Rullatuoli ja norsu jäävät vaalilomalle

Tämä blogi jää nyt vaalitauolle. Oheisesta linkistä pääset (kohta) uuteen vaaliblogiini. Muistathan käydä äänestämässä 26.10. Saat oikeuden valittaa.

Suomella supersunnuntai

Pekingin paralympialaisissa sataa taas mitaleja, kun Leo-Pekka Tähti otti pronssia 200 metrin kelauksessa sekä Ollanketo ja Törmänen sijoittuvat hopeasijalle näkövammaisten tandem-pyöräilyn maantieajossa. Siinä ei meluttu tai syljeskelty, kun piti mennä lujaa. Onnea kaikille mitalisteille.

Urheilu ja liikunta ja niihin kuuluva tekemisen ilo ovat tärkeitä myös tavalliselle ihmiselle iästä tai toimintakyvystä riippumatta. Kun kaksi lääkäriä kielsivät minulta kuulantyönnön, menetin todella paljon ja minulla on ikävä jopa treenin jälkeistä maitohappoa lihaksissani. Nytkin lihakseni ovat kipeät, mutta väärästä syystä eli huonokuntoisuuttaan.

Tänään radion uutisissa puhuttiin siitä, kuinka Tampereella ikääntyneitä kannustetaan käyttämään kuntosaleja. Kuntosalien omatoiminen käyttö on maksutonta, mutta ohjauksesta peritään pieni maksu. Tämä on mielestäni oikeansuuntaista ajattelua, ja saman soisi olevan totta myös Jyväskylässä. Ajatuksen toteutuminen kuitenkin edellyttää sitä, että kuntosaleille pääsy on esteetöntä ja laitteita on helppo käyttää myös pyörätuolissa tai sähköpyörätuolissa istuen. Olisihan se hienoa, jos liikuntatilat yleensäkin olisivat esteettömiä ja vammaiset ja "terveet" mahtuisivat samoihin tiloihin. Vammaisuushan ei tartu eikä saastuta liikuntatiloja.

-------------------------------------------------------------------------------------

Otan nyt oman yli vaalien kestävän loman gradustani, jos vaikka vaalitaistelu antaisi siihenkin uusia näkökulmia.

Suomi on keihäänheiton maa

Maailma on pyörähtänyt takaisin oikealle kiertoradalleen, kun Markku Niinimäki heitti keihäänsä jälleen uuteen maailmanennätykseen 29,33 metriä (pisteitä 1112) sarjassa F54. Onnea aivan hirmuisen rutosti!

Mutta ei Suomen urheilumedialle mikään muu ole mitään paitsi räk...Räikkönen ja Pitkämäki. (että ne jaksavat jauhaa tuosta Räikkösen jatkosopimuksesta!) Hieno se oli tietysti olympiapronssi, mutta paralympiakullassa on enemmän kirjaimia. Urheilu vaatii työtä ja kieltäymyksiä kaikissa muodoissaan. Yritän muistaa, että formula ykkönenkin on urheilua.

Naaman vinous on peilin vika

Tänään, yliopistolla, koin jotakin sellaista, mihin en ole törmännyt ainakaan 30 vuoteen. Minua tuijotettiin niinkuin lehmä tuijottaa uutta veräjää. Johan siitä jo itsekin hölmistyin. Luulisi, että meitä vammaisia liikkuu jo sen verran ihmisten ilmoilla että emme ole ihan uusia kummia, vaikka minähän olen ihan asia erikseen.

Näin vaalien alla sitä on suorastaan suosittu. Minua pyydettiin toisenkin puolueen ehdokkaaksi, mutta minulle riittää ruiskukka, enkä syleile maapalloa. Minun siis täytyi tuottaa vihreille pettymys jo toisen kerran tällä viikolla.

Ikävämpi oli huomata, että minä, ainakin valokuvissa, olen ruma. Onneksi se ei sentään miestäni haittaa. Tuo oman rumuuden havainnointi tapahtui facebookin yhteydessä.

Nyt olen siis lähes täysillä mukana virtuaalimaailman ihanuuksissa, mutta minähän olenkin tuskin nuoruuttani ohittanut. Toivon sinun, rakas lukijani, huomaavan tuon itseironian.

Missä on tahto, siellä on tie

Näinpä äsken, uusintana, jotakin tosi kaunista, kun katsoin koosteen Pekingin paralympialaisten avajaisista. Taas tuli todistettua, ettei mikään ole oikeasti mahdotonta. Kiinan joukkueen mukana kulki opaskoira.

Kun paralympiasoihtu tuotiin areenalle ja tuli siirtyi soihdusta soihtuun viestin viejältä toiselle, itkin liikutuksesta vuolaasti. Kukaan, joka kuljettaa olympiatulta tai paralympiatulta, ei kyllä ole mikään potilas, vaikka selostaja niin lipsauttikin. Soihdun matkalla toiseksi viimeinen soihdunkantaja kuljetti tulta yhdessä opaskoiransa kanssa ja paralympiatulen sytyttäjä kiskoi pyörätuolissa istuen itsensä käsivoimillaan ylös ja sytytti paralympiatulen tulimaljaan. Vammaisuus on todellakin pelkkä muodollisuus, kuten minun akateeminen äitini Kaja aina minulle sanoo.

Paralympialaisten avajaisissa Suomen joukkueella oli hieno yhteys olympialaisiin, kun molempien joukkueiden lipunkantajana oli kivääriampuja: olympialaisissa Juha Hirvi ja paralympialaisissa Minna Leinonen. Saa nähdä toteutuuko paralympialaisten päättäjäisissä sama yhteys keihäänheittäjien välillä.

Toivottavasti Suomen mitallitili aukeaa tänään pronssilla judossa. Se on nyt nähty. Jani Kallunki sai pronssimitallin. Onnea!

Sähköpyörätuolissa on ammuttu paralympiakultaa Ateenassa ja minä toivon, että Jyväskylä saa järjestettäväkseen jälleen mitallikahvit, kun saamme tiistaina katsoa Minnan suorituksen Pekingistä laukaus kerrallaan.

Nähtyäni paralympialaisten avajaiset en ainakaan kokonaisena niele väitettä, että minä olen liian vaikeavammainen kaikille tarkoitettuihin liikuntaryhmiin, enkä niele tuon väitteen esittäjääkään. Tottakai sähköpyörätuoliin pukeutuneena näytän mahdottoman vammaiselta, mutta haluan ainakin kokeilla esimerkiksi tarkkuusuunnistusta tai vaikka miekkailua. Jos eivät Sinuhe Wallinheimo ja Johanna Manninen muista vaalityössään vammaisurheilua, niin tarttee sekin sitten tehdä itte ja puhua asiasta.

Jouduin syömään sanani ja perumaan puheeni

Pia Nyman soitti aamupäivällä ja sai minut sittenkin suostuteltua kokoomuksen ehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin. Pia ansaitsee ison kimpun virtuaalisia ruiskaunokkeja. Tämä on siis vaalikirjoitus!

Minä, Tiina-Liisa ja kunnallisvaaliehdokas, lupaan parhaan kykyni mukaan edistää vammaisten ja vanhusten elämää kotikunnassani.

* Tahdon tiedotuksen kuntalaisia koskevista asioista saavutettavammaksi, avoimemmaksi ja ajankohtaisemmaksi.
* Tahdon, että kaikki seniorit, lapsiperheet ja vammaiset saavat tarvitessaan tarvitsemaansa apua. Olen peruspalveluministeri Paula Risikon kanssa samaa mieltä siitä, ettei henkilökohtaista apua tule sitoa vammaisen henkilön mahdollisuuteen toimia työnantajana. Minusta myös vammaisella henkilöllä pitää olla mahdollisuus yksinoloon. Jos vammainen henkilö ei syystä tai toisesta itse pysty suoriutumaan esimerkiksi työnantajalle kuuluvasta paperisodasta, jäävät nämä paperityöt hänen henkilökohtaisen avustajansa tehtäväksi. Jolloin ne vievät aikaa varsinaiselta avustamiselta tai avustaja tekee paperityöt omalla ajallaan.
* Tahdon esteettömän Jyväskylän
* Tahdon kunnan tekevän yhteistyötä yritysten kanssa esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelujen tuottamisessa.
* Tahdon kehittää kunnan erityisliikuntamahdollisuuksia sekä vammaisten liikuntaharrastusmahdollisuuksien että paralympia- tai muun erityishuippu-urheilun tarpeisiin. Yhteistyö yritysten kanssa koskisi myös erityisliikuntaa.
* Tahdon, että rakennusten ilmanlaatua parannetaan.



Olisinko minä sinun ehdokkaasi? Ketä Sinä Vaalit 26.10.2008?

Mitä nälkäinen suutari sanoi?

"Nyt se alkaa", sanoi suutari nälkää. Tänään alkoi tämän lukuvuoden opiskelu Tourulassa syyslukukauden aloittavalla YVI-info -luennolla. Olipa kiva nähdä tuttuja, vaikka luennolla tuntuikin että etenen aina peppu edellä puuhun. Gradua ei kuulemma kannata aloittaa syventävien opintojen ensimmäisenä vuonna eikä työharjoittelua kannata tehdä ennen kuin on opiskellut syventäviä vähintään puoli vuotta. Kolmatta asiaa, mitä ei kannata tehdä syventävien alkuvaiheessa, en enää muista. Takapuolikiitäminen ei kuitenkaan ole kuulemma vakavaa. Sitäpaitsi minulle se on ihan normaalia. Nyt, kun lukuvuosi on avattu, gradukirjojen lukeminenkin tuntuu taas ihan oikealta opiskelulta. Ensimmäisessä koulupäivässä on aina oma hohtonsa.