Aleksi tuossa kommentoidessaan eilistä kirjoitustani ihmetteli, ettei Amandan näytön rikkoutuminen mennyt takuuseen, vaikka miniläppärini on melko uusi (ja sen visalaskukin oli vasta maksettu). No, ei kai se takuukaan ihan mahdottomia korvaa. Näyttö nimittäin meni rikki sitä kääntäessäni peukalon painalluksella. Minähän olen vain tällainen heikko vammainen.;)
Lähellä tehtävät katutyöt uhkaavat katkaista pääsyn tuon isomman tien kautta kaupunkiin. Tietenkään en väitä olevani ainoa näillä kulmilla asuva, jota kadunrakennustyöt haittaavat ja jonka pitäisi päästä kulkemaan joko omalla autolla tai taksilla. Jalankulkijoille tietöistä ei kai ole niin paljon haittaa, jos kevyen liikenteen väylät eli pyörätiet ovat auki, mutta Frank-sähkäri ei tähän aikaan vuodesta ole parhaimmillaan. Ehkä tänne on autoille jokin vaihtoehtoinen kulkureitti, mutta ei ole mitenkään varmaa, osaavatko invataksit sitä käyttää. Olen oppinut noiden "kuljetuspalvelujen" suhteen skeptiseksi. Katutöiden etenemisvauhti on noin 10 - 15 metriä päivässä. En tiedä, joudunko noiden katutöiden vuoksi keskeyttämään yhden kurssin yliopistolla ja perumaan ensi perjantain jumpat. Huomenna ja torstaina haluaisin päästä pois kotoa.
Tämän päivän ilonaihe on ollut vapaapäivä avustajista. Minä olen sen verran erakko, että koen ylimääräisten ihmisten läsnäolon ahdistavaksi. Siksi tämä ylimääräinen vapaapäivä on ollut hyvin virkistävyydessään melkein lepoa ja yhtä juhlaa.
2 kommenttia:
Onhan tassunjälki annettava, kun sitä pyydetään - tai pitäisi ilman muuta pyytämättäkin... Tunnustaudun blogisi lukijaksi :)
Tervetuloa vastavierailulle Yrttisiin (AinaValppaiden ja Orifamejen kautta ainakin pääsee jos tuon profiili-linkin kautta ei onnistu kuten luulen..).
Kiitos, Saila, vierailusta. Olen Pingun kummitätinä vieraillutkin sivuillasi aina välillä.
Lähetä kommentti