Joulu tuli ja meni. Joululahjakirjaksi saatu Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä, jossa hiukan sivuttiin myös vammaisurheilua, mikä taas ilahdutti aivan ylimääräisesti, on luettu. Lehtolainen nyt oli taas takuuhyvä. Samoin joululahja DVD - Asterix olympialaisissa - on hekotellen katsottu.
Joululahjakirjoihin suorastaan pakollisesti liittyvä suklaakonvehtien ahmiminen onkin sitten tuhonnut kuntoutusjaksolla saavutetun painonpudotuksen. Tosin voi olla, että Pääskynpesässä on aivan harvinaisen hyvin painonpudotusilluusioita hellivä vaaka. Oi te rakkaat ilomantsilaiset lukijani! Älkää ikinä kalibroiko sitä vaakaa. Please! Kun on niin kiva edes joskus kuvitella olevansa hoikka. niinku ronsu tai valaskala(vale)pukki.
Kohta taas arki kuitenkin painaa. Siteerataanpas tähän nyt Eino Leinoa:
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks.
Ne polttaa, ne hehkuu ne halaa.
Jokailta mä mietin, kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus.
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.
Ensi viikolla on taas hammaslääkäri. Voimaantuleva uusi kunta huolestuttaa. Nimittäin en ole vielä saanut päätöstä kaikista anomistani vammaispalveluista eivätkä ensi vuoden vuokranmaksulaput ole vielä tulleet.
Ne tulevat niinkuin kotihin.
Ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli.
Suli hymyks. kun tänään suurempi tuli.
Koska tulee se suurin, se suuri?
Taidan ensi viikolla tilata sentään kampaamoajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti