Tänään ajoin graduseminaarista sähkärillä kotiin, kun oli niin kaunis ilma. Ei sitä invataksista näe leskenlehtiä, mutta nyt ne olivat ihan nokan alla. Leskenlehdet, vaikka eivät olekaan lempikukkiani, tekevät minut tähän aikaan vuodesta iloiseksi.
Tänään sain myös hyvän muistutuksen siitä, miten tärkeä apuväline pyörätuoli on. Kaksi manuaalipyörätuolia on hyvä, jos ja kun pyörätuoli jostakin syystä hajoaa. Minun "manustani" sisäkumi hajosi venttiilin vierestä, kun sen renkaita pumpattiin. Onneksi on siis vanhempi pyörätuoli varastossa. Tosin vartaloni ei ole tottunut tässä istumiseen ja minulla on sellainen olo, että kohta lennän turvalleni. Saa nähdä, onko minulla huomenna selkä kipeänä. Nyt on parempi olla aivastamatta tai ainakin pitää muistaa nuolaista ennenkuin tipahdan. Vai miten päin se vanha suomalainen sananlasku kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti