Tunsin kerran tytön viehkeän, mutta kansanopistoon lähti hän...

Olipa kiva nähdä ystävääni Saria. Siitä on jo 20 vuotta, kun me opiskelimme Viittakivessä, ja nyt Sari tuli käymään täällä Pääskynpesässä. Viittakiveä ei kuulemma enää ole. Yksi elämäni keitaista on siis kadonnut. Viittakiven hyviä opetuksia kuten akvarellimaalausta, englanninkieltä ja vastuuta lähimmäisistä pitäisi elvyttää ja hullunrohkeutta uuden kokemiseen. Taidan olla tullut vanhaksi, kun en enää innostu mistään. Kyyninen elämä ilman ihanteita ei ole niin arvokasta kuin se voisi olla.

"Those who would shed light shall endure burning" luki kaulakorussa, jonka sain Viittakivessä opettajaltani Gerdiltä. Missäköhän nyt ovat sekä kaulakoru että Gerd? Voi, olisipa se upeaa, jos joku Viittakiven aikaisista opiskelutovereistani tai opettajistani lukisi tätä blogiani ja kommentoisi.

Hello You, who studied at Viittakivi in 1988-1989. Let me know something about You even my english skill is very bad. I miss You.

Kaikki kissat ja koirat ja linnutkin

No, pistetään nyt sitte uus teksti menemään, vaikka Antin korvia pitikin kommentoida. Vähänx päheet! Siis Antti on kissa ja yksi Orifamen Cee. Muista miehistä kommentoidaan yleensä muita ruumiinosia. Täälläkinhän niitä koiraspääskyjä soidinasuissaan pesii. Siis, että minäkö??? *viheltää poissaolevasti ja katsoo taivaalle*

Zemppiä edelleen Senjalle ja muille pieneläinhoitajille sinne Kirriin. Täältä tulee kohta tehokkaasti kuntoutunut VVVV teitä puolustamaan, jos tarvitaan. (Tai sitten ne voivat epäillä minun erehtyneen lääkäriasemasta. ;))

Nyt koira jäi tästä jutusta pois, mutta koira kuuluu tuohon Saara Suvannon biisiin ja se piti siksi mainita.

Onnea Hiutaleen Ilo Ikuinen!

Tökkimistä

Niinpä siinä sitten kävi, että ristiriitaisen viestinnän takia tuli ylimääräistä aikaa bloggailuun. Toisaalta mikään paitsi laiskuus ei estäisi lähtemästä omatoimilenkille. Kuntoutusjaksoa on jäljellä enää/vielä viikko, mutta mieli on jo kovasti kotiasioissa.

Tämä kuntoutusjakso menee taas liian paljon opiskelun ja gradun piikkiin, mikä väistämättä estää minua olemasta henkisesti täysipainoisena kuntoutujana. Kuntoutukseen ja kuntoutujan rooliin pitäisi keskittyä ja unohtaa kaikki muut asiat. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin kuvaannollisesti kuntoutukseen lähtiessäni "nostin aivoni formaliinissa kaapin päälle" ja pelkästään liikuin aivottomana kuin pieni apina.

Alussa mainitsemani tietokatkos johtui siitä, että liikuntaryhmä olikin rentoutusta, enkä ollut katsonut ohjelmaani riittävän tarkasti. Olin siis ollut tyhmä väärään aikaan. Kelan kuntoutuskeskuksille tekemän tarjouskilpailun ja Pääskynpesän kanssa tehdyssä kuntoutussopimuksessa rentoutus kuuluu kuntoutuksen liikuntasisältöön. Tästä syystä rentoutusryhmät näkyvät kuntoutujan kuntoutusohjelmassa ja tietojärjestelmässä liikuntaryhminä. Ryhmän toimintapaikasta vasta ilmenee ryhmän kulloinenkin toiminnallinen sisältö. Kiitos, Teemu, tästä tiedon kultaisesta jyvästä. :)

Suksin suolle ja pois

Korpi, räme, neva, letto, aapasuo näinhän sitä koulussa opeteltiin. Tänään suksin siltaa pitkin sähköpyörätuolilla suolle ja se oli ihanaa. Ensimmäiset kerrat, kuten ensimmäinen koulupäivä, ensimmäinen purjehdus, ensimmäinen kala, ensimmäinen metromatka, ensimmäinen kerta Pariisissa jne :) jäävät aina mieleen. En olisi ikinä voinut uskoa suon olevan omalla tavallaan niin kaunis.

Small writing

Jumppari teki jaloistani spaghettia. Joten kuntoutus on pikkuhiljaa pääsemässä oikeasti käyntiin ja tätähän olen jo pitkään odottanut. Joten ei ole sen suhteen valittamista.

Harmittaa vain, että bloggaus on tässä yleisessä tilassa jossa ei ole keskittymisrauhaa, on silkkaa näennäiskirjoittamista ja ajanhaaskausta vailla mitään todellista asiasisältöä. KETÄ KIINNOSTAA???!!!

Idempää kuin Pietarista

Totta, Ilomantsi on idempänä kuin Pietari. Tuonkin kuulin lääkärin vastaanotolla.

Takana viime yön lyhyt, mutta hyvin nukuttu yö. Pitihän ne euroviisut katsoa, kun Suomi pääsi finaaliin. Norjakin pääsi finaaliin. Toivottavasti Suomi menestyy lauantainakin, että viime yön valvominen ei ollut turhaa.

Nyt ärsytyskynnystäni raapii televisio, jossa on menossa joku älytön visailuohjelma. Siis bloggailu vaatisi rauhallisemman ympäristön tai paremman keskittymiskyvyn.

Ensimmäisen aamun kankeutta

20.5.2008 Täällä ollaan ja ensimmäinen yö on nukuttu huonosti. Varsinainen kuntoutus alkaa, mutta mielestäni alku voisi olla tehokkaampaakin. Lääkärintarkastus on vasta huomenna ja kuntoutustyöryhmä torstaina. Kai nämä tarvitsevat täällä aikaa sopeutua minuun. ;)

Tällä yleisötietokoneella on aika rauhatonta kirjoittaa, koska tämä on hissiaulassa ja käyttäjiä on muitakin. Joten varsinainen päiväkirja tulee "karhuvihkoon".

Mitenköhän siellä kotona pärjäillään?

Niin, kyllä minä ""seuraan"" Kajan vironkielistä blogia, vaikka en vironkieltä ymmärräkään.

Tänään lähdetään

Nyt se sitten alkaa, tai oikeastaan alkaa vasta huomenna. Pääskysilläkin on pitkä muuttomatka ja pitkä matka on myös Pääskynpesään. Tuota koiraa tulee kyllä ikävä. Muutenkin on, kumma kyllä, vähän haikea olo. Olenpa siis todella mökkiintynyt. Eiköhän se tästä, kun vauhtiin pääsee.

Tänään on Keski-Suomen Eläinklinikan pieneläinhoitajien mielenilmaus Kirrissä. Ovat hyvän asian ja oikeuden puolella.

Sielu soittaa suvivirttä

Puoleesi, Herra, luomme
me katsehemme nyt
ja kiitoksemme tuomme,
kun työ on päättynyt.
On sinun siunaamaas
työ ollut koulussamme.
Siunaa myös kotejamme,
kun niihin käymme taas. (VK 486:1)

Eihän tuo ole suvivirsi, mutta se on omalta kouluajaltani se kaikkein rakkain jäätelönmakuinen virsi. Lapsuuden koulunpäättäjäisistä muistan uudet vaatteet ja Tiinakirjat (tottakai sankarittareni oli hän, joka tappelee kuin pojat).

Nyt, kun on niin kylmä että ei tee mieli jäätelöä, muistan vuoden 1982 ylioppilaskevättäni. Silloin satoi lunta vielä kesäkuussa. Sää tänä vuonna saisi lämmetä pikkuhiljaa.

Tänään oli tämän vuoden viimeinen graduseminaari. Sen vuoksi olen kevätjuhlamielellä.

Tosiaan, tänään teki mieli juhlia ja yksi kuiva siideri olisi maistunut kesäkurpitsa-halloumi-tomaattipaistoksen kanssa, vaikka miehen tekemä ruoka oli toki hyvää ilman siideriäkin.

Olenpa tässä miettinyt, että...

Miten Kela ja Valtiokonttori hyötyvät kuntoutuksesta? Kuntoutuskeskuksissa ei näy yhtään Kelaa eikä Valtiokonttoria. Anssi voi tietysti olla keikalla jonkun kuntoutuskeskuksen ravintolassa ;). Kun Kansaneläkelaitos tai Valtiokonttori eivät käytä kuntoutuskeskusten palveluja eivätkä kuulu kuluttajayleisöön, niin mitä ne saavat kuntoutuskeskuksilta. Tämä on graduni kannalta olennaista. Joten asia pitää ratkaista. Pitäisinköhän kuntoutuspäiväkirjaa vihkoon vai tänne. Tätä Kaja pääsisi helposti lukemaan, mutta en tiedä Pääskynpesän asiakastietokoneen varaustilanteesta ja tämän Asseri-läppärin jätän kotiin. Muutenkin mediapaasto tekisi hyvää aina joskus.

Odottelen nyt Pääskynpesästä tietoa, joudunko maksamaan avustuksesta maanantaina. Kuntoutujaksoni alkaa vasta tiistaina klo 10. Toivottavasti avustaminen kuuluu myös tuon ylimääräisen päivän osalta Kelan piikkiin.

Kissoille tulee kohta tassujenhoitaja. Ihmisistähän manikyyri ja pedikyyri kuullostavat ihanilta, mutta Ilo ja varsinkin Ossi ovat asiasta toista mieltä.

Kaikkea taidetta ei pidä hyväksyä

Vuonna 2007 "taiteilija" Guillermo Vargas Habacuc otti kadulta
kulkukoiran,
sitoi koiran taidegalleriaan ja antoi sen nääntyä kuoliaaksi.

Useita päiviä "taiteilija" ja galleriavieraat katsoivat tunteetta tätä
"mestariteosta", jonka koiran kuolinkamppailu muodosti. Lopulta koira
menehtyi.

Mutta tässä ei vielä ole kaikki: arvostettu taidebiennaali Visual Arts Biennial of the Central American on nyt kutsunut taiteilijan tekemään saman julman
performanssin uudelleen tämän vuoden biennaaliin.

Auta pysäyttämään tämä taiteen nimissä tehtävä eläinrääkkäys!

Mene jommalle kummalle seuraavista sivuista:

http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition-sign.html tai

http://www.petitiononline.com/13031953/petition.html

ja allekirjoita vetoomus "taideteoksen" pysäyttämiseksi. Lähetä tämä
kirje kaikille tuntemillesi eläinihmisille. Ole kiltti.
Allekirjoitus ei luonnollisestikaan maksa mitään ja aikaa siihen kuluu
noin minuutti.


*******************************************

same in English

In the 2007, the 'artist' Guillermo Vargas Habacuc, took a dog from the
street, he tied him to a rope in an art gallery, starving him to death.

For several days, the 'artist' and the visitors of the exhibition have
watched emotionless the shameful 'masterpiece' based on the dog's
agony,
until eventually he died.

Does it look like art to you? But this is not all ... the prestigious
Visual Arts Biennial of the Central American decided that the
'installation' was actually art, so that Guillermo Vargas Habacuc has
been
invited to repeat his cruel action for the biennial of 2008.
Let's STOP HIM!!!!!

Click on the following link :
http://www.petitiononline.co/ea6gk/petition-sign.html or
http://www.petitiononline.com/13031953/petition.html
or just copy it in your browser to sign a petition to stop him to do it
again, then digit the name Guillermo Vargas Habacuc to find the
petition to
sign.
Please do it.
It's free of charge and it will only take 1 minute to save the life of
an
innocent creature.
Please also send this e-mail to as many contact as you can... Let's
stop
him!!!

If you want to double check all the above information you can google
the
name of the 'artist' to see all I have just said corresponds to truth.
Thank
you
--

Juhlapäivä

Tänään meidän Noppa viettää syntymäpäivää. Hän täyttää viisi vuotta ja juhlii työn merkeissä. Minulta eli "äiskältä" tuli lahjaksi uusi naru, vaikka vinkulelu olisi Nopan mielestä ollut aivan ehdoton huippu. Labradorinnoutajan kestäviä vinkuleluja ei vain ole olemassakaan, koska vinkuvaa ratakiskoa ei kukaan ole vielä kehittänyt. HÖH!

Syntymäpäiväsankari tuhahtaa terveisensä kaikille ihailijoilleen!

Kun minä innostun sukututkimuksesta, on se kesän merkki. Perustin sukututkimusblogin osoitteessa: http://tiina-liisa-sukututkiskelujuttuja.blogspot.com/.

Ajan viemää äitienpäivänä ja helluntaina

Tänään on äitienpäivä, joka minulle on yksi haudalla käymisen päivä. Tänään vien siis äidin ja isän haudalle äidin lempikukkia - keltaisia ruusuja.

Tänään on myös helluntai. Vanhempani menivät naimisiin helluntaina 1956. Silloin helluntai oli 20.5. Tänä vuonnahan juhlat ovat kalenterissa todella aikaisin ja yhdessä (pääsiäinen, vappu + helatorstai, äitiepäivä + helluntai), kuin olisi kiire viettää kaikki juhlat ajoissa ja tehokkaasti. Tänä vuonna vuoden arkipuoli on todella pitkä.

Viime yönä oivalsin, että graduni otsikko on
Kuntoutuskeskusten verkkosivuanalyysi supportiivisen viestinnän, konsumerismin ja stakeholder-ajattelun kannalta tarkasteltuna.
Aivoni näyttävät työstävän gradua omia aikojaan, vaikka en aktiivisesti olekaan laittanut tikkua ristiin gradun eteen.

Kuulolla

Noin viisi vuotta sitten minulla alkoi kuulo huonontua ja minulla todettiin etenevä perinnöllinen huonokuuloisuus. Tänään kysyin lääkäriltäni helmikuussa otetun uusimman kuulokäyräni tuloksia. Varmistui se, mitä olin jo vähän aavistellutkin. Kun kuulokäyrä oli puheen taajuusalueella notkahtanut lisää, kuuloni on huonontunut ja kuulovajaus on puheen alueella 30 db. En kuitenkaan vielä tarvitse/saa kuulolaitetta.

Minä kuulen tällä hetkellä vielä hyvin, vain taustahäly ja ihmisten epäselvä puhe rasittavat. Luennoilla on rasittavaa, jos opiskelijat hälisevät omiaan tai luennoitsija vaeltelee koko ajan ympäri luentosalia niin, että tekisi mieli liimata luennoitsija kengistään kiinni luentosalin lattiaan. Ei kuitenkaan onneksi Tourulassa (tai sitten olen kouluttanut yhteisöviestinnän opettajat niin hyvin). Isoihin ihmisjoukkoihin en muutenkaan mielelläni mene, kun en viitsi koko ajan kysellä ja ymmärtämättömyys näyttää tyhmältä.

Kyllä kai minä olen kuulovammainen. Vai olenko minä kuulovammainen vasta "moottorikorvana", kun minulla on kuulolaite? Sitäkin olen miettinyt, miten ihmiset suhtautuvat minuun, sitten kun en enää kuule. Pelkäänpä, että pyörätuolia käyttävän ja huonosti kuulevan on vaikea todistaa olevansa ihmisenä täysjärkinen saati sitten älykäs. Se on joskus kuulevanakin hyvin haastavaa. Entä sitten, kun tarvitsen kuulovammani vuoksi kuntoutusta? No, ehkä on viisaampaa olla ajattelematta vielä, kun kuitenkin kuulolaitteen käyttöönottopakkoonkin menee vielä useampi vuosi.

Innostuskaupassa myydään ei oota

Minua on laiskottanut armottomasti viime päivinä. Varsinkaan gradu ei ole edistynyt parin viikon aikana yhtään. Innostus on kai sitten hyvin rajallinen tai ainakin hitaasti uusiutuva luonnonvara, joka minulla on nyt tilapäisesti ehtynyt.

Toisaalta nyt olen lukenut joululahjaksi saamaani Leena Lehtolaisen kirjaa 'Luonas en ollutkaan'. Se on tietysti hyvä kirja, koska Leena Lehtolainen on ehdoton suosikkikirjailijani, joka hallitsee myös päiväkirjaromaanin vaikean tyylilajin.

Onneksi voin taas nauttia kaunokirjallisuuden lukemisesta ilman jatkuvan tektianalyysin painolastia. Nyt kirja voi taas olla hyvä tai huono 'an sich', siksi että pidän tai en pidä siitä. Opiskellessani kirjallisuustiedettä pääaineena menetin lukemisen ilon vuosiksi. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni vaihtaa yhteisöviestintä pääaineekseni, enkä kertaakaan ole ihmetellyt opiskeluani Tourulassa. Joskus jokainen tekee jotakin oikein. :) Kun tuon muistan, niin innostus graduunkin luultavasti tulee ennemmin tai myöhemmin takaisin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Koko viikon ja luultavasti koko kesän ilon aihe on uudet lenkkitossut eli Pankatossut. Ne ovat sellaiset, jotka tottelevat jalkaa, kun minun jalkani eivät yleensä kenkiä tottele. Minä olen siis sekä itsepäinen että itsejalkainen ja samaistun Tuhkimon sisarpuoleen.

Lisäystä

Kirjoitin aikaisemmin peruspalveluministeri Paula Risikon vappupuheesta. Harmi, että hyvä puhe ja tärkeä asia ei ylittänyt uutiskynnystä edes Kokoomuksen omilla nettisivuilla. Toivottavasti se ei ole Kokoomuksen puolelta harkittu ja tarkoitettu unohdus.

Ei se mikään yllätys ole, ettei vammaisuutta pidetä merkittävänä uutisaiheena, mutta kyllä se vaan jaksaa harmittaa. Emme me vammaiset ole syrjäytyneitä. Mediassa me olemme SYRJÄYTETTYJÄ median toimesta. Vaan me emme siihen suostu. Ainakaan minä en suostu ottamaan mahdollisesta syrjäytymisestäni syyllisyyttä kokonaan itselleni.

Jenni-Juulia Wallinheimon blogi http://rampyla.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=05 alkoi taas kutkuttamaan. Meitä pyörätuolia käyttäviä on vain 5 % kaikista vammaisista ja silti vammaiset leimataan pyörätuolilla, koska pyörätuoli näkyy. Pyörätuoli on paras väline osoittamaan vammaista vammaiseksi

Faabeli keväästä ja työllisyydestä

Nyt nostan kissan häntää, kun tänään ajoin sähkärillä jumppaan ja takaisin. Vieläkin olen hyvin tyytyväinen sähkäriini. Vaikka se on jo neljä vuotta vanha, on se vieläkin kuin uusi. Ainoastaan oikea jalkalauta on haljennut ja se pitäisi vaihtaa. On aivan ihana ilma. Pientareet ovat keltaisenaan leskenlehdistä ja "kevätvirsiä viidakko kaikaa". Västäräkkejä vain odottelen, kun ne ovat minulle merkityksellisempiä kuin pääskyset. (Minulla on tässä työhuoneen seinällä taulu, jossa on vanhat kengät ja västäräkki.)

Mediassa on arvioitu poliitikkojen vappupuheita. Parhaan puheen piti peruspalveluministeri Paula Risikko, joka puheessaan käsitteli mm. vammaisten oikeutta työhön. Henkilökohtaisesti olen ollut katkera kirkon Yhteisvastuu-keräyksestä, joka keskittyy kehitysvammaisten työllistämiseen. Kehitysvammaisilla on tietenkin oikeus työpaikkaan ja heille on sopivaa työtä järjestettävä, mutta heille on työllistymismahdollisuuksia ja tukitoimia huomattavasti enemmän kuin akateemisesti koulutetuille liikunta- tai näkövammaisille. Vammaisen yliopisto-opiskelu ilman työllistymismahdollisuutta on yhteiskunnan kannalta liian kallista päivätoimintaa, eikä sitä edes voi anoa VPL:n mukaisena päivätoimintana. Joskus tekisi mieli heittää sillä vesilintua tai kissan häntää.

Toivottavasti Vanhasen II hallitus saa vammaispalveluissa aikaan ratkaisevia parannuksia esimerkiksi henkilökohtaisen avun kehittämisessä niin, että mahdollisuuksien yhdenvertaisuus vammaisten ja "terveiden" välillä oikeasti toteutuisi ja vammaiset saisivat normaalin elämän. Tällä hetkellä näyttää, että hallituksen toiminta on oikeilla jäljillä, mutta jatkosta ei kukaan vielä tiedä mitään.