Ajan viemää äitienpäivänä ja helluntaina

Tänään on äitienpäivä, joka minulle on yksi haudalla käymisen päivä. Tänään vien siis äidin ja isän haudalle äidin lempikukkia - keltaisia ruusuja.

Tänään on myös helluntai. Vanhempani menivät naimisiin helluntaina 1956. Silloin helluntai oli 20.5. Tänä vuonnahan juhlat ovat kalenterissa todella aikaisin ja yhdessä (pääsiäinen, vappu + helatorstai, äitiepäivä + helluntai), kuin olisi kiire viettää kaikki juhlat ajoissa ja tehokkaasti. Tänä vuonna vuoden arkipuoli on todella pitkä.

Viime yönä oivalsin, että graduni otsikko on
Kuntoutuskeskusten verkkosivuanalyysi supportiivisen viestinnän, konsumerismin ja stakeholder-ajattelun kannalta tarkasteltuna.
Aivoni näyttävät työstävän gradua omia aikojaan, vaikka en aktiivisesti olekaan laittanut tikkua ristiin gradun eteen.

Kuulolla

Noin viisi vuotta sitten minulla alkoi kuulo huonontua ja minulla todettiin etenevä perinnöllinen huonokuuloisuus. Tänään kysyin lääkäriltäni helmikuussa otetun uusimman kuulokäyräni tuloksia. Varmistui se, mitä olin jo vähän aavistellutkin. Kun kuulokäyrä oli puheen taajuusalueella notkahtanut lisää, kuuloni on huonontunut ja kuulovajaus on puheen alueella 30 db. En kuitenkaan vielä tarvitse/saa kuulolaitetta.

Minä kuulen tällä hetkellä vielä hyvin, vain taustahäly ja ihmisten epäselvä puhe rasittavat. Luennoilla on rasittavaa, jos opiskelijat hälisevät omiaan tai luennoitsija vaeltelee koko ajan ympäri luentosalia niin, että tekisi mieli liimata luennoitsija kengistään kiinni luentosalin lattiaan. Ei kuitenkaan onneksi Tourulassa (tai sitten olen kouluttanut yhteisöviestinnän opettajat niin hyvin). Isoihin ihmisjoukkoihin en muutenkaan mielelläni mene, kun en viitsi koko ajan kysellä ja ymmärtämättömyys näyttää tyhmältä.

Kyllä kai minä olen kuulovammainen. Vai olenko minä kuulovammainen vasta "moottorikorvana", kun minulla on kuulolaite? Sitäkin olen miettinyt, miten ihmiset suhtautuvat minuun, sitten kun en enää kuule. Pelkäänpä, että pyörätuolia käyttävän ja huonosti kuulevan on vaikea todistaa olevansa ihmisenä täysjärkinen saati sitten älykäs. Se on joskus kuulevanakin hyvin haastavaa. Entä sitten, kun tarvitsen kuulovammani vuoksi kuntoutusta? No, ehkä on viisaampaa olla ajattelematta vielä, kun kuitenkin kuulolaitteen käyttöönottopakkoonkin menee vielä useampi vuosi.

Innostuskaupassa myydään ei oota

Minua on laiskottanut armottomasti viime päivinä. Varsinkaan gradu ei ole edistynyt parin viikon aikana yhtään. Innostus on kai sitten hyvin rajallinen tai ainakin hitaasti uusiutuva luonnonvara, joka minulla on nyt tilapäisesti ehtynyt.

Toisaalta nyt olen lukenut joululahjaksi saamaani Leena Lehtolaisen kirjaa 'Luonas en ollutkaan'. Se on tietysti hyvä kirja, koska Leena Lehtolainen on ehdoton suosikkikirjailijani, joka hallitsee myös päiväkirjaromaanin vaikean tyylilajin.

Onneksi voin taas nauttia kaunokirjallisuuden lukemisesta ilman jatkuvan tektianalyysin painolastia. Nyt kirja voi taas olla hyvä tai huono 'an sich', siksi että pidän tai en pidä siitä. Opiskellessani kirjallisuustiedettä pääaineena menetin lukemisen ilon vuosiksi. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni vaihtaa yhteisöviestintä pääaineekseni, enkä kertaakaan ole ihmetellyt opiskeluani Tourulassa. Joskus jokainen tekee jotakin oikein. :) Kun tuon muistan, niin innostus graduunkin luultavasti tulee ennemmin tai myöhemmin takaisin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Koko viikon ja luultavasti koko kesän ilon aihe on uudet lenkkitossut eli Pankatossut. Ne ovat sellaiset, jotka tottelevat jalkaa, kun minun jalkani eivät yleensä kenkiä tottele. Minä olen siis sekä itsepäinen että itsejalkainen ja samaistun Tuhkimon sisarpuoleen.

Lisäystä

Kirjoitin aikaisemmin peruspalveluministeri Paula Risikon vappupuheesta. Harmi, että hyvä puhe ja tärkeä asia ei ylittänyt uutiskynnystä edes Kokoomuksen omilla nettisivuilla. Toivottavasti se ei ole Kokoomuksen puolelta harkittu ja tarkoitettu unohdus.

Ei se mikään yllätys ole, ettei vammaisuutta pidetä merkittävänä uutisaiheena, mutta kyllä se vaan jaksaa harmittaa. Emme me vammaiset ole syrjäytyneitä. Mediassa me olemme SYRJÄYTETTYJÄ median toimesta. Vaan me emme siihen suostu. Ainakaan minä en suostu ottamaan mahdollisesta syrjäytymisestäni syyllisyyttä kokonaan itselleni.

Jenni-Juulia Wallinheimon blogi http://rampyla.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=05 alkoi taas kutkuttamaan. Meitä pyörätuolia käyttäviä on vain 5 % kaikista vammaisista ja silti vammaiset leimataan pyörätuolilla, koska pyörätuoli näkyy. Pyörätuoli on paras väline osoittamaan vammaista vammaiseksi

Faabeli keväästä ja työllisyydestä

Nyt nostan kissan häntää, kun tänään ajoin sähkärillä jumppaan ja takaisin. Vieläkin olen hyvin tyytyväinen sähkäriini. Vaikka se on jo neljä vuotta vanha, on se vieläkin kuin uusi. Ainoastaan oikea jalkalauta on haljennut ja se pitäisi vaihtaa. On aivan ihana ilma. Pientareet ovat keltaisenaan leskenlehdistä ja "kevätvirsiä viidakko kaikaa". Västäräkkejä vain odottelen, kun ne ovat minulle merkityksellisempiä kuin pääskyset. (Minulla on tässä työhuoneen seinällä taulu, jossa on vanhat kengät ja västäräkki.)

Mediassa on arvioitu poliitikkojen vappupuheita. Parhaan puheen piti peruspalveluministeri Paula Risikko, joka puheessaan käsitteli mm. vammaisten oikeutta työhön. Henkilökohtaisesti olen ollut katkera kirkon Yhteisvastuu-keräyksestä, joka keskittyy kehitysvammaisten työllistämiseen. Kehitysvammaisilla on tietenkin oikeus työpaikkaan ja heille on sopivaa työtä järjestettävä, mutta heille on työllistymismahdollisuuksia ja tukitoimia huomattavasti enemmän kuin akateemisesti koulutetuille liikunta- tai näkövammaisille. Vammaisen yliopisto-opiskelu ilman työllistymismahdollisuutta on yhteiskunnan kannalta liian kallista päivätoimintaa, eikä sitä edes voi anoa VPL:n mukaisena päivätoimintana. Joskus tekisi mieli heittää sillä vesilintua tai kissan häntää.

Toivottavasti Vanhasen II hallitus saa vammaispalveluissa aikaan ratkaisevia parannuksia esimerkiksi henkilökohtaisen avun kehittämisessä niin, että mahdollisuuksien yhdenvertaisuus vammaisten ja "terveiden" välillä oikeasti toteutuisi ja vammaiset saisivat normaalin elämän. Tällä hetkellä näyttää, että hallituksen toiminta on oikeilla jäljillä, mutta jatkosta ei kukaan vielä tiedä mitään.

Vappu ja helatorstai

Nyt on Vappu ja ylioppilaslakki pitäisi kaivaa kaapista, vaikka humanisteille se oikeampi päivä olisi Flooran päivänä 13.5.. En ole käyttänyt ylioppilaslakkia muutamaan vuoteen, kun se on tuntunut jääneen pieneksi ja on muutenkin aika epämukava. On siitä lakista kyllä ollut iloa ja hyötyäkin. Muistan yhden vapun, jolloin olin valkolakki päässä torilla ja eräs juoppo tuli kommentoimaan, että "Ootko sä muka ihminen, vai?" "En, minä olen ylioppilas!" vastasin ja lähdin ajamaan kotiin. Sen jälkeen en ole kaupungille vappuna mennyt.
Tänäkin vuonna vappu menee perinteisesti kotona ja syödessä. Juhliessani en käytä alkoholia, mutta en laske kaloreitakaan ja nyt vappuaattona jo syödyt kalorit ovat nousseet lähes hävettäviin mittasuhteisiin. Munkit ovat niin hyviä!
Huomenna, tai siis tämän julkaisemisessa on jo tänään, on vapun lisäksi Helatorstai. Kesä tulee ihan kohta. Ulkona pitäisi olla - ja enemmän - näin hyvän sään aikana.

Mediakritiikkiä

Tänään Keskisuomalaisessa oli eilen olleen Kansainvälisen opaskoirapäivän tiimoilta näkövammaisten koululla Nopasta tehty juttu. Tai siis oli ja oli. Paperilehdessä ja digilehdessä ja jopa lööpissä oli juttu oikein kuvien kanssa, mutta ei Keskisuomalaisen nettiversiossa. Maakunnan päälehden nettisivuilta puuttuu kokonaan Jyväskylän seudun uutisten osasto. Maakunnan uutiset siellä kyllä ovat. Tilattuani ja luettuani Keskisuomalaisen digilehden vilkaisin Savon-Sanomien vastaavaa verkkolehteä. Eipä sielläkään ole maakuntakeskuksen eli Kuopion seutu -osastoa. Näkyy siis olevan koko konsernia koskettava ongelma. Käsittääkseni lähiuutiset koetaan tärkeimmiksi. Onko tämä keskuspaikkakunnan uutisten puuttuminen Keskisuomalainen konsernin verkkolehdistä käsitettävä yhdenvertaisuudella niin, että maakuntalehdissä ei uskalleta uutisoida keskusten asioista, etteivät syrjäseutujen asukkaat pahoita mieltään? Jos näin on, suomalaiset ovat todella kateellinen kansa. BUU, sanon minä. Toisaalta tuo on kyllä hyvä keino saada ihmiset lehtien tilaajiksi. Miten se vanhan kansan huoltamoyrittäjä Tikkakoskelta niin osuvasti sanoikaan: "Kauppa on jaakaa ja pejustuu petokselle?"

Lukekaa nyt kuitenkin se tämän päivän Keskisuomalainen, jos olette jonkin maksullisen version saavutettavissa.