Pikkuhiljaa olen graduani taas kesän jäljiltä aloitellut. Tosin myös tuo Kunnonpaikan epäonnistuneen ateriakokeilun seuraaminen on mielestäni ollut gradun tekemistä. Lähinnä olen tuntenut häpeää, koska tuolla tavalla munasivat.
Viime kesänä kehua retostelin Kunnonpaikkaa lähes kaikille vastaantulijoille. Nähtävästi sokaistuin täysin yksityishuoneen ihanuudesta, mikä kyllä oli Kankaanpään pakkohuonetoveruuden jälkeen suoranaista luksusta. Taidan olla helposti lahjottavissa oleva vammainen.
Juu, gradusta piti kirjoittaa. Mitäköhän Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardissa on niin salaista, ettei sitä ole voitu julkaista? Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardista puuttuu kokonaan luku IV. Errare bureaucratum est eli virastot ovat erehtyväisiä. On se hyvä, että ne siinä ovat niin inhimillisiä.
Opiskeluun liittyen ankeaa arkea syventää se, että varsinainen sosiaalityöntekijä on palannut takaisin töihin. Ensimmäinen ottelu on opiskelumatkoista. Selätystä en saa, mutta pistevoitto riittää.
2 kommenttia:
Tsemppiä kirjoittamiseen! Yskän voi parantaa, kyllä se siitä lähtee ;)
Minulla ei ole yskä, mutta gradun dieselissä on vettä. :)
Lähetä kommentti