torstai 20. marraskuuta 2008

Kun tulee keppiä ja porkkanaa, on se toisaalta HUH toisaalta hyvä.

Tänään oli jälleen yksi hyvä graduseminaari ainakin minulle, kun sain Kajalta tunnin ajan erittäin tehokasta yksilöohjausta. Toivottavasti graduseminaarista oli hyötyä myös Kajalle. Meidän lisäksemme muita ei ollut tänään paikalla. Olenkohan minä sitten sellainen, joka pakenee gradun kirjoittamista graduseminaariin toisten kirjottaessa omia gradujaan tehokkaasti kotona. Minun graduni esitarkastuksen esitarkastus on kesäkuussa 2009. Silloin pitää ensimmäisen version olla Kajan luettavana. Kiire, tuo kielteinen sana, on taas vaarassa tulla.

Olen kai ottanut vaikutteita adoptoimastani Alberto-aasista, kun en liiku muuten kuin kepillä tai porkkanalla. Minä olen ehdottomasti produktiivisen viimetingan ihminen. Jos minulla on aikaa tuhottomasti, en saa aikaiseksi yhtään mitään. Minä tarvitsen hösseliä.

Ihanaa, kun on lunta maassa. Se on ihanaa, vaikka en voikaan enää moneen kuukauteen ajaa sähkärillä. Lumisen maiseman estetiikka korvaa joskus talvesta aiheutuvan esteisyyden, sanovat sitten vammaisuusaktivistit mitä tahansa. Nii-ih!

Ostin syksyn piristykseksi tämän taulun. Muuten hyvä, mutta kun siihen menivät kaikki hammaslääkärirahat.

Ei kommentteja: