Noin viisi vuotta sitten minulla alkoi kuulo huonontua ja minulla todettiin etenevä perinnöllinen huonokuuloisuus. Tänään kysyin lääkäriltäni helmikuussa otetun uusimman kuulokäyräni tuloksia. Varmistui se, mitä olin jo vähän aavistellutkin. Kun kuulokäyrä oli puheen taajuusalueella notkahtanut lisää, kuuloni on huonontunut ja kuulovajaus on puheen alueella 30 db. En kuitenkaan vielä tarvitse/saa kuulolaitetta.
Minä kuulen tällä hetkellä vielä hyvin, vain taustahäly ja ihmisten epäselvä puhe rasittavat. Luennoilla on rasittavaa, jos opiskelijat hälisevät omiaan tai luennoitsija vaeltelee koko ajan ympäri luentosalia niin, että tekisi mieli liimata luennoitsija kengistään kiinni luentosalin lattiaan. Ei kuitenkaan onneksi Tourulassa (tai sitten olen kouluttanut yhteisöviestinnän opettajat niin hyvin). Isoihin ihmisjoukkoihin en muutenkaan mielelläni mene, kun en viitsi koko ajan kysellä ja ymmärtämättömyys näyttää tyhmältä.
Kyllä kai minä olen kuulovammainen. Vai olenko minä kuulovammainen vasta "moottorikorvana", kun minulla on kuulolaite? Sitäkin olen miettinyt, miten ihmiset suhtautuvat minuun, sitten kun en enää kuule. Pelkäänpä, että pyörätuolia käyttävän ja huonosti kuulevan on vaikea todistaa olevansa ihmisenä täysjärkinen saati sitten älykäs. Se on joskus kuulevanakin hyvin haastavaa. Entä sitten, kun tarvitsen kuulovammani vuoksi kuntoutusta? No, ehkä on viisaampaa olla ajattelematta vielä, kun kuitenkin kuulolaitteen käyttöönottopakkoonkin menee vielä useampi vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti