Maanantain mieliala

Huomenna on jo huhtikuu. Luonnon ja elämän kiertokulku äärimmäisyydestä toiseen näkyy siinäkin, että ennen vuoden kauneinta aikaa, kun koivut puhkeavat hiirenkorville, on elämme taas luonnon ruminta aikaa. Lumen sulaessa paljastuu mustaa kuraa ja roskia. Valo on kuitenkin kiva juttu. Ei masennuta, ei.

Tällä viikolla pitää kirjoittaa gradusta ensimmäinen esitelmä. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että nyt kirjoitan graduesitelmää Mitenköhän voi ottaa itseään niskasta kiinni, jos on sormi suussa? Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan siitä, miten sen kirjoittaisin. Toivottavasti se työhön tarvittava järki tulee jostakin.

Olisiko sen jälkeen palkitsemisen aika? Kasvohoidossa ainakin pitäisi käydä. Onko siis esitelmän kirjoittaminen sitä kuraa ja roskia?

Kissat esittäytyvät VRÄÄÄÄYH!*

Kun eilen liitin tänne uusia kuvia, niin nyt lienee paikallaan esitellä perheemme kaksi kissaa. Hyvät ystävät, ocicatit Ossi eli Tailer´s Silverstar jr ja Ilo, joka on täydelliseltä nimeltään Hiutaleen Ilo Ikuinen.

Ossi on 4 vuotta 4 kuukautta vanha suklaahopeatäplikäs, hiukan ylipainoinen peräkammarin poika, joka silti pentuaikoinaan ehti "ansaita" lempinimihokeman Ossikossiosamatossavainen. Pentuna ja perheen ainoana kissana se viihdytti itseään pahanteoilla mm. vetämällä kirjahyllystä kirjoja lattialle tai muotoilemalla apuvälineitäni uuteen designiin. Sähkäri ja suihkutuoli olivat sen mielestä vähän tylsiä. Nykyisin Ossi on filosofinen fundeeraaja, joka ei juuri ääntele paitsi asiasta eli nälästä, ja silloin Ossi kuulostaa ihan kissalta. Noppa-koiraa Ossi käy välillä salaa puskemassa. Se nolostuisi, jos sille lällättäisi "Ossi tykkää Nopasta lällällää!" Noppa on siis sen salarakas.

Ruskeatäplikäs Ilo täyttää toukokuussa 3 vuotta. Sen hellittelynimi on Ilokilokillisilmä ja sillä on kuuluisan kahlekuninkaan Houdinin taidot eli mikään lukitsematon ovi ei pysy Ilolta kiinni eikä aina lukittukaan. Meillä kissat asustavat saunassa, jonka oven lukon olemme joutuneet siirtämään oven ulkopuolelle Ilon karkaamisen estämiseksi. Ulko-oven sähköisen aukaisumekanismin pitää olla riittävän hidas, jotta minä pääsen sähkärillä kulkemaan sisään ja ulos. Muita Ilon lempinimiä voisi olla vaikka Lordi, koska Ilo omistaa takuulla maailman rumimman äänen ja se on vielä lisäksi hyvin puhelias. Määräävä vrääääyyy kuuluu aina, kun Ilo yrittää pistää meitä ihmisiä, Noppaa tai Ossia järjestykseen. Ossi on Ilon paras tappelukaveri, mutta Noppa ja Ilo leikkivät välillä kissaa ja koiraa juoksemalla peräkkäin. Arvatkaapas kumpi menee edellä ja nopeammin? Ilo.

Nuo ocicatit ovat kyllä viisaita ja koiramaisia kissoja. Välillä ne ovat liiankin viisaita ja silloin haikailen sinisilmäistä naamiobrittiläistä. Meidän eläinkiintiömme on kyllä nyt täynnä ja onneksi minulla on noita kummieläimiä mm. Ainavalppailla Johannan hyvissä hoivissa.

*Vrääääyh = Miau ocicatiksi

Kevättä odotellessa

Tänään olin taas pitkästä aikaa yliopistolla graduseminaarissa. Se oli ihan antoisaa, kun sain ohjausta omaan työhöni. Kiitos, Kaja. Toivottavasti minä, the Lahopää, sain jotakin talteen niistä ajatushelmistä, joita synnytimme. Päätä särkee, kun aivosolut olivat liian kovassa liikkeessä... vitsi, vitsi, vitsi. Oikeasti päätäni särkee huono kuntoni.

Voi, kun oikea kevät tulisi pian. Haluaisin jo käyttää näitä uusia kenkiäni, jotka ovat joulusta lähtien odottaneen vaatekomerossa. Kengät on valmistanut Kenkä-Tiimi, mutta niiden suunnittelu on minun käsialaani. On noista hankalista jaloista se hyöty, että kun ei saa valmiita kenkiä kaupoista, niin voi teettää juuri sen näköiset kengät kuin haluaa, eikä samanlaisia kävele tai edes kelaa vastaan.

Juhlavaa arkea

Kristus nousi kuolleista!

Tuo on ihan luvallinen tervehdys luterilaiseltakin, kun tässä ikonin alla istun. Tervehdyksen riemu tarttuu arkeenkin.

Arki on hyvä asia, kun tuppasi nuo pitkät pyhät jo vähän puuduttamaan. Oli jo melkein (mutta vain melkein), että "eikö sitä gradua saisi jo kirjoittaa?". Miten se sotaveteraanin sanonta kuuluikaan, minä tahdon juhlatöiksi arkityöni aateloida? No, tänään olen sitten korjaillut tuota sisällysluonnosta ja muuttanut siinä vähän painotuksia. Tänään myös löysin "Kunnetin", joka on ammattilaisille suunnattu kuntoutuksen tietokanta. Siellä on mm. kuntoutuslainsäädäntö ihan kätevästi saatavilla.

Aina Valppaille http://ainavalpas.vuodatus.net/ syntyi pääsiäiskaritsoita ja taisi heillä olla taas eläviä tipujakin. Onnea!

Sisällöntuotantoa

Tänään sain taas innostuksen puuskan, joka tuotti hiukan tulosta. Kirjoitin alustavan hahmotelman graduni sisällysluetteloksi. Nyt on hyvä jatkaa, kun asioilla on ainakin alustavat paikat. Uusia oivalluksia ei tullut muita, kuin että kuntoutukseen liittyy useitakin ryhmittymiä, joissa kuntoutujaa voitaisiin ajatella stakeholderina. Tällaisissa ryhmissähän koko kuntoutus suunnitellaan.

(Tein kyllä sitä sisällysluetteloa enemmänkin siksi, koska ajatus englanninkielisen teoriakirjallisuuden lukemisesta tuntui taas todella vastenmieliseltä. En kuitenkaan viitsinyt koko päivää pelata tietokonepelejäkään.)

Tänään lisäksi viimeistelin Kristilliset Invalidit ryn nettisivujen päivityksen, jonka aloitin eilen. Siinä on toinen homma, joka aina venyy kuin purukumi. Ne nettisivut eivät kyllä liikaa rasittaisi muutenkaan, kun on vain pari leiriä vuodessa, eikä esimerkiksi verkkolehteä. Sitoutumisasteeni kyseiseen yhdistykseen taitaa olla puutteellinen. Onneksi ei näitä yhteisöllisiä velvoitteina ole tällä hetkellä tämän enempää. Miten sitä aikaisemmin olikaan niin onneton, jos ei ollut mitään menoja.

Tarvitsen potkua persuuksilleni. Mutta sinun pitää ennen potkaisemista nostaa minut ilmaan, koska minä istun aika tanakasti.

Virpomista labradorinnoutajan tyyliin

Tänään on ollut palmusunnuntai.

Meillä virvottiin monta kertaa päivässä näin.

Virvon, varvon, kopsin, kopsun
tuoreeks, terveeks, karvaseks tulevaks vuodeks.
Sulle märkä pusu.
Mulle palkka iltaluu.

Mutta Nopan häntää ei laitettu maljakkoon.

Olipa taas ihanaa kuunnella Bachin Matteus-passiota, vaikka vain CD-levyltä. Olisi ollut myös mahdollisuus ihan eläväänkin esitykseen, mutta flunssaa on perheessämme vieläkin. Jossakin muodossa Bachista tulee pääsiäisperinne. Hyvä, että näillä korvilla vielä jotakin kuulee ja toivottavasti kauan.

Lauantaina laiskottaa Leinon hengessä

Minusta on tullut sosiaalisesti laiska. Tosin mieheni varmaankin tuumaisi tähän, että "miten niin TULLUT?" Tänään olisi ollut sen Tuusulassa pidettävän opaskoirayhdistyksen juhlan lisäksi myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan vanhojen aktiivien kokous, johon minutkin kutsuttiin vanhojen aktiivisuuksien vuoksi. Nuorena oli monta rautaa yhtäaikaa tulessa. Päätin nyt kuitenkin olla osallistumatta siihen kokoukseen. Kai sitä iski jonkinlainen alemmuuskompleksi, kun huomasin keitä muita on siihen kokoukseen kutsuttu, eikä minulla sitäpaitsi ole mitään tilaisuuteen sopivaa vaatettakaan. No, jopas tuo oli niin NAISELLISTA, että!

On kuitenkin ihanaa olla kotona "löpöstelyvaatteet" (collegehousut ja -pusero) päällä ja nautiskella joutenolosta. Milloinkohan sitä taas saa tilaisuuden viettää sellaista lomaa kuin viime kesänä HuK:ksi valmistumisen jälkeen? Kai sitten neljän vuoden päästä?

"Minä lapsena varhain jo vanhenin.
En nuor ole koskaan ollut."

Aivan tavallisena perjantaina

Tänään oli sähköpostissa sangen mukava viesti entiseltä opettajalta. Tuntuu niin hyvältä, kun hyvällä muistetaan, vaikka aina en ollut kiltti oppilas. Elettiinpä ennenkin ja opittiin silti (ainakin matkustamaan bussilla välillä Helsinki-Jyväskylä-Järvenpää).

Viikonloppusuunnitelmat muuttuivat lievän flunssan myötä. Meidän oli tarkoitus mennä käymään Tuusulan Onnelassa, jossa Opaskoirayhdistys ry http://www.opaskoirayhdistys.fi/ viettää 60-vuotisjuhlaansa. Tosin minä olen vain Opas Nopan äiskänä jonkinlainen peesari ja mukana sen vuoksi, että avustajaa olisi ollut vaikea järjestää tänne kotiin. Joskus minäkin tarvitsen hoitajaa, vaikka sen ääneen sanojaa saatankin tirvaista kaikessa omavoimaisuudessani.

Neljä vuotta valmistumiseen

13.3.2012, jos Jumala suo, tulen olemaan paitsi 50-vuotias myös Filosofian Maisteri. Onhan se niin, että kun unelman varustaa päivämäärällä, siitä tulee suunnitelma.

Tällä hetkellä gradu etenee hitaasti kuin rollaattorilla kulkeva tervattu etana. En oikein löydä hedelmällisiä yhtymäkohtia aiheeni ja valitsemieni teorioiden (supportiivinen viestintä ja stakeholderajattelu) välillä. Tuntuu, että ajatteluni on lähinnä kuuseen kurkoittamista tai liian aikaista nuolaisua. Miten sitä avustettava kuntoutusasiakas nyt ihan stakeholder, kun kuntoutuksen subjektiviteetinkin kanssa on vähän niin ja näin. Vieläkin on hyvä mieli siitä itselleni tuntemattoman Reijon lukijakirjoituksesta IT-lehdessä!

Viime yönä innostuin leikkimään Kelan sähköisessä asioinnissa ja sielläpä oli tehty kuntoutuspäätös ihan anotun mukaisesti. Yksilöllinen laitoskuntoutusjakso Pääskynpesässä. Iiloomatsi, Iiloomantsi, Iiloomantsi, Iiloomantsi. Todella hyvä aloitus syntymäpäivälle. ;)

Kuntouttavaa kakkaa

Tänään IT-lehdessä oli mielenkiintoinen kuntoutuskeskuksia käsittelevä yleisönosastokirjoitus.
Kyseisessä kirjoituksessa Reijo pohti vaikeavammaisten kuntoutusta päätyen siihen, että se on jaksomuotoisena laitoskuntoutuksena lähes olematonta. Reijo koki tulleensa ei tärkeäksi ja jopa haitalliseksi kuntoutuskeskuksen muulle toiminnalle. Kirjoitus tietenkin kosketti minua henkilökohtaisesti, koska kirjoitan samasta aiheesta graduani. Olen siis miettinyt erityisen vaativan tason kuntoutusta viimeiset kuukaudet ja vähintään puoli tuntia päivässä.

Reijo avasi sanaisen arkkunsa todella tärkeästä aiheesta. Aiheesta, jonka luulisi olevan tärkeä kuntoutuskeskuksille itselleenkin. Tarvitseehan kuntoutuskeskus kuntoutujia ollakseen kuntoutuskeskus. Vaikka vaikeavammaiset kuntoutujat eivät maksakaan kuntoutustaan itse, ovat he silti (tai heidän pitäisi olla) kuntoutuskeskuksille erittäin merkittävä ellei niiden olemassaolon kannalta jopa merkittävin sidosryhmä.

Itsekin olen avustettava kuntoutusasiakas. Me vaikeavammaiset kuntoutujat (en suostu käyttämään muotoa kuntoutettava, koska ketään ei voi kuntouttaa ellei hän tahdo kuntoutua) käytämme kuntoutuskeskuksen kuntoutuspalveluja, ja muodostamme itse kuntoutuksensa maksavien kanssa kuntoutuskeskuksen kuluttajayleisön. Kuntoutuskeskusten pitäisi kuitenkin kohdella kuntoutuspalvelujensa kuluttajia yhdenvertaisina, eikä esimerkiksi evätä Kelan maksamassa kuntoutuksessa olevilta asiakasbonuksia niistä kulutetuista palveluista, jotka tällainen kuntoutuja itse maksaa. Syrjintähän on rikos, eikä se vaikeavammaisen euro ole arvoton, vaan itse maksettavat palvelut näkyvät kuntoutuskeskuksen kirjanpidossa samalla tavalla täysin riippumatta kuntoutuksen maksajasta.

Mielestäni Reijon kuvaama ja kokema viestintä kuntoutuskeskuksessa kuvaa tilannetta, jossa viestillä ei ole kohderyhmää, jonka mielipiteistä oltaisiin kiinnostuneita. Siinä on kaikua eräästä ihan toisesta ajasta ja yhteiskuntajärjestelmästä. Luulen kuitenkin, että Reijon kirjoituksella on suurempi merkitys ja mikäänhän ei estä meitä äänestämästä jaloillamme.

Ai, mutta nythän taisin ihan unohtaa, että kuntoutuskeskusten mielestä vaikeavammaisen ainoa kuntoutusmuoto on vessassa käyminen. Ainakin, jos on uskottava samassa IT-lehdessä olevaa erään kuntoutuskeskuksen mainosta, jossa on kuva vaikeavammaisesta killumassa nostolaitteessa takanaan auki oleva vessan ovi. Yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Arkipäivän estetiikkaa ja rattaita rulliin

Tänään näin Jenni-Juulian blogissa http://rampyla.vuodatus.net/blog/1164539#bottom erittäin kauniita rullatuoleja. Ihastellen täytyy ihmetellä menneiden aikojen käsityötaitoja ja sitä kärsivällisyyttä, jolla ihmiset silloin arkityönsä aateloivat.

Jenni-Juulian blogin kärki osuu vanhojen käyttöesineiden sijasta kuitenkin enemmän terminologiaan. Aikoinani pohdin samaa asiaa tällä tekstillä, jonka olen lähettänyt reklamaationa joillekin rullatuolia väärin käyttäville toimittajille:

Pyörätuoli vai rullatuoli

Kyllästyttää, kun asioista ei puhuta niiden oikeilla suomenkielisillä nimillä. Pyörätuoli on liikuntavammaisten, vammaisten ja vanhusten apuväline. Rullatuolia tuskin kukaan
kaupungistunut enää nykyaikana käyttää, koska vaatteet ostetaan kaupoista niin kuin
neulomisessa tarvittavat langatkin. Rullatuoli nimittäin liittyy langan valmistukseen.
"Rullatuoli on tullut käyttöön rukin mukana ja niitä on käytetty varsinkin Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla lankaa kerrattaessa. Yksinkertaisessa rullatuolissa on jalkalevy ja tavallisesti
kolme jalkalevystä nousevaa ja yläpäästään toisiinsa liitettyä pylvästä. Toisessa tyypissä on jalustaosaan liitetty lautamainen, kohtisuora, rullan levyisillä aukoilla varustettu osa."
(Heinonen, Vuoristo: Antiikkikirja, 2000 288-289.)
TULKOON TÄMÄ TULIKIRJAIMIN TAOTUKSI TAJUNTAASI

Miksi on tärkeää käyttää oikeita sanoja? Ihmisen olemiseen kuuluu ihmisen itsensä sekä häneen läheisesti liittyvien ihmisten lisäksi myös hänen käyttämänsä esineet. Toisin sanoen kaikki se, minkä kanssa ihminen on tekemisissä. Kieli määrittää ihmisen olemista yhteisön jäsenenä. Tavallisesti kieli kohtelee keskenään tasa-arvoisia ihmisiä tasa-arvoisesti. Tasa-arvon ilmaisijana kieli on merkittävä tekijä, koska kielellä osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta. Tahallisesti käytettynä väärät sanat ja merkit viestivät kuitenkin vallan käytöstä ja tarkoituksellisesta alistamisesta, joka johtaa ainoastaan vastustamiseen. Siksi on tärkeää käyttää vammaisille ja vammaisista puhuttaessa vammaisten hyväksymiä ilmaisuja, joita ovat esimerkiksi pyörätuoli, pyörätuolin käyttäjä, henkilökohtainen avustaja ja opas.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Kajan vironkielisessä blogissa oli sana ratastooli, joka olisikin välillä ihan virkistävää vaihtelua ainaisen rullatuolittelun sijaan.

Ei, en osaa viroa. Pitäisiköhän opetella?

Kommentoinnista, Kiljusista ja kuulantyönnöstä

Eilen ilmoitin joillekin ystäville tästä blogista ja jotkut ovat huomanneet saman, minkä minäkin. Bloggerin blogeihin kommetointi on työlästä. Tämäkin blogi tuli eilen perustettua vähän vahingossa, kun yritin kommentoida Senjan blogia http://orifame.blogspot.com/ . Eipä onnistunut onnitella Kiljusista, mutta nyt minulla on oma blogi. Onnittelut Orifame kissalaan Kiljusista!

Kaipa tämä tästä. Suomalainen ei sitten päässytkään kuulantyönnön finaaliin halli MM-kisoissa. Entisenä kuulantyöntäjänä tuo harmittaa, mutta toki vähemmän kuin oma lopetukseni. Olkapäätä ja ainoaa toimivaa pallo niveltä pitää säästää edes varaosiksi.

Ilman aloitusta ei voi jatkaa

Tästä se blogin kirjoittaminen sitten alkaa. Blogin nimi viittaa keräilyharrastukseeni ja siihen, ettei käytössäni ole 1800-luvun käsityöväline.
Kirjoittelen tänne tapahtumia ja ajatuksia elämästäni ja gradustani. Lähtihän idea blogiin ohjaajani Kaja Tampereen kehoituksesta. Hänen mielestään blogin kirjoittaminen on paitsi hyödyllistä myös hauskaa.