Jenni-Juulian blogiteksti http://rampyla.vuodatus.net/ aiheesta, saako kuntoutus olla ylellistä, antoi aiheen työstää tänään gradua täällä blogissa. Tämän päivän gradupuolituntisen tuotos on siis täällä kaikkien asiasta kiinnostuneiden luettavissa ja kommentoitavissa
Yksinkertaisen stakeholderteorian perusteella siis kuntoutuskeskus tarvitsee kuntoutujia ollakseen kuntoutuskeskus. Kuntoutujat eivät kuitenkaan ole mitään paikalle tuotavaa materiaalia tai tuotannontekijöitä siinä mielessä, että Kela tai Valtiokonttori heitä kuntoutuskeskuksille osoittaisi ikäänkuin annostelemalla kuntoutuskeskuksille kullekin määräosansa. Ei! Vaan kuntoutusasiakkaat ovat ihmisiä ja kuntoutuskeskukset ovat heistä riippuvaisia. Yksilölliset laitoskuntoutusjaksot loppuisivat, jos vammaiset eivät menisi kuntoutuskeskuksiin kuntoutusjaksoille. Miksi tämä on kuntoutuskeskuksissa niin uskomattoman vaikeata ymmärtää? Koska yksilölliset laitoskuntoutusjaksot ovat kuntoutuskeskuksille se kaikkein tuottoisin toimintamuoto ja siten toiminnan kannalta välttämättömyys, luulisi kuntoutuskeskusten pitävän kuntoutusasiakkaita kuin kukkia kämmenillä. Onko kuntoutuskeskuksen kannalta itse kuntoutuksensa tai kylpylähoitonsa maksava vammainen jotenkin parempi tai vähemmän huono asiakas kuin se Kelan kustantamassa kuntoutuksessa oleva kuntoutuspalvelujen kuluttaja. Mielestäni ei pitäisi, koska kaikkia kuluttajayleisöön kuuluvia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja koska kuntoutuksesta saatava raha on molemmissa tapauksissa ihan samoja euroja.
Kaja vertasi kuntoutusasiakkaita lapsiin, jotka tulevat kylpylöihin vanhempiensa maksamina. Lapsille on järjestetty leikkihuoneita, pallomeri, vesiliukumäki ja voi olla jossakin vielä hoitajakin. Heitä halutaan palvella, koska he ovat asiakkaita ja he vaikuttavat vanhempiensa maksamishalukkuuteen, jos lapset ilmaisevat vanhemmilleen etteivät viihtyneet, eivät vanhemmat enää tule kyseiseen kylpylään.
Näin pitäisi olla kuntoutuksessakin. Miksi me emme sitten valita sopimattomasta kuntoutuksesta, vaan nielemme sen yhtä kiltisti kuin kalanmaksaöljyn? Meidän pitäisi uskaltaa kertoa rehellisesti kuntoutuskokemuksemme sekä kuntoutuskeskukseen että kuntoutuksen maksajalle ja, jos tulemme huonosti kohdelluiksi, valittaakin siitä. Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen vaikeavammaiselle on Kelalle asetettu lakisääteinen velvollisuus. Minun järkeni ja oikeustajuni perusteella kuntoutuksen epäämisen perusteena ei saisi siis olla tyytymättömyys saatuun asiakaspalveluun. Kuntoutus ei ole vammaisuudesta johtuva rikosseuraamus eikä kuntoutuskeskus saa olla mikään rangaistuslaitos.
Olisi antoisaa kuulla muidenkin ajatuksia näistä kuntoutusasioista.
Meni muuten enemmän kuin puoli tuntia, mutta minä olenkin hidas kirjoittamaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti