Huomenna on jo huhtikuu. Luonnon ja elämän kiertokulku äärimmäisyydestä toiseen näkyy siinäkin, että ennen vuoden kauneinta aikaa, kun koivut puhkeavat hiirenkorville, on elämme taas luonnon ruminta aikaa. Lumen sulaessa paljastuu mustaa kuraa ja roskia. Valo on kuitenkin kiva juttu. Ei masennuta, ei.
Tällä viikolla pitää kirjoittaa gradusta ensimmäinen esitelmä. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että nyt kirjoitan graduesitelmää Mitenköhän voi ottaa itseään niskasta kiinni, jos on sormi suussa? Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan siitä, miten sen kirjoittaisin. Toivottavasti se työhön tarvittava järki tulee jostakin.
Olisiko sen jälkeen palkitsemisen aika? Kasvohoidossa ainakin pitäisi käydä. Onko siis esitelmän kirjoittaminen sitä kuraa ja roskia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti