Kai sitä on silloin vanha, kun kummipoika täyttää 21 vuotta. Muistan sen päivän, kun veljeni ilmoitti heille syntyneen pienen pojan. Se oli aivan uskomatonta, miten joku, jota ei ole ennen ollut, voi sitten olla niin kokonaisesti läsnä aivan kuin olisi aina ollut. Muistaakseni pääsin häntä heti sairaalaan katsomaankin. Sittemmin minua pyydettiin tuon pienen pojan, joka nyt siis on jo aikamies ja omien sanojensa mukaan: "taivaan vanha jo nyt", kummiksi. Se oli, jos mahdollista, vielä suurempi onni.
Sitähän leikillisesti sanotaan, että kummilapset perivät osan fiksuudestaan kummeiltaan. En tiedä. Nykyään hän opiskelee ja odottelee ensimmäistä omakasvattamaa koirapentuettaan syntyväksi. Syntymän ihme on aina jännä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti