Maanantain mieliala

Huomenna on jo huhtikuu. Luonnon ja elämän kiertokulku äärimmäisyydestä toiseen näkyy siinäkin, että ennen vuoden kauneinta aikaa, kun koivut puhkeavat hiirenkorville, on elämme taas luonnon ruminta aikaa. Lumen sulaessa paljastuu mustaa kuraa ja roskia. Valo on kuitenkin kiva juttu. Ei masennuta, ei.

Tällä viikolla pitää kirjoittaa gradusta ensimmäinen esitelmä. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että nyt kirjoitan graduesitelmää Mitenköhän voi ottaa itseään niskasta kiinni, jos on sormi suussa? Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan siitä, miten sen kirjoittaisin. Toivottavasti se työhön tarvittava järki tulee jostakin.

Olisiko sen jälkeen palkitsemisen aika? Kasvohoidossa ainakin pitäisi käydä. Onko siis esitelmän kirjoittaminen sitä kuraa ja roskia?

Kissat esittäytyvät VRÄÄÄÄYH!*

Kun eilen liitin tänne uusia kuvia, niin nyt lienee paikallaan esitellä perheemme kaksi kissaa. Hyvät ystävät, ocicatit Ossi eli Tailer´s Silverstar jr ja Ilo, joka on täydelliseltä nimeltään Hiutaleen Ilo Ikuinen.

Ossi on 4 vuotta 4 kuukautta vanha suklaahopeatäplikäs, hiukan ylipainoinen peräkammarin poika, joka silti pentuaikoinaan ehti "ansaita" lempinimihokeman Ossikossiosamatossavainen. Pentuna ja perheen ainoana kissana se viihdytti itseään pahanteoilla mm. vetämällä kirjahyllystä kirjoja lattialle tai muotoilemalla apuvälineitäni uuteen designiin. Sähkäri ja suihkutuoli olivat sen mielestä vähän tylsiä. Nykyisin Ossi on filosofinen fundeeraaja, joka ei juuri ääntele paitsi asiasta eli nälästä, ja silloin Ossi kuulostaa ihan kissalta. Noppa-koiraa Ossi käy välillä salaa puskemassa. Se nolostuisi, jos sille lällättäisi "Ossi tykkää Nopasta lällällää!" Noppa on siis sen salarakas.

Ruskeatäplikäs Ilo täyttää toukokuussa 3 vuotta. Sen hellittelynimi on Ilokilokillisilmä ja sillä on kuuluisan kahlekuninkaan Houdinin taidot eli mikään lukitsematon ovi ei pysy Ilolta kiinni eikä aina lukittukaan. Meillä kissat asustavat saunassa, jonka oven lukon olemme joutuneet siirtämään oven ulkopuolelle Ilon karkaamisen estämiseksi. Ulko-oven sähköisen aukaisumekanismin pitää olla riittävän hidas, jotta minä pääsen sähkärillä kulkemaan sisään ja ulos. Muita Ilon lempinimiä voisi olla vaikka Lordi, koska Ilo omistaa takuulla maailman rumimman äänen ja se on vielä lisäksi hyvin puhelias. Määräävä vrääääyyy kuuluu aina, kun Ilo yrittää pistää meitä ihmisiä, Noppaa tai Ossia järjestykseen. Ossi on Ilon paras tappelukaveri, mutta Noppa ja Ilo leikkivät välillä kissaa ja koiraa juoksemalla peräkkäin. Arvatkaapas kumpi menee edellä ja nopeammin? Ilo.

Nuo ocicatit ovat kyllä viisaita ja koiramaisia kissoja. Välillä ne ovat liiankin viisaita ja silloin haikailen sinisilmäistä naamiobrittiläistä. Meidän eläinkiintiömme on kyllä nyt täynnä ja onneksi minulla on noita kummieläimiä mm. Ainavalppailla Johannan hyvissä hoivissa.

*Vrääääyh = Miau ocicatiksi

Kevättä odotellessa

Tänään olin taas pitkästä aikaa yliopistolla graduseminaarissa. Se oli ihan antoisaa, kun sain ohjausta omaan työhöni. Kiitos, Kaja. Toivottavasti minä, the Lahopää, sain jotakin talteen niistä ajatushelmistä, joita synnytimme. Päätä särkee, kun aivosolut olivat liian kovassa liikkeessä... vitsi, vitsi, vitsi. Oikeasti päätäni särkee huono kuntoni.

Voi, kun oikea kevät tulisi pian. Haluaisin jo käyttää näitä uusia kenkiäni, jotka ovat joulusta lähtien odottaneen vaatekomerossa. Kengät on valmistanut Kenkä-Tiimi, mutta niiden suunnittelu on minun käsialaani. On noista hankalista jaloista se hyöty, että kun ei saa valmiita kenkiä kaupoista, niin voi teettää juuri sen näköiset kengät kuin haluaa, eikä samanlaisia kävele tai edes kelaa vastaan.

Juhlavaa arkea

Kristus nousi kuolleista!

Tuo on ihan luvallinen tervehdys luterilaiseltakin, kun tässä ikonin alla istun. Tervehdyksen riemu tarttuu arkeenkin.

Arki on hyvä asia, kun tuppasi nuo pitkät pyhät jo vähän puuduttamaan. Oli jo melkein (mutta vain melkein), että "eikö sitä gradua saisi jo kirjoittaa?". Miten se sotaveteraanin sanonta kuuluikaan, minä tahdon juhlatöiksi arkityöni aateloida? No, tänään olen sitten korjaillut tuota sisällysluonnosta ja muuttanut siinä vähän painotuksia. Tänään myös löysin "Kunnetin", joka on ammattilaisille suunnattu kuntoutuksen tietokanta. Siellä on mm. kuntoutuslainsäädäntö ihan kätevästi saatavilla.

Aina Valppaille http://ainavalpas.vuodatus.net/ syntyi pääsiäiskaritsoita ja taisi heillä olla taas eläviä tipujakin. Onnea!

Sisällöntuotantoa

Tänään sain taas innostuksen puuskan, joka tuotti hiukan tulosta. Kirjoitin alustavan hahmotelman graduni sisällysluetteloksi. Nyt on hyvä jatkaa, kun asioilla on ainakin alustavat paikat. Uusia oivalluksia ei tullut muita, kuin että kuntoutukseen liittyy useitakin ryhmittymiä, joissa kuntoutujaa voitaisiin ajatella stakeholderina. Tällaisissa ryhmissähän koko kuntoutus suunnitellaan.

(Tein kyllä sitä sisällysluetteloa enemmänkin siksi, koska ajatus englanninkielisen teoriakirjallisuuden lukemisesta tuntui taas todella vastenmieliseltä. En kuitenkaan viitsinyt koko päivää pelata tietokonepelejäkään.)

Tänään lisäksi viimeistelin Kristilliset Invalidit ryn nettisivujen päivityksen, jonka aloitin eilen. Siinä on toinen homma, joka aina venyy kuin purukumi. Ne nettisivut eivät kyllä liikaa rasittaisi muutenkaan, kun on vain pari leiriä vuodessa, eikä esimerkiksi verkkolehteä. Sitoutumisasteeni kyseiseen yhdistykseen taitaa olla puutteellinen. Onneksi ei näitä yhteisöllisiä velvoitteina ole tällä hetkellä tämän enempää. Miten sitä aikaisemmin olikaan niin onneton, jos ei ollut mitään menoja.

Tarvitsen potkua persuuksilleni. Mutta sinun pitää ennen potkaisemista nostaa minut ilmaan, koska minä istun aika tanakasti.

Virpomista labradorinnoutajan tyyliin

Tänään on ollut palmusunnuntai.

Meillä virvottiin monta kertaa päivässä näin.

Virvon, varvon, kopsin, kopsun
tuoreeks, terveeks, karvaseks tulevaks vuodeks.
Sulle märkä pusu.
Mulle palkka iltaluu.

Mutta Nopan häntää ei laitettu maljakkoon.

Olipa taas ihanaa kuunnella Bachin Matteus-passiota, vaikka vain CD-levyltä. Olisi ollut myös mahdollisuus ihan eläväänkin esitykseen, mutta flunssaa on perheessämme vieläkin. Jossakin muodossa Bachista tulee pääsiäisperinne. Hyvä, että näillä korvilla vielä jotakin kuulee ja toivottavasti kauan.

Lauantaina laiskottaa Leinon hengessä

Minusta on tullut sosiaalisesti laiska. Tosin mieheni varmaankin tuumaisi tähän, että "miten niin TULLUT?" Tänään olisi ollut sen Tuusulassa pidettävän opaskoirayhdistyksen juhlan lisäksi myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan vanhojen aktiivien kokous, johon minutkin kutsuttiin vanhojen aktiivisuuksien vuoksi. Nuorena oli monta rautaa yhtäaikaa tulessa. Päätin nyt kuitenkin olla osallistumatta siihen kokoukseen. Kai sitä iski jonkinlainen alemmuuskompleksi, kun huomasin keitä muita on siihen kokoukseen kutsuttu, eikä minulla sitäpaitsi ole mitään tilaisuuteen sopivaa vaatettakaan. No, jopas tuo oli niin NAISELLISTA, että!

On kuitenkin ihanaa olla kotona "löpöstelyvaatteet" (collegehousut ja -pusero) päällä ja nautiskella joutenolosta. Milloinkohan sitä taas saa tilaisuuden viettää sellaista lomaa kuin viime kesänä HuK:ksi valmistumisen jälkeen? Kai sitten neljän vuoden päästä?

"Minä lapsena varhain jo vanhenin.
En nuor ole koskaan ollut."