Kävin tänään serkkuni kanssa mielenkiintoista keskustelua stakeholderista ja subjektista, josta keskustelusta seuraava oma pohdiskeluni:
Yksittäinen kansalainen ei voi kaataa valtiota esimerkiksi muuttamalla maasta tai kieltäytymällä maksamasta veroja. Valtion olemassaolo ei siis ole kansalaisista riippuvainen, kuten yrityksen olemassaolo on riippuvainen mm. asiakkaista. Ainakin teoriassa vaikeahoitoinenkin kuntoutuja voisi kaataa kuntoutuskeskuksen äänestämällä jaloillaan eli valitsemalla toisen kuntoutuskeskuksen, jos on saamaansa kuntoutuspalveluun tyytymätön. Järjen mukaan (ja normaalien ihmisten ollessa kyseessä) kuntoutuja on siis paitsi stakeholder myös subjekti oman kuntoutuksensa suhteen.
Toinen asia tietenkin on, ettei kuntoutuja ole kuntoutuksen järjestämisessä sopija osapuoli vaan kuntoutussopimukset tehdään laista huolimatta Kelan ja kuntoutuskeskusten välillä. Kuntoutuja ei siis tämän vuoksi ole stakeholder, vaan tuotannontekijä kuntoutuksen tuotantolaitoksissa.
1 kommentti:
Luin tässä Brenda Dervinin ja David Schaeferin artikkelia "Peopling the Public Sphere" ja siinä oli hyvä huomautus - stakeholder-ajattelu on mennyt epäinhimilliseksi. Vaikka sen avulla tehtävän ihmisten luokittelun säännöstöjä muutettaisiin millaisiksi vain on kyseessä aina luokittelua ja jaottelua. Sellainen sotii joka tapauksessa yleistä ihmisyyttä vastaan, siis sellaista ajatusta, että ihmiset ovat vapaita ja tasa-arvoisia sekä olemassa myös luokittelujen ja jaotteluiden ulkopuolella.
Lähetä kommentti