Gradun kirjoittaminen suomeksi on helpompaa kuin englanniksi kirjoittaminen. Vaikeus on siinä, että suomeksi kirjoitettaessa myös termit pitäisi suomentaa. Tänään eteeni tuli termi autoethnography, jolle olen yrittänyt löytää suomenkielistä yhdenmukaista vastinetta. Löysin kaksi suomennosta 'kokemuskirjoittaminen' ja 'narratiivinen etnografia', mutta nämä olivat vain yksittäisiä esimerkkejä, eivätkä ne siten taida olla riittävän hyviä. Ehkä tulen käyttämään ilmaisua autoetnografia.
Miksi juuri tämän termin suomentaminen on sitten niin tärkeätä? Minä käytän gradussani yhtenä materiaaleja omia kuntoutuspäiväkirjojani, mutta huomasin lukiessani Ellisin ja Bochnerin artikkelia, että voisin kirjoittaa koko graduni käyttäen minämuotoista kerrontaa, koska kuitenkin olen suorastaan limittyneenä, ellen peräti jumittuneena, aiheeseeni. Autoethnography on metodi, jossa tutkija lähtee liikkeelle omasta kokemuksestaan ja omasta taustastaan. Minun aiheeni siis vaatii juuri tätä lähestymistapaa. En voisi, kaltoin kohdeltuna kuluttajayleisön jäsenenä ilman kuluttajan oikeuksia, olla "neutraalisti" näkymättömissä, vaikka haluaisinkin. Eri asia sitten on, otetaanko kuntoutuskeskuksissa työni vastaan vain yhden vammaisen tuotannontekijän marinana, vai otetaanko se vastaan oikeasti. No, työ ja ohjaaja neuvovat luultavasti ajallaan tässäkin.
Tästähän taisi tulla nyt aika valmista pohdintaa. En vielä tiedä sisällytänkö graduun myös työprosesseja käsitteleviä blogitekstejäni. Toisaalta gradu ehkä oli tämän blogini alkuperäinen tarkoitus. Nyt tämä on virtuaalinen muistikirja, jonka nyt toivon ainakin Kajan ja Aleksin lukevan, kun täällä kerrankin on oikeaa asiaa.
4 kommenttia:
Autoetnografia (autoethnography) nimitystä näköjään käytetään jonkin verran.
Vilaisin mielenkiinnosta jyu:ssa tehtyjä opinnäytetöitä ja sieltä löytyy kyllä sillä hakusanalla opinnäytteitä:
https://jyx.jyu.fi/dspace/search?query="autoetnografia"
Asiasta enempää ymmärtämättä en uskalla sanoa, onko noissa kuinka paljon sisältöä... ;)
Terkkuja ja voimia tutkimiseen; samaa hommaa teen juuri tällä hetkellä Agorassa seuraavan 3kk aikana...
Hei, vastavierailulla, nääs.
Muun muassa tämänkaltaisia pohdintoja varten pistin oman blogini pystyyn. En halunnut kiusata muita kuin vapaaehtoisia päättymättömillä yvi-jorinoillani. Toisaalta toivoin keskustelukumppaneja pohdinnoilleni. Olin erittäin ilahtunut, että löysit aksucomiin saman tien jo ensimmäisellä postauksella.
Valitettavasti vain en osaa ottaa osaa tähän aiheeseen. Etnografinen tutkimus ei varsinaisesti ole leipälajini. Mutta ehkä jatkossa; klikkasin itseni lukijaksesi. :D
Mutta juuri sinulle voisi olla hyötyä tuosta autoetnografisesta kirjoitustavasta. Olethan jo nyt kirjoittanut minämuodossa. En tosin minäkään tiedä, miten voi kirjoittaa minämuodossa ulkopuolisena tutkijana. Itse olen aivan rakastunut tuohon Ellisin ja Bochnerin artikkeliin. :D
Tämä maalainen ei ymmärrä tuosta terminologiasta yhtään mitään, mutta tulipa vaan sanomaan, että Sinulle on myönnetty Aina Valppaiden Ruusu :)
Tahdomme myös kiittää suuresti lahjaksi saamastamme vuohesta. Sinulla on taito tehdä hyvää!
Kiva myös, että olet palannut vaalilomalta. Jotenkin tämä blogimaailma on minua kuitenkin huijannut, sillä tähän aamuun asti blogisi näytti minulle vain sen "vaaliloma"-kirjoituksen ja ihmettelin, minne olet kadonnut. Kun yritin kirjoittaa vastausta siihen viestiin, selain meni jumiin ja kun sitten tulin takaisin suljettuani ensin kaikki - löysinkin paljon uutta.
Mutta siis ruusuja Sinulle, ystäväni ja terveisiä kaikille meiltä kaikilta!
Lähetä kommentti