Tänään lopetin ns. kesälomani ja palasin graduni pariin lukemalla Kelan laitosmuotoisen kuntoutuksen standardia. Voi huh ja kääk! Minä olen standardin ulkopuolella.
Vaikeahoitoisesta kuntoutujasta nimittäin sanotaan: "Kuntoutuja tarvitsee työryhmän ja avustavan henkilökunnan merkittävää lisäpanostusta vaikean sairautensa tai moniongelmaisuutensa vuoksi. Kuntoutuja tarvitsee yksilökohtaisia toimenpiteitä ja terapioita selvästi tavanomaista enemmän Lisäksi hän tarvitsee henkilökohtaista apua useammissa päivittäisissä toimissa, kuten ruokailussa, henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa ja eri kuntoutustilanteissa, toimenpiteiden toteutuksessa ja siirtymisessä kuntoutustiloihin. Avuntarvetta voi ilmetä myös yöaikaan."
Tunnustan ja myönnän tarvitsevani "henkilökohtaista apua useammissa päivittäisissä toimissa, kuten ruokailussa ja henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa", mutta että olisin työryhmän merkittävän lisäpanostuksen tarpeessa. No way! Ei nähtävästi riitä, jos on pelkästään fyysisesti romu, vaan pitää olla moniongelmainen tai sitten moniongelmaisuus ja huono fyysinen toimintakyky on sama asia, vaikka väkisin. Mutta, kun mää en taho enkä ole!!! Nyt tunnen raskasta huonommuutta, kun ei ole suuria ongelmia.
Päivän parempi asia on meidän perheen juhlapäivä. Tapasimme Karin kanssa 15 vuotta sitten. Joten taidan tästä lähteä kainaloon.
3 kommenttia:
Hei! Henkilökohtaisen avun tarpeessa olen minäkin, mutta en sentään suostu luokittelemaan itseäni moniongelmaiseksi. No, Kela nyt on aina Kela...
Myöhästyneet onnittelut "15-vuotispäivänne" johdosta ja tsemppiä gradun parissa pakertamiseen!
Hei, Satu
Oikeastaan minä tarkoitinkin juuri tuota, etten suostu luokittelemaan itseäni moniongelmaiseksi, en vain saanut sarkasmiani näkyviin. ;)
Hei taas! Kyllä minä kantasi ymmärsin, ja olen kanssasi samoilla linjoilla:)
Lähetä kommentti