieno se oli tietysti olympiapronssi, mutta paralympiakullassa on enemmän kirjaimia. Urheilu vaatii työtä ja kieltäymyksiä kaikissa muodoissaan. Yritän muistaa, että formula ykkönenkin on urheilua.

Naaman vinous on peilin vika

Tänään, yliopistolla, koin jotakin sellaista, mihin en ole törmännyt ainakaan 30 vuoteen. Minua tuijotettiin niinkuin lehmä tuijottaa uutta veräjää. Johan siitä jo itsekin hölmistyin. Luulisi, että meitä vammaisia liikkuu jo sen verran ihmisten ilmoilla että emme ole ihan uusia kummia, vaikka minähän olen ihan asia erikseen.

Näin vaalien alla sitä on suorastaan suosittu. Minua pyydettiin toisenkin puolueen ehdokkaaksi, mutta minulle riittää ruiskukka, enkä syleile maapalloa. Minun siis täytyi tuottaa vihreille pettymys jo toisen kerran tällä viikolla.

Ikävämpi oli huomata, että minä, ainakin valokuvissa, olen ruma. Onneksi se ei sentään miestäni haittaa. Tuo oman rumuuden havainnointi tapahtui facebookin yhteydessä.

Nyt olen siis lähes täysillä mukana virtuaalimaailman ihanuuksissa, mutta minähän olenkin tuskin nuoruuttani ohittanut. Toivon sinun, rakas lukijani, huomaavan tuon itseironian.